Saharalaiskapinallisten johtomies moittii Suomen sotilastukea Malille

Siviilit ovat jatkuvasti malilaissotilaiden ihmisoikeusloukkausten uhreina, YK-joukko katselee vierestä.
Afrikka 18.7.2016 19:00

2000-luvun YK:n rauhanturvaoperaatiohin on yhä vaikeampaa saada jalkaväkeä lännestä. Malissa valtaosa rauhanturvaajista on Afrikasta. © AFP / SOULEYMANE AG ANARA - LEHTIKUVA / AFP

”Ei mitään järkeä eikä hyötyä. Päinvastoin vahinkoa”, puuskahtaa Moussa Ag Assarid ja tarkoittaa Suomen osallistumispanosta länsiafrikkalaisen Saharan laidalla sijaitsevan Malin rauhanturvaoperaatioihin.

Kommentti ei ole missään tapauksessa puolueeton. Ag Assarid on toiminut pitkään Malin pohjoisosien väestön merkittävimmän kansanliikkeen MNLA:n eli Azawadin kansallisen vapautusliikkeen johtotehtävissä. Asejärjestö käynnisti tammikuussa 2012 aseellisen kansannousun, jonka jälkipaloa Suomen tukemat EU:n ja YK:n sotilashankkeet paraikaa yrittävät rauhoittaa.

Aavikkoleirissä Timbuktun liepeillä syntynyt Ag Assarid tuntee kuitenkin kotinurkkansa. Hän edustaa alueen valtaväestöä, Saharan tunnetuinta paimentolaiskansaa tuaregeja,  jotka ovat olleet Malin armeijan ja turvallisuusviranomaisten silmätikkuina vuosikymmenten ajan.

 

Kansainväliset sotilashankkeet Malissa ovat sekava kokonaisuus.

Niitä on käynnistetty Suomea kolme ja puoli kertaa suuremman aavikkovaltion alueelle viime vuosien aikana neljä. Entisen siirtomaaisännän Ranskan operaatio Barkhane jahtaa Malin hallituksen pyynnöstä ääri-islamilaisia terroristeja hävittäjin, helikopterein, miehittämättömin lennokein ja panssaroiduin miehistönkuljetusvaunuin.

Se on jatkoa Serval-hankkeelle. Siinä ranskalaisjoukot valtasivat hallitukselle takaisin maan pohjoisosat, josta MNLA ja ääri-islamilaiset asejärjestöt olivat häätäneet Malin armeijan.

YK:n  Malin-rauhanturvajoukkojen eli Minusman keskeinen päämäärä on auttaa Malin hallitusta vakiinnuttamaan uudelleen valtansa maan pohjoisosissa, pitää alueella kahinoivat asejärjestöt erillään sekä valvoa konfliktin osapuolten välille viime vuonna solmitun hataran rauhansopimuksen toteuttamista. Minusman esikunnassa on palvellut viisi suomalaista, mutta Suomi on viime syyskuussa luvannut kasvattaa osuuttaan 20 henkilöön.

EU:n sotilaallinen koulutushanke EUTM kouluttaa Malin armeijan jalkaväenyksiköitä taistelemaan paremmin. Suomalaisia kouluttajien määrä hankkeessa laski kesäkuussa kuuteen.

Puolustusvoimien mukaan EUTM:n suomalaiskouluttajat ovat saaneet erityistä kiitosta ammunnan opettamisesta. He ovat paraikaa siirtymässä liikkuvaan koulutusosastoon ”jolla pyritään parantamaan Malin asevoimien suorituskykyä suoraan toiminta-alueella.”

Suomalaisten koulutusohjelmaan sisältyy ”tietoa siviilien suojelusta, humanitäärisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista”. Eri asia on, kuinka opit menevät perille.

”Malin armeija suorittaa jatkuvasti vakavia ihmisoikeusloukkauksia ottaessaan maan pohjoisosia haltuunsa. Niitä ei tutkita, eikä yhtäkään tekijää ole ikinä tuomittu. En näe mitään hyötyä siinä, että Suomi kouluttaa Malin armeijaa, jotta se voisi tukahduttaa tehokkaammin alueen asukkaiden itsehallintotoiveet”, viime kuussa Suomessa vieraillut Ag Assarid lataa.

 

Ag Assarid luettelee useita välikohtauksia, joissa myös Minusma-joukot ovat ampuneet holtittomaasti väkijoukkoja surmaten useita siviiliuhreja.

Minusman liipasinherkkyyttä lisää se, että sitä kohtaan hyökätään lähes päivittäin. Sitä kutsutaan YK:n vaarallisimmaksi rauhanturvaoperaatioksi, jossa on kolmen vuoden toiminnan aikana kuollut jo yli sata rauhanturvaajaa.

Tienvarsipommit ja aavikkoväijytykset ovat arkipäivää. Hyökkäykset rauhanturvaajia vastaan ovat ”yhä taitavampia ja monimutkaisempia”, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon muistutti pohjustaessaan hiljattain joukkojen lisäyspyyntöään. Se hyväksyttiin vastikään ja tuloksena rauhanturvaajien määrä kasvaa pian 15 000:een.

Minusma on myös tyypillinen 2000-luvun YK:n rauhanturvaoperaatio, johon on vaikea enää saada jalkaväkiyksiköitä läntisistä teollisuusmaista ja jota toteuttavat pääasiassa kehitysmaista kerätyt joukot. Minusman kohdalla se tarkoittaa afrikkalaisia, jotka muodostavat yli kaksi kolmasosaa 12 500 sotilaasta ja poliisista.

Usein samoja joukkoja käytetään kotimaissaan rutiininomaisesti tukahduttamaan väkivaltaisesti ja raa’asti kansan mielenilmauksia tai pönkittämään yksinvaltaisia hallituksia. Kuinka ne osaisivat toimia vieraalla maaperällä ihmisoikeussopimusten mukaisesti?

”Kansan silmissä sekä YK:n rauhanturvaajat että Malin armeija ovat menettäneet täysin uskottavuutensa. Minusmaa ei kiiinnosta siviiliväestön suojelu tai varsinainen rauhanturvatoiminta – olemme nähneet kuinka sinibaretit pakenevat paikalta kun Malin armeija hyökkää alueen asukkaiden kimppuun.

”Minusman tavoite on auttaa Malin armeijaa valtaamaan alueet takaisin. YK-joukot pitävät huolta vain omasta turvallisuudestaan, eikä niillä ole yhteyksiä paikallisväestöön tai ymmärrystä olosuhteista joissa se elää.”