Kolumbian kaivoksilla: Talvivaara toisensa jälkeen lipuu ohi

SK:n arkistoista: ”Kun yksi paikka ehtyy, ne jatkavat muualle. Ja jättävät meille myllerretyn maan sekä vesiin elohopean.”

kaivokset
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

CHOĆO, KOLUMBIA Kuivakalasta tehty keitto porisee kuhmuisessa kattilassa. Aristobulo Tequía ja Geyson Tequía, 5, katsovat nälkäisinä, kun perheen äiti Esilda Tequía hämmentää kauhalla soppaa.

Päivä on jo puolessa. He ovat lähteneet aamuneljältä kotikylästään Santa Isabelista tyhjin vatsoin. Neljän tunnin patikointi Guaratoon oli tavallista raskaampi.

Chocón maakunta Kolumbian luoteisosassa on maailman sateisimpia seutuja. Rankat kuurot pieksevät ylänköjä lähes joka päivä.

Aristobulo Tequía liukasteli jyrkkiä ja mutaisia sademetsärinteitä poikaansa kantaen, oikea käsi olkapäähän asti paksussa siteessä. Metsässä machetella lyöty haava vihloo ja märkii yhä.

Tequíat taivaltavat Guaratoon joka viikko. Niin tekevät tuhannet muutkin Alto Andaguedan vuoristoseudun asukkaat. Syy näkyy kattilan pohjalla. Embera-katio-alkuperäiskansaan kuuluvat hakevat Guaratosta kalaa ja muita perustarpeita. Samalla he saavat apua jakavalta Luterilaiselta Maailmanliitolta hoitoa ja neuvoja, miten pitää yhteisöään koossa.