Amerikka ei usko ateisteihin

ateismi
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Michele Bachmann

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Vaalitilaisuus kirkossa. Republikaanien presidenttiehdokkuutta tavoitellut Michele Bachmann puhui seurakuntalaisille Iowan Oskaloossa tammikuun alussa. Kuva Charlie Riedel / AP / Lehtikuva.

Suomen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella arvokonservatiiviset ehdokkaat joutuivat suorastaan selittelemään uskonnollista vakaumustaan. Perussuomalaisten katolilainen Timo Soini ja kristillisdemokraattien helluntailainen Sari Essayah saivat vakuuttaa äänestäjiään ja mediaa siitä, että he osaavat pitää uskonnon erossa politiikasta.

Yhdysvalloissa asia on aivan toisin. Republikaanien esivaaleissa ehdokkaat kilvoittelevat arvokonservatiivisuudellaan, eikä demokraattienkaan ehdokkaan kannata ainakaan ateisti olla.

Kyse ei ole vain eurooppalaisten stereotypiasta amerikkalaisten uskonnollisuudesta. Kyselytutkimusten mukaan amerikkalaiset pitävät uskonnottomuutta vävy- tai miniäehdokkaassa erityisen huonona ominaisuutena, ja useampi äänestäisi presidentiksi mieluummin homon tai mormonin kuin ateistin, kertoo Scientific American.

Pako rikospaikalta

Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkija Will Gervais on selvittänyt kokeellisen psykologian menetelmin, miksi yhdysvaltalaiset eivät pidä ateisteja sopivina luottamustehtäviin. Kyse ei ole siitä, uskooko ihminen luomiskertomukseen vai evoluutioon, tai siitä, millä hetkellä alkion katsotaan olevan yksilö kaikkine ihmisoikeuksineen.

Uskovat eivät myöskään kuvittele, että ateistien moraalikäsitykset poikkeaisivat olennaisesti uskonnollisten ihmisten moraalikäsityksistä. Sen sijaan uskovat eivät näytä luottavan siihen, että ateistit elävässä elämässä noudattaisivat niitä moraalikoodeja, jotka uskonnolliset ja uskonnottomat ihmiset ainakin periaatteessa yhteisesti jakavat.

Gervais esitti koehenkilöille kuvitteellisen tapahtuman. Autoilija kolhaisee vahingossa pysäköityä autoa ja poistuu paikalta jättämättä yhteystietojaan. Koehenkilöiden tuli arvioida, millä todennäköisyydellä autoilija oli kristitty, muslimi, raiskaaja tai ateisti.

Koehenkilöt pitivät aivan yhtä todennäköisenä sitä, että autoilija olisi ateisti kuin että hän olisi raiskaaja. Sen sijaan he pitivät epätodennäköisenä, että hän olisi ollut kristitty tai muslimi.

Toisessa tehtävässä koehenkilöt saivat ottaa kantaa ateistin tai uskonnollisen ihmisen palkkaamiseen erilaisiin työtehtäviin. Päiväkotityöntekijän vastuulliseen tehtävään ihmiset suosivat uskonnollista hakijaa. Tarjoilijan työssä luotettavuus ei korostu, ja siinä kuvitteelliset ateistit pärjäsivätkin paljon paremmin.

Jumalan tarkkailussa

Ehkä yllättävintä Gervaisin tutkimuksessa oli, että uskonnottomiksi itsensä luokitelleet pitkälti jakoivat samat mielipiteet uskonnollisten ihmisten kanssa. Gervais päätteli, että sen enempää uskovat kuin uskonnottomatkaan eivät luota ateisteihin, koska ihmisten yleisesti uskotaan käyttäytyvän paremmin, jos he kuvittelevat Jumalan tarkkailevan heitä.

Ajatus ei ole lainkaan epärealistinen. Gervais on huomannut toisessa tutkimuksessa, että muistuttaminen Jumalan olemassaolosta vaikuttaa samalla tavalla kuin toisten ihmisten tarkkailtavana oleminen: se lisää itsetarkkailua ja saa yksilön käyttäytymään sosiaalisesti hyväksytymmällä tavalla.

Yhdessä Gervaisin tutkimuksessa koehenkilöt saivat katsoa joko videon organisaationsa vuosikatsausta lukevasta poliisipäälliköstä tai neutraalin matkailufilmin. Sen jälkeen heidän asenteitaan ateisteihin ja muihin ryhmiin, kuten juutalaisiin ja muslimeihin, mitattiin erilaisilla kysymyksillä.

Poliisivideon katsoneiden koehenkilöiden epäluottamus ateisteja kohtaan väheni verrattuna neutraalia videota katselleihin. Videoilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta muihin ryhmiin kohdistuviin ennakkoluuloihin.

Maalliset auktoriteettihahmot voivat siis jossain määrin korvata Jumalan. Molempien olemassaolosta muistuttaminen lisää ihmisten luottamusta toisiinsa.

Mieluummin homo kuin ateisti

USA Today -lehti teetti vuonna 2007 kyselytutkimuksen yhdysvaltalaisten valmiudesta äänestää eri ryhmien edustajia presidentinvaaleissa. Oletuksena oli, että ehdokas olisi äänestäjän kannattaman puolueen ehdolle asettama ja yleisesti ottaen tehtävään pätevä.

Äänestäjistä 95 prosenttia oli periaatteessa valmis äänestämään katolilaista ehdokasta ja 94 prosenttia mustaa. John F. Kennedy oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa katolilainen presidentti, ja vuonna 2008 valittu Barack Obama on puoliksi afrikkalaista alkuperää. Näiden ryhmien yleinen hyväksyttävyys tuskin yllätti ketään.

Naistakin voisi äänestää presidentiksi 88 prosenttia. Hillary Clinton hävisi demokraattien esivaaleissa Obamalle, mutta sukupuolesta se tuskin jäi kiinni.

Nyt republikaanien esivaaleja johtavan Mitt Romneyn kohtaloksi voi tulla hänen mormoniuskonsa. Vain 72 prosenttia yhdysvaltalaisista on valmis äänestämään mormonia.

Homoseksuaalisen ehdokkaan tulisi hyödyntää koko äänestäjäpotentiaalinsa, koska vuoden 2007 kyselyn mukaan vain 55 prosenttia olisi valmis äänestämään homoehdokasta. Ateistin on turha vaivautua senkään vertaa: uskonnoton kelpaisi vain 45 prosentille amerikkalaisista.