Valkoiset palkkasoturit kutsuttiin apuun – Ukkokaartin armoton taktiikka yllätti Boko Haramin

Salainen operaatio paljastui Nigeriassa. Yksityisarmeijan historia on pitkä ja julma.
Afrikka 10.8.2015 07:30
Itsemurhaiskun jälkiä Maidugurin torilla Nigeriassa 22. kesäkuuta 2015. © Jossy Ola / AP / LEHTIKUVA

Pohjoisnigerialaisen Maidugurin asukkaat ovat tottuneet kaduillaan kolisteleviin raskaasti aseistettuihin sotilasajoneuvoihin. Ränsistynyt miljoonakaupunki on Nigeriaa piinaavan ääri-islamilaisen terrorijärjestön Boko Haramin syntysija ja sitä jahtaavan armeijan komentokeskus.

Mutta maaliskuussa monet kaupunkilaiset hätkähtivät.

Panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen ampuma-aukoista ja konekiväärien tähtäimien takaa kurkisteli sotilaita, jotka mustista aurinkolaseistaan, kypäristään ja syvästä rusketuksestaan huolimatta saattoi tunnistaa valkoisiksi.

Naamat kuuluivat Specialized Tasks, Training, Equipment and Protection (STTEP) -nimisen eteläafrikkalaisen yksityisarmeijan palkkasotureille. He olivat silloisen presidentin Goodluck Jonathanin viimeinen valttikortti presidentinvaalikamppailussa, jonka pääteemaksi oli noussut kehnosti edennyt sota Boko Haramia vastaan.

Jonathan värväsi eteläafrikkalaiset, kun Nigerian armeija oli epäonnistunut yrityksissään vapauttaa Boko Haramin huhtikuussa 2014 vangitsemat lähes 300 kristittyä koulutyttöä eikä kyennyt edes estämään uusia sieppauksia tai tuhoiskuja.

STTEP:n rungon muodostavat entiset valkoiset eteläafrikkalaiset sotilaat, poliisit ja turvallisuuspalvelun miehet, jotka toteuttivat aikanaan Etelä-Afrikan rotuerotteluhallituksen erikoisoperaatioita vapautusliikkeitä vastaan Angolassa ja Namibiassa sekä tukahduttivat väkivaltaisesti kansalaisliikkeiden toimintaa.

Päällystö ja alipäällystö ovat valkoisia, miehistöstä suuri osa mustia.

Palkkasoturien tehtävänä oli turvallisuuslähteiden mukaan alun perin neuvoa ja kouluttaa nigerialaisjoukkoja vapauttamaan koulutytöt, mutta ”nopean sodankäynnin käytännön harjoitukset” muuttuivat äkkiä suoraksi toiminnaksi.

Siinä joukko on osoittautunut armottoman tehokkaaksi.

 

STTEP:tä johtaa Eeben Barlow, 62, joka on entinen Etelä-Afrikan erikoisjoukkojen eversti ja puskasotien veteraani. Hän on sanonut yhtiönsä ”tarjoavan afrikkalaisia ratkaisuja afrikkalaisiin ongelmiin”.

Yhtiöllä on myös omat verkkosivut.

Suurin osa Barlow’n miehistä on samanlaista ukkokaartia, mutta vaarallista sellaista. Heillä on yli 30 vuoden kokemus Afrikan oloissa tapahtuvasta väijyttämisestä ja kohteen tappamisesta epäröimättä heti, kun se vain on mahdollista.

Moni heistä soti Etelä-Afrikan miehityshallinnon työkaluna Namibiassa toimineiden pahamaineisten Koevoet- eli sorkkarautajoukkojen riveissä.

Koevoet-joukot jahtasivat ja tappoivat Namibian vapautusliikkeen Swapon sissejä ja aktiivikannattajia raa’an tehokkaasti. Ne tekivät myös iskuja syvälle naapurimaahan Angolaan, jossa Swapon tukikohdat sijaitsivat ja jossa Etelä-Afrikan erikoisjoukot kävivät 1980-luvulla Afrikan mantereen laajimpia rintamataisteluja Angolan armeijaa ja sitä tukevia kuubalaisjoukkoja vastaan.

Koevoetit saivat palkkansa päälle huomattavia bonuksia tappamistaan ja vangitsemistaan vastustajista sekä takavarikoimastaan sotilaskalustosta. Se lisäsi joukkojen liipasinherkkyyttä ja tuotti vielä enemmän ihmisoikeusrikoksia kuin Etelä-Afrikan turvallisuusjoukkojen tylyt toimet keskimäärin.

YK:n pääsihteerin erityisedustajana Namibian itsenäistymishanketta 1989–1990 johtanut Martti Ahtisaari käytännössä pakotti Etelä-Afrikan hajottamaan Koevoet-joukot, kun oli käynyt selväksi, että niiden toiminta vaaransi koko rauhansuunnitelman.

Sen seurauksena Barlow kumppaneineen perusti Executive Outcomesin, STTEP:n edeltäjän. Palkkasoturiarmeija työllisti huippuvuosinaan 1500 eteläafrikkalaista. Executive Outcomes lakkautettiin vuonna 2000, kun sen tehokkuus Sierra Leonen sisällissodassa hallituksen tukena tuotti liian kiusallista julkisuutta Etelä-Afrikalle.

Nyt Barlow kauppaa soturijoukkonsa palveluksia STTEP:n nimellä.

 

Eeben Barlow otti Nigeriassa käyttöön saman takaa-ajo- ja jäljitysstrategian, jota hän sovelsi Namibian ja Angolan puskasodissa yllättäen iskevien ja nopeasti vetäytyvien sissijoukkojen nujertamiseksi.

Siellä Etelä-Afrikan erikoisjoukot haravoivat maastoa, kuulustelivat väkivaltaisesti väestöä, jäljittivät ja lopulta tappoivat Swapon sissejä operaatioissa, joissa nopeasti liikkuvat joukot saivat tukea helikoptereilta ja vahvalla tulivoimalla varustetuilta panssaroiduilta miehistönkuljetusvaunuilta.

Sissien jäljittämisessä Etelä-Afrikan joukot tukeutuivat värväämiinsä ”bushmannioppaisiin”, jotka olivat Kalaharin autiomaassa vaeltavaa san-alkuperäiskansaa. He pystyivät Barlow’n mukaan tarkkaan arvioimaan, kuinka vanhoja jäljet ovat, kuinka raskaita taakkoja jälkien jättäjät olivat kantaneet ja miten nopeasti edenneet.

Nigeriassa Barlow’n palkkasoturit ovat kouluttaneet samaan tapaan viidakkoseutujen asukkaita oppaikseen ja jäljittäjikseen. Heidän avullaan joukot arvioivat Boko Haramin todennäköisimmät hyökkäys- ja huoltoreitit ja keskittivät niiden varsille nopeita helikopterihyökkäyksiä.

Ne näyttävät yllättäneen Nigerian armeijan tehottomiin ja huolimattomiin operaatioihin tottuneen Boko Haramin täysin. Varsinkaan kun niistä ei vuotanut etukäteistietoa järjestölle, jolla on runsaasti ilmiantajia huonosta moraalistaan ja lahjottavuudestaan tunnetuissa armeijan joukoissa.

 

Huolella salassa pidetyn hankkeen paljasti Nigerian sosiaalinen media, jossa tarinat valkoisista eteläafrikkalaisista alkoivat kiertää, kun heitä näkyi Maidugurissa ja viidakkokylissä.

Salaus petti lopullisesti kun eräät operaatioon osallistuneet ja heidän omaisensa eivät malttaneet pysyä hiljaa.

Yhden palkkasoturin kuoltua Boko Haramia vastaan tehdyssä hyökkäyksessä he julkaisivat seinillään ja blogeissaan kuvia ja kirjoituksia Nigerian tapahtumista.

Nigerian hallitus yritti peitellä palkkasoturien olemassaolon kutsumalla heitä ulkomaisiksi turvallisuuskouluttajiksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

 

Eteläafrikkalainen yksityisarmeija näyttää muutamassa kuukaudessa onnistuneen siinä, missä Nigerian armeijalta on valunut hukkaan vuosia.

Boko Haram on kevään ja kesän kuluessa joutunut vetäytymään useista valtaamistaan kaupungeista ja kylistä. Järjestö tekee edelleen tuhoisia pommi-iskuja, mutta niitä toteuttavat entistä useammin itsemurhapommeina käytettävät naiset ja tytöt, eivät aseistetut pyssymiehet.

Suuri osa sen asemiehistä on palannut piileskelemään järjestön perinteiselle ydinalueille, Sambisan vaikeapääsyiselle viidakkoseuduille Kamerunin rajan liepeillä.

Koulutyttöjen orjuuttamisella ja muilla islamin nimissä toteutetuilla raakuuksilla ylvästellyttä Boko Haramin ”emiiriä” Abubakar Shekauta ei ole kevään jälkeen näkynyt järjestön propagandavideoissa, joista tuorein ilmestyi elokuun alussa.

 

Viime hetken sotilaallinen menestys ei ehtinyt auttaa Jonathania päihittämään maaliskuun lopun presidentinvaalien päävastustajaansa. Voiton korjasi entinen sotilasdiktaattori ja kovaotteinen kenraali Muhammadu Buhari.

Buhari lupasi vaalikampanjassaan nujertaa Boko Haramin armottomasti. Hän on suhtautunut edeltäjänsä toimiin ärtyneesti, vaikka antoi hiljattain epäsuoraa tunnustusta palkkasotureille.

”On häpeällistä, että Nigerian armeijan oli pakko tukeutua eteläafrikkalaisiin palkkasotureihin, jotta sota Boko Haramia vastaan kääntyisi menestykseksi”, hän jyrisi.

Buhari erotti heinäkuussa armeijan ylijohdon kokonaisuudessaan. Nyt Boko Haramia jahdataan yhteisessä sotilasoperaatiossa Nigerin, Tšadin ja Kamerunin kanssa ja valtaosa Barlow’n miehistä on palannut Etelä-Afrikkaan presidentin vaihduttua.

Nigerialaisten ja Buharin itsensä kannalta ratkaisevan tärkeää on, osoittautuuko nykyinen sotamenestys pysyväksi vai jääkö se kaivoon kannetuksi vedeksi.

Paikallisten luottamus puolustajiinsa ei toistaiseksi ole suurta. Nigerian armeijan joukkojen ilmestyminen kylän laidalle herättää asukkaissa lähes yhtä paljon pelkoa kuin Boko Haramin saapuminen. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International syyttää armeijaa järjestelmällisistä ihmisoikeuksien loukkaamisesta ja 8 000 vangin surmaamisesta.

 

Kotiin palanneita palkkasotureita saattaa odottaa rangaistus.

Etelä-Afrikan hallitus kriminalisoi kansalaistensa sotimisen ulkomailla palkkasotureina tai turvallisuusasiantuntijoina vuonna 2006. Se on suhtautunut erittäin ärtyneesti tietoihin ”eteläafrikkalaisten voitoista” Nigeriassa.

Kiukkua lisää se, että Barlow’n miesten pääkohteina rotuerottelukaudella olivat Afrikan kansalliskongressin ANC:n johtohenkilöt. ANC on hallinnut Etelä-Afrikkaa sen enemmistövallan alusta asti.

Palkkasotureilla saattaa kuitenkin olla jo uusi työmaa tiedossaan. Tuorein turvallisuusalalla kiertävä väite kertoo, että Etelä-Sudanin hallitus olisi vastikään kouluttanut Ugandassa salaa ”ulkomaisia turvallisuusasiantuntijoita”.

Maailman uusin itsenäinen valtio Etelä-Sudan vajosi vuonna 2013 lohduttomaan sisällissotaan, jossa ei näy ratkaisua. Hallituksen väitetään nyt hakevan siihen vauhtia lennättämällä vahvan palkkasoturiosaston entisen pääministerin Riek Macharin johtamia kapinallisjoukkoja vastaan.

 

Turvallisuuslähteiden mukaan Nigerian armeija ylläpitää kuitenkin yhä erillistä ilmasodankäynnin yksikköä, johon näyttäisi kuuluvan sekä ukrainalaisia että eteläafrikkalaisia palkkasotureita.

Läsnäoloon viittaa se, että paikallisten viestimien mukaan Boko Haram ampui heinäkuun puolivälissä alas ukrainalaisen sotilaskoneen, joka oli Sambisan viidakkojen yllä tiedustelulennolla. Maahansyöksyssä kuoli viisi ulkomaista palkkasoturia.

Ukrainalaiset ovat Neuvostoliiton hajoamisesta asti olleet vakiovieraita Afrikan sotien helikopteri- ja lento-operaatioissa.

Usein se on tapahtunut yhteistyössä eteläafrikkalaisten maasotaan osallistuneiden palkkasoturien kanssa.

Kun seurasin Sierra Leonen sisällissotaa Executive Outcomesin huippukaudella vuonna 1999, ukrainalaisten taistelu- ja kuljetushelikopterien kyytiin nousi jatkuvasti sekä nigerialaisia ”rauhanturvaajia” että valkoisia ”turvallisuusasiantuntijoita”.

 

Boko Haramin kuusi vuotta jatkunut terroriaalto on ollut valtava nöyryytys Nigerian hallitukselle, joka on esitellyt useita Afrikan rauhanturvaoperaatioita johtavaa armeijaansa mantereen ykkösnyrkkinä.

Parina viime vuonna järjestö on vallannut useita kaupunkeja ja kyliä Nigerian koillisosien kolmessa islaminuskoisessa osavaltiossa huolimatta siitä, että alueelle on lähetetty runsaasti lisäjoukkoja.

Se on perustanut nykyistä esikuvaansa, Syyrian ja Irakin äärijärjestöä Isisiä matkien valtaamilleen alueille ”islamilaisen valtion”, joka uhoaa tappavansa kaikki, jotka vastustavat järjestön jyrkän vanhakantaista tulkintaa islamista. Puolitoista miljoonaa ihmistä on paennut kotoaan ja ainakin 15 000 saanut surmansa.