Venezuela murenee

Maailman rikkain köyhä maa levittää nyt epävakautta myös naapurimaihin.

Hugo Chávez
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venezuelasta on käynnissä Latinalaisen Amerikan historian pahin joukkopako. Kansantuote on romahtanut puoleen viiden vuoden takaisesta ja miljoonat kansalaiset yrittävät päästä kotimaastaan mihin tahansa muualle koska heillä on on huutava pula lääkkeistä, ruoasta, turvallisuudesta ja erityisesti uskosta tulevaisuuteen.

Kansainvälisten avustusjärjestöjen keräämät luvut ovat lohduttomia. Yhdeksän kymmenestä venezuelalaisesta elää köyhyydessä ja vailla takuita peruspalveluista. Kolmella neljästä on vaikeuksia saada päivittäin riittävästi ruokaa. Lasten aliravitsemus on pahempi kuin läntisen pallonpuoliskon köyhimmässä valtiossa Haitissa.

Hinnat nousevat rakettimaisesti. Venezuelan rahayksikkö bolivar kärsii hyperinflaatiosta, ennusteiden mukaan hintojen nousu ylittää tänä vuonna miljoona prosenttia. Vielä kesällä yhden kahvikupin ostamiseen tarvittiin 25 kappaleen nippu suurinta 100 000 bolivarin seteliä. Sitten hallitus ilmoitti syyskuun alussa veistävänsä bolivareista viisi nollaa pois.

Täydellinen talouskatastrofi on hämmentävä suoritus maassa, jolla on maailman suurimmat todennetut öljyvarannot. Venezuela on vuosituhannen alun jälkeen ansainnut raakaöljynsä myynnillä yli 220 miljardia euroa.

Öljymiljardien pitäisi riittää pitämään huolta siitä, että 32 miljoonaa venezuelalaista pystyy elämään siedettävällä tavalla: käymään koulussa ja töissä, hoitamaan itseään, poikkeamaan joskus ravintolassakin. Mutta ei.

 

Sekasorron juuret ovat omintakeisessa ”bolivariaanisessa sosialismissa”, josta värikäs kansanjohtaja eversti Hugo Chávez rakensi Venezuelalle uuden yhteiskuntamallin presidenttikaudellaan 1998–2013.

Chávismo pyrki nostamaan venezuelaisista enemmistön muodostavan köyhän kansanosan ihmisarvoiseen asemaan ja vapauttamaan Venezuelan Yhdysvaltain yliotteesta. Ihanne oli vapaustaistelija Simón Bolívar, joka irrotti Etelä-Amerikan siirtomaavallasta.

Yhteiskunnalliset uudistukset nielivät vuosina 2000–2017 valtaosan Venezuelan öljytuloista. Maa eli öljystä, 95 prosenttia valuuttatuloista tuli öljyn viennistä.

Kun raakaöljyn maailmanmarkkinahinta romahti vuonna 2014, chávismon savijalat sulivat. Hallitus on painanut lisää rahaa ja nostanut tavan takaa minimipalkkoja. Siitä ei ole ollut apua, tavarat ovat kadonneet kaupoista ja toreilta, sähkö johdoista ja juomavesi putkista.

Kansalaisten arki on vakiintunut painajaismaiseksi selviytymistaisteluksi, koska vuonna 2013 kuolleen Chavézin vallanperijä Nicolàs Maduro jatkaa presidenttinä jääräpäisesti bolivariaanisen ihanneyhteiskunnan kehittämistä.

Mitä enemmän arvostelu kasvaa, sitä enemmän presidentti Maduro keskittää valtaa hallinnolleen. Päätöksentekoa leimaa jyrkkenevä itsevaltius, laittomuudet ja arvostelun väkivaltainen tukahduttaminen.

 

Venezuelalaiset ovat selvästi ilmaisseet vastustuksensa nykymenolle. Maan parlamentissa on joulukuusta 2015 lähtien istunut enemmistönä Maduroa vastustavien yli 30 puolueen liitto. Oppositiolla on 112 kansanedustajaa, chávisteilla 55.

Parlamentilta on kuitenkin viety valta. Aiemmin sen hyväksymät lakiuudistukset kaatuivat Maduron tuomarien valvomassa korkeimmassa oikeudessa. Viime vuonna Maduro varmisti yliotteensa perustamalla kilpailevan parlamentin, perustuslakia säätävän kansalliskokouksen. Sen 545:stä paikasta 503 on hallituksen ”Suuren patrioottisen liiton” hallussa, loput paikoista ovat tyhjinä.

Kansalliskokous on riisunut parlamentilta lainsäädäntövallan, perustanut ”totuuskomission” tutkimaan Maduroa vastustavien mielenosoittajien toimia ja asettanut useita oppositiojohtajia syytteeseen maanpetoksesta.

Tärkeintä kannattajakuntaansa, eli yhteiskunnan tukea tarvitsevia vähäosaisia valvoakseen hallitus loi hiljattain sähköisen henkiökortin. Vain carnet de la patrian omistajilla on pääsy palveluihin, joiden kautta saa halpoja lääkkeitä, elintarvikkeita, asuntoja, terveydenhuoltoa sekä suoria rahallisia tukia tilille.

Hallituksen arvostelijoilta nämä edut katkaistaan.

Presidentti Maduron mukaan Venezuelassa ei edes ole nälkää tai inflaatiota. Sen sijaan hallitus käy toreille lähetettyjen sotilaspartioiden avulla ”valtavalla menestyksellä taloussotaa mafiosoja, varkaita ja kapitalisteja” vastaan. Esimerkiksi tiedot hintojen hurjasta nousutahdista ovat epävirallisia tilastoja, koska virallisten inflaatiotietojen kerääminen on kielletty.

Yhtä lailla ongelmat kieltää hallituksen uusi talousohjelma. Syyskuun alussa minimipalkat korotettiin 34-kertaisiksi, bolivarista leikattiin viisi nollaa ja rahan arvo sidottiin uuteen, öljyvarojen tukemaan virtuaalivaluuttaan petroon.

Uuden bolivarin arvo kuitenkin laskee jo edeltäjänsä lailla.

Yhdysvallat odottaa, että kotimainen kansannousu kaataa presidentti Maduron hallinnon.

Ihmiset äänestävät jaloillaan. Venezuelasta pakenee joka päivä viisi tuhatta ihmistä, arvioi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Moni heistä on raskaana olevia tai pienten lasten äitejä, jotka haluavat rokotukset lapsilleen tai mahdollisuuden synnyttää turvallisesti.

Venezuelassa on lähes kaksi ja puoli miljoonaa asukasta vähemmän kuin vuonna 2014. Vastaavanlaista joukkopakoa Etelä-Amerikan historia ei tunne. Vaurain tai onnekkain viidesosa lähtijöistä on päässyt Yhdysvaltoihin ja Espanjaan, mutta suurin osa päätyy naapurimaihin.

Venezuelan syöksykierre heijastuukin jo koko mantereen pohjoisosaan – Brasiliaan, Kolumbiaan, Ecuadoriin, Peruun – sekä Väli-Amerikkaan.

Pakolaiskriisi voi yltyä yhtä hallitsemattomaksi kuin Euroopassa 2015, jolloin Syyriasta ja Irakista vyöryi pakolaisaalto, YK:n alainen Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM varoittaa.

Kriisi on silloin uhka koko Etelä-Amerikan rauhalle, Brasilian presidentti Michel Temer varoitti hiljattain.

Irakin esimerkki osoittaa, että miljoonan pakolaisen elättäminen lähialueilla maksaa 3–5 miljardia euroa vuodessa. Venezuelan naapurimaiden taloudet ja yhteiskuntarakenne eivät kestä kasvavaa taakkaa.

Venezuelan hallituksen mielestä pakolaisongelmaa ei ole. ”Vihollismaat” ovat paisutelleet lukuja ja ”esittävät normaalin maastamuuton humanitaarisena kriisinä oikeuttaakseen sotilaallisen hyökkäyksen”, varapresidentti Delcy Rodriguez selitti 4. syyskuuta.

Presidentti Maduro taas pilkkaa pakolaisia ”propagandan uhreiksi, jotka päätyvät siivoamaan vessoja Miamiin”.

Venezuelasta paenneita ihmisiä epävirallisessa leirissä Bogotassa.
Venezuelasta paenneita ihmisiä epävirallisessa leirissä Bogotassa. © Mauricio Duenas Castaneda / EFE / LK

Kovin paine Venezuelan naapureista on Kolumbiassa, jonne UNHCR:n mukaan on suunnannut lähes 900 000 venezuelalaista.

Kolumbian hallitus solmi syyskuussa 2016 vasemmistolaisen sissiliikkeen Farcin kanssa rauhansopimuksen, joka päätti 53 vuotta jatkuneen sisällissodan. Nyt Venezuelan sekasorto repii hataraa yhteiskuntarauhaa ja ruokkii huumetuotantoa.

Kolumbia on maailman suurin kokaiinituottaja. Tuotannon piti supistua rauhansopimuksen seurauksena, mutta viime vuonna se päin vastoin nousi ennätyssuureksi. Tuotanto kasvoi peräti 31 prosenttia ja kokapeltojen pinta-ala 17 prosenttia, YK:n huumevirasto UNODC arvioi 20. syyskuuta.

Kasvun taustalla on kolumbialaisten tiivistynyt yhteistyö venezuelalaisten huumeliigojen kanssa.

Sisällissodan aikana Farc valvoi kahta kolmasosaa Kolumbian kokaviljelmistä. Venezuela armeija ja turvallisuuspalvelu pitivät Farciin tiiviisti yhteyttä, koska Chávez oli ideologisista syistä järjestön tärkeimpiä tukijoita.

Sissit saivat Venezuelan puoleisista rajamaakunnista suojaa Kolumbian armeijan hyökkäyksiltä ja huumeiden vastaisilta operaatiolta, joita Yhdysvallat rahoitti. Neljä vuotta kestäneiden rauhanneuvottelujen aikana Farc ja muut huumetuottajat rakensivat Venezuelaan suojaisia tukikohtia.

Yli 40 prosenttia kolumbialaiskartellien kokaiinikuljetuksista Eurooppaan kulkee nyt Venezuelan kautta, UNODC arvioi.

Myös syytökset Maduron hallinnon osallisuudesta kokaiinikauppaan voimistuvat. Sisä- ja oikeusministeri Néstor Reverol sekä teollisuusministeri Tarek El Aissami ovat Yhdysvaltain pakotelistalla suuren luokan huumerikollisina.

Kansainväliset huumetutkijat epäilevät, että Venezuelan suurimman huumekartellin Cartel de los Solesin perustivat turvallisuusviranomaiset ja sitä ohjailee Maduron luoman uuden perustuslaillisen kansankokouksen puheenjohtaja.

Maduron vaimon kaksi veljenpoikaa tuomittiin joulukuussa 2017 New Yorkissa 18 vuodeksi vankeuteen. He jäivät kiinni Haitissa yrityksestä salakuljettaa 800 kiloa kolumbialaiskokaiinia Yhdysvaltoihin.

Tutkinnan aikana he rehentelivät voivansa suhteittensa ansiosta käyttää Venezuelan pääkaupungin Caracasin lentokenttää vapaasti huumekuljetuksiinsa. ”Bolivariaanisen kansalliskaartin” GNB:n korkea-arvoisten upseerien epäillään auttavan huumelasteja rajojen yli.

Tyhjiä hyllyjä supermarketissa Caracasissa syyskuussa.
Tyhjiä hyllyjä supermarketissa Caracasissa syyskuussa. © Miguel Gutierrez / EFE / LK

Paine presidentti Maduron hallinnon syrjäyttämiseksi kasvaa. Noin 84 prosenttia venezuelalaisista on valmis tukemaan äärimmäisiä keinoja, kuten ulkovaltojen väliintuloa, jos se toisi heille ruokaa ja lääkkeitä, väittää 17. syyskuuta julkaistu mielipidetutkimus.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on väläytellyt ”sotilaallista vaihtoehtoa” jo elokuusta 2017 lähtien. Se on kuitenkin vahingollisempi ratkaisu kuin odotella Maduron sekasortoisen vallan kaatumista.

Irakin esimerkki on osoittanut, että pelkän amerikkalaisten valitseman ”demokratian kannattajan” nostaminen valtaan ei muuta mitään. Eikä Venezuela ole samanlainen pikkuvaltio kuin Grenada tai Panama, joissa Yhdysvallat on vaihtanut hallinnon mieleisekseen sotilaallisilla väliintuloillaan. Venezuelassa on yhtä paljon asukkaita kuin Irakissa ja se on pinta-alaltaan kaksi kertaa suurempi. Edessä olisi pitkä miehitys, johon liittyisi romahtaneen maan vaikea ja kallis jälleenrakentaminen.

Venezuelan naapurimaat eivät halua osallistua Yhdysvaltain sotilasoperaatioihin. Niitä ärsyttää, että presidentti Trump moittii Venezuelan karmeita oloja ja ihmisoikeusrikkomuksia, mutta estää samaan aikaan näistä syistä turvapaikkaa hakevien venezuelalaisten maahanpääsyn.

Lisäksi sotilasoperaatio tukisi Maduron väitteitä, että Venezuelan ongelmat johtuvat imperialistien salaliitosta.

Käytännössä Trumpin hallinto pyrkinee Iranin tapaan siihen, että ensin kaaos Venezuelassa pahenee entisestään ja lopulta kotimainen kansannousu kaataa hallinnon. Yhdysvallat voi vauhdittaa tilanteen kurjistumista lopettamalla öljyn ostamisen Venezuelasta. Maiden hyisistä väleistä huolimatta Yhdysvallat on yhä Venezuelan tärkein öljynvientimaa.

The New York Times -lehti paljasti 8. syyskuuta, että Trumpin hallinto tapasi viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa venezuelalaisupseereja, jotka hakivat apua vallankaappaushankkeeseensa.

Yhdysvallat ei kuitenkaan lähtenyt tukemaan salaliittolaisia, koska se epäili kaappaajien kykyä ja suunnitelmia. Hanke romahti, kun Venezuelan hallitus viime kesänä pidätti tehoiskussaan noin puolet siihen liittyneistä 300–400 upseerista.

Silti ainakin kolme eri upseeriryhmää hautoo yhä kapinaa Maduroa vastaan, entinen armeijan johtoon kuulunut upseeri arvioi The New York Timesille.

Maduro näyttää samaan aikaan kärjistävän tilannetta niin, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää väkivaltainen vallankumous. Hallinto on alkanut vangita entistä enemmän sotilaita ja poliiseja.

Se on diktatuurissa vaarallinen tie.

Sotilasparaatissa puhetta pitänyt Maduro yritettiin 4. elokuuta murhata käyttämällä räjähteillä lastattuja lennokkeja. Iskusta vahingoittumattomana selvinnyt Maduro syytti Kolumbian ja Yhdysvaltain ohjailemaa ”äärioikeistolaista kapinahanketta” ja pidätytti lisää sotilas- ja kansalliskaartin johtoa.

 

Rauhanomainen poliittinen vallanvaihdos on Venezuelassa tehty jo lähes mahdottomaksi.

Maan kolme merkittävintä oppositiojohtajaa Julio Borges, Henrique Capriles Radonski ja Leopoldo López perustivat vuonna 2000 Primero Justicia -puolueen.

Puolue on laillista parlamenttia johtavan opposition suurin ryhmä, mutta parlamentilla ei ole enää mitään valtaa. Borges on etsintäkuulutettuna maanpaossa, López pitkän vankeuden jälkeen kotiarestissa ja Capriles taas määrättiin viime vuonna 15 vuoden poliittiseen toimintakieltoon.

Heidän tilalleen nousseelle kansalaisaktivistille Maria Corina Machadolle puolestaan valmistellaan syytettä osallisuudesta yhteen upseerien vallankaappausjuonista.

 

Juttua korjattu 28.9.2018 kello 12.10. Haiti korjattu eteläiseltä läntiselle pallonpuoliskolle.