Sotilaat ratkaisevat

Venezuelan armeijan sisällä kytee kapina presidentti Nicolás Maduroa vastaan.

Amerikka 14.02.2019 20:50
Teksti Silja Lanas Cavada
Presidentti Nicolás Maduro kansalliskaartin paraatissa elokuussa 2018 hetkeä ennen kuin hänet yritettiin murhata lennokkipommilla.
Presidentti Nicolás Maduro kansalliskaartin paraatissa elokuussa 2018 hetkeä ennen kuin hänet yritettiin murhata lennokkipommilla. © Leonardo Munoz / efe / lk

Vakavailmeinen ilmavoimien kenraali katsoo Twitteriin ladatulla videolla suoraan kohti ja sanoo, että hän on hylännyt presidentti Nicolás Maduron.

Fransisco Esteban Yañez Rodríguez on ensimmäinen korkea-arvoinen sotilashenkilö, joka Venezuelan poliittisen kriisin aikana on loikannut oppositiojohtaja Juan Guiadón riveihin.

Kriisi alkoi tammikuun lopussa, kun 35-vuotias oppositiojohtaja Guiadó julistautui maan välikaiseksi presidentiksi.

Venezuelalaiset ovat vaatineet 55-vuotiaan presidentti Maduron eroa laajoissa mielenosoituksissa, jotka ovat jatkuneet jo kuukauden ajan.

Armeijan ylin sotilasjohto on kuitenkin seissyt hievahtamatta presidentti Maduron rinnalla.

Kenraali Yañez Rodríguezin näkemys maan asevoimista on se, ”ettei armeija ole diktaattorin vaan Venezuelan kansan puolella”.

”90 prosenttia armeijasta ei tue Maduroa”, hän väittää videolla.

Kenraali Yañez Rodríguezin sanoja on kuunneltu poliittisen kriisin aikana tarkkaan kummallakin puolella rintamalinjaa.

 

Venezuelan vahvalla armeijalla on olennainen rooli maan poliittisen kriisin ratkaisussa. Sotilaiden käsissä on myös se, ratkeaako tilanne rauhanomaisesti.

Venezuelalla on väkilukuun suhteutettuna Latinalaisen Amerikan suurimmat asevoimat. Armeijan vahvuus on 365 315 sotilasta. Asukasmäärältään seitsemän kertaa suuremmassa Brasiliassa sotilaita on vain tuhatkunta enemmän.

Vuosina 2008–2016 Venezuelan puolustusbudjetti kasvoi 155 prosenttia.

Arvostetun kenraalin loikkaus on tulkittu merkiksi siitä, että Maduron sosialistihallintoa pystyssä pitävät asevoimat alkavat hiljalleen murtua sisältä päin.

”Maduro pysyy tällä hetkellä vallassa ainoastaan armeijan tuella”, vahvistaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell.

”Jos armeija kääntää kelkkansa, Maduro kaatuu.”

 

Öljyvaltio Venezuela elää tällä hetkellä keskellä outoa poliittista näytelmää. Kaksi presidenttiä, istuva ja väliaikainen, taistelevat vallasta ja maan armeijan tuesta.

AFP:n mukaan oppositiojohtaja Guaidó kävi viikkoja kestäviä salaisia neuvotteluja Yhdysvaltain, Kolumbian ja Brasilian kanssa ennen kuin julisti itsensä maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Tällä hetkellä yli 40 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Suomi, on tunnustanut parlamentin puhemiehen maan väliaikaiseksi presidentiksi. Vielä joulukuussa Guaidó oli monille täysin tuntematon hahmo.

Guaidón kerrotaan käyneen salaisia neuvotteluita myös Venezuelan armeijan ja turvallisuusviranomaisten kanssa.

Oppositiojohtaja kertoi itse neuvotteluista The New York Timesissa tammikuun lopussa. Kirjoituksessa Guaidó korosti, että maa tarvitsee siirtymävaiheen aikana taakseen armeijan tuen.

Guaidó ja maan oppositio on tehnyt myyräntyötä syrjäyttääkseen Maduron hallinnon ja järjestääkseen uudet vaalit. Se on kosiskellut avoimesti armeijaa uudistusten puolelle.

Guaidó on luvannut muun muassa armahduksen niille sotilaille, jotka ovat valmiita rakentamaan uutta demokratiaa. Opposition jäsenet ovat jaelleet sotilaille lentolehtisiä armahduslaista.

Mielenosoitusten aikana oppositiojohtaja on pyytänyt toistuvasti armeijaa asettumaan kansan puolelle. Myös Guaidón vaimo on vedonnut sotilaiden omaisiin ja läheisiin, jotta he jättäisivät Maduron hallinnon.

”Maduron hallinto on kaatumaisillaan”, Guiadó sanoi viime viikolla caracasilaisessa yliopistossa.

 

Aktivistit luovuttamassa niin sanottua armahduslakia presidentinpalatsia vartioiville sotilaille.

Aktivistit luovuttamassa niin sanottua armahduslakia presidentinpalatsia vartioiville sotilaille. © MVPhotos / AFP

Presidentti Nicolás Maduro ei ole toistaiseksi tehnyt elettäkään jättääkseen Mirafloresin presidentinlinnaa pääkaupungissa Caracasissa.

Epäkarismaattisena pidetty Maduro nousi valtaan Hugo Chávezin kuoleman jälkeen vuonna 2013.

Maduro sai vaalittavakseen Chávezin raskaan perinnön: vasemmistolaisen bolivariaarisen vallankumousaatteen. Siihen kuuluu muun muassa talouden avainosien kansallistaminen ja liberaalin kapitalismin vastustaminen.

Poliittisten tutkijoiden mukaan chavismo pyristelee Maduron kaudella henkitoreissaan. Sen kansansuosio ei ole koskaan ollut näin matalalla.

Aiemmin Latinalaisen Amerikan vauraimpiin kuuluneen öljyvaltion Venezuelan talous on raunioina. Hinnat nousevat niin nopeasti, että maan raha bolivar on käytännössä menettänyt arvonsa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että inflaatio eli hintojen nousu Venezuelassa oli viime vuonna miljoonan prosentin luokkaa. Keskiluokka pakenee maasta. Talouskriisin aikana yhteensä kolme miljoonaa venezuelalaista on jättänyt kotimaansa.

Samalla presidentti Maduro on menettänyt kansan tuen. Hänelle ovat nyt kääntäneet selkänsä myös maan köyhimmät asuinalueet, barriot. Niissä ovat perinteisesti asuneet uskollisimmat chavismon kannattajat.

Osoittaakseen voimaansa istuva presidentti on lähettänyt köyhille alueille puolisotilaallisia joukkoja.

Maduron hallinto on myös pyrkinyt tukahduttamaan sitä vastustavia mielenosoituksia.

Venezuelan mielenosoitusten aikana on kuollut yli 200 ihmistä. Mielenosoittajia on myös pidätetty sankoin joukoin.

Hallitusta tukevat colectivosit, joista osa on puolisotilaallisia järjestöjä. Ne ovat hakanneet mielenosoittajia. Colectivosin joukossa on myös rikollisjoukkoja.

 

¡Qué se vaya!

”Häipyköön!”

Loikkarikenraali Fransisco Esteban Yañez Rodríguez toivoo videonsa lopussa, että Maduro häipyisi, ”koska demokratian aika tuli jo”.

Valtaosa venezuelalaisista on samaa mieltä. Yli 80 prosenttia kansasta toivoo Maduron hallinnon loppua.

Kenraalin mukaan ”diktaattoria odottaa jatkuvasti valmiina kaksi lentokonetta”.

Presidentin kansansuosio on pohjalukemissa, mutta silti armeija tukee edelleen Maduroa.

Armeijan sisällä on chavisteja, jotka kokevat palvelevansa bolivariaanista vallankumousta. He pitävät tehtävänään puolustaa sosialismia ja presidentti Maduron valta-asemaa.

Useat asiantuntijat arvioivat, että presidenttiä tukee enää armeijan ylin sotilasjohto.

Asevoimien alemmilla tasoilla on nähty kapinahenkeä ja merkkejä siitä, että alemmat upseerit ja rivisotilaat eivät enää usko presidentti Nicolás Maduron sosialistihallintoon.

Myös venezuelalaisen tutkivan journalistin Sebastiana Barraezin mukaan suuri osa maan asevoimasta ei enää tue Maduroa.

”Ongelma on kuitenkin siinä, ettei sillä ole myöskään voimaa vastustaa Maduron hallintoa”, Barraez arvioi viime viikolla uruguaylaisen Radio Oriental -radiokanavan haastattelussa.

 

Latinalaisen Amerikan politiikkaan erikoistunut vanhempi tutkija Mikael Wigell uskoo, että kenraalien loikkauksia nähdään jatkossa lisää.

Hän pitää Yañez Rodríguezin loikkausta myös merkkinä siitä, että opposition harjoittama ”pragmaattinen strategia” alkaa pikku hiljaa purra.

Se, että oppositio yrittää houkutella armeijaa vaihtamaan puolta vetoamalla esimerkiksi armahduslakiin, on Wigellin mukaan uudenlaista strategiaa.

”Oppositio on myös käynyt neuvotteluja armeijan roolista uuden regiimin alaisuudessa”, hän sanoo.

Wigell korostaa, että aiemmin oppositio ei halunnut neuvotella armeijan kanssa, ”koska piti armeijaa niin suurena roistona”.

”Mutta Guaidón alaisuudessa oppositiosta on tullut paljon pragmaattisempi. Se näkee, että armeijan rooli on keskeinen. Jotta Maduro kaatuisi, opposition täytyy houkutella armeija puolelleen.”

Armeija on Wigellin mukaan myös sisäisesti entistä jakaantuneempi.

”Kenraalikuntaa pidetään korruptoituneena, ja tästä syystä armeijan sisällä on olemassa tietynlainen riski kapinasta”, hän arvioi.

Presidentti Maduro on jakanut hallituksen avainpaikat kenraaleille.

Presidentti Madurolla on oma poliittinen strategiansa, jolla hän pitää armeijaa tiukasti hyppysissään.

Hän on antanut korkeille sotilashenkilöille laajoja etuoikeuksia, jotka ulottuvat koko yhteiskuntaan politiikasta talouselämään.

AFP:n mukaan vuonna 2017 Maduron hallituksen 32 tärkeimmästä ministerinpaikasta 12 oli sotilashenkilön hallussa. Heistä kymmenen toimi aktiivisesti puolustusvoimissa, kaksi oli eläkkeellä.

Maduro on miehittänyt hallituksen tärkeimmät ministerinpaikat upseereilla. ”Superministerinä” toimii maan puolustusministeri, kenraali Vladimir Padrino López.

Armeijan hallussa ovat myös tärkeät sisä-, oikeus-, maatalous- ja elintarvikeministerin paikat.

Armeija alkoi politisoitua jo Hugo Chávezin kaudella, jolloin se myös korruptoitui pahasti. Korkea-arvoisat upseerit kontrolloivat Venezuelassa myös laitonta huumekauppaa. Maa toimii kokaiinikaupan läpikulkupaikkana muun muassa Kolumbiasta Eurooppaan.

Kenraalit valvovat myös keskeisiä talouden aloja, kuten valtion öljy-yhtiötä, ruoan jakelua ja satamia. Armeijalla on myös oma televisiokanava, pankki ja rakennusyhtiö.

Samaan aikaan kun korkeat upseerit nauttivat runsaista eduista, rivisotilaiden liikkumatila on käynyt yhä kapeammaksi. Monet sotilaat ovat sanoneet kärsivänsä Venezuelan ruoka- ja lääkepulasta. Rivisotilaiden keskuudessa on nähty pieniä kapinoita ja heitä on myös vangittu.

Kapinauhan takia asevoimien sisäinen valvonta on hyvin tiukkaa. Valvonnasta pitävät huolen Venezuelassa työskentelevät tuhannet kuubalaiset sotilas- ja tiedustelu-upseerit. He valvovat sotilaita ja raportoivat pienimmästäkin kapina- tai vallankaappausyrityksestä.

 

Venezuelalainen tutkiva journalisti Sebastiana Barraez arvioi, että Venezuelan ylimpään sotilasjohtoon kuuluu noin 50 upseeria.

Missä olosuhteissa upseerit voisivat hylätä presidentti Nicolás Maduron?

”Kenraalikunta varmasti odottaa nyt hyvää diiliä”, Mikael Wigell arvelee.

Se tarkoittaisi takeita taloudellisista eduista ja mahdollisista hallituspaikoista myös uuden hallinnon sisällä.

Hänen mukaansa opposition ja asevoimien neuvotteluita hankaloittaa kenraalikunnan sotkeutuminen huumekauppaan. Opposition ja Juan Guaidón lupaamat takeet armahduksesta eivät ehkä riitä.

”Syytteen voivat nostaa myös muut valtiot. Valmisteilla on myös syytteitä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä. Nämä asiat voivat vaikeuttaa neuvotteluita, koska oppositio itse ei pysty takaamaan, että kenraalit eivät joutuisi syytteeseen ulkovaltojen toimesta”, Wigell sanoo.

Sisältö