Tilanne Hongkongissa on kiristynyt äärimmilleen – vaaralliset ja romantisoidut triadit häärivät Pekingin tukena

”Isänmaallinen” Hongkongin mafia uhkailee kansanvallan kannattajia ja pyörittää tuottavia hämäräbisneksiä Kiinan puolella rajaa.
Protestoijat sulkivat pääsyn lentokentälle Hongkongissa 13. elokuuta 2019. © Manan Vatsyayana / Lehtikuva / AFP

Väkivaltaiset levottomuudet ovat koetelleet Hongkongia kesäkuun alkupuolelta asti. Tällä viikolla mediassa on raportoitu videoista, joilla näkyy Kiinan puolisotilaallisia joukkoja Hongkongin rajan lähellä Shenzhenin kaupungissa.

Sosiaalisessa mediassa levinneen kuvamateriaalin on arvioitu olevan osa valtiojohtoista propagandaa, jolla Kiina lähettää viestin Hongkongissa protestoiville ihmisille: mielenosoitukset ollaan valmiita lopettamaan kovin voimatoimin.

Lentokentällä lennot ovat jumissa protestien takia ja hallintojohtaja Carrie Lam on varoittanut Hongkongia päätymästä ”polulle, josta ei ole paluuta”.

Alueen kiinalaismielinen hallinto ja sitä ohjaileva Kiina vääntävät kättä erityishallintoalueen riippumattomuutta ja kansanvaltaa puolustavien mielenosoittajien kanssa. Hongkong kuuluu Kiinalle, mutta sillä on oma poliittinen koneisto ja oikeusjärjestelmä.

Kamppailussa on neljäskin, mielellään varjoissa pysyttelevä tärkeä osapuoli: ”Hongkongin mafiaksi” kutsutut vahvat ja vaikutusvaltaiset rikollisjärjestöt eli triadit.

Triadit ovat paikallisia, tiukan säännöstön mukaan toimivia rikollisklaaneja, jotka hallitsevat tiettyjä Hongkongin kortteleita tai kaupunginosia italialaisten mafiajärjestöjen lailla. Triadien raakoja perinnerituaaleja ja rikoksia on romantisoitu ja ihannoitu kung fu-filmeissä samaan tapaan kuin mafiaa Kummisetä-elokuvissa.

Tulolähteetkin noudattelevat mafian mallia: niitä ovat huumekauppa, salakuljetus, suojelurahojen kiristys, rahanpesu, prostituutio, uhkapeli ja tuotemerkkiväärennökset.

Triadit ovat kuuluneet Hongkongin arkeen 1800-luvun alkupuolelta asti. Ne syntyivät 1600-luvulla Kiinassa maanalaisena poliittisena järjestönä, jonka tavoitteena oli kumota vihattujen ja ”vieraiden” mantšukeisareiden kovaotteisesti johtama Qing-dynastia ja palauttaa valtaan aitokiinalainen Ming-dynastia.

Tavoite ei toteutunut, ja salaseura sirpaloitui 1800-luvun loppuun mennessä eri puolella Kiinaa toimiviksi itsenäisiksi rikollisklaaneiksi.

Kun Britannia valtasi Hongkongin siirtomaakseen Kiinan oopiumisodan päätteeksi vuonna 1841, triadit olivat jo paikalla. Sen todistaa siirtomaan varhaisimpaan lainsäädäntöön kuuluva laki vuodelta 1845, joka rankaisee jäsenyydestä triadissa.

 

Triadi ei ole mandariini- eikä kantoninkiinaa, vaan brittiviranomaisten kehittämä sana. Sen pohjana on taivaan, maan ja ihmiskunnan kolmiyhteyttä kuvaava vertauskuva, jota salaseurat käyttivät ja esittivät kolmion muotoisessa tunnuksessaan.

Tämän päivän triadien tarkkaa yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa Hongkongissa on vaikea määritellä. Se on kuitenkin huomattava.

Hongkongin viranomaiset ja liikeyritykset hakivat 1970-luvulle asti useimpiin päätöksiin ja kehityshankkeisiin rutiininomaisesti tiskin alta myös paikallisten triadien suostumuksen, jotta asian edistyminen katutasolla ei vaikeutuisi.

Hongkongin brittiläinen poliisijohto väitti tuolloin, että jopa joka kuudes kruununsiirtomaan kolmesta miljoonasta asukkaasta olisi ollut triadien leivissä tai käskyvallassa. Virkavallan lahjominen oli arkipäivää: arviolta kolmasosalla Hongkongin poliisikunnasta oli molempia osapuolia hyödyttäviä triadiyhteyksiä.

Suurpuhdistus käynnistyi vasta, kun poliisiylijohtaja Peter Fitzroy Godber paljastui läpikotaisin lahjotuksi vuonna 1973.

Laajojen muutosten seurauksena Hongkong on pessyt kasvonsa ja noussut maailman vähiten lahjottujen hallintojen kärkikaartiin. Se oli Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä sijalla 14 – esimerkiksi Ranskaa (20.) ja Yhdysvaltoja (21.) korkeammalla.

Viranomaisten ja liikeyritysten epäillään silti yhä palkkaavan säännöllisesti triadeja tekoihin, joihin ne itse eivät voi laillisesti voi ryhtyä.

 

Vaikka triadien määrä on laskenut huippuvuosien 300:sta alle 50:een, niillä on laskutavoista ja määritelmistä riippuen yhä jopa 100 000 jäsentä. Se on valtavasti suhteutettuna Hongkongin noin 7,5 miljoonan asukaslukuun.

Ei ole syytä olettaa, että triadit jäisivät sivustakatsojiksi kaduilla käytävässä valtataistelussa, jonka tulos voi vaikuttaa oleellisesti myös rikollisryhmien tulevaisuuteen.

Triadit on perinteisesti määritelty Kiinan tukijoiksi ja demokratialiikkeen vastustajiksi. Pekingin keskushallinto ja hongkongilaisviranomaiset ovat yleensä saaneet niiltä apua suitsiessaan toisinajattelijoita ja kansanvallan kannattajia.

Näyttää siltä, että triadeja on nytkin käytetty työkaluina mielenosoittajien pelottelemiseksi. Kymmenien metalliputkilla ja puukepeillä aseistautuneiden miesten joukko hyökkäsi 21. heinäkuuta illalla Hongkongin saarikeskustan suurmielenosoituksista palaavien demokratialiikkeen kannattajien kimppuun.

Hyökkäys tapahtui Yuen Longin metroasemalla, joka sijaitsee lähellä Kiinan rajaa Uusissa territorioissa. Kiina vuokrasi sen Britannialle 1800-luvun lopulla. Alue on kiinalaismielisten ja triadien kotikenttää.

Valkopaitaiset naamiomiehet tunkeutuivat metrovaunuihin niiden pysähtyessä ja osa jäi asemalaitureille vastaanottamaan ulos ryntääviä. Hyökkääjät hakkasivat mielenosoittajia, ulkopuolisia ja median edustajia tunnin ajan. Kaikkiaan 45 ihmistä loukkaantui, osa heistä vakavasti.

Aseman ja junavaunujen valvontakamerat tallensivat hyökkäyksen. Tallenteet osoittivat, että kyseessä oli järjestelmällinen ja tarkoin suunniteltu isku. Paikalliset asukkaat olivat myös saaneet sosiaalisessa mediassa epämääräisiä varoituksia, että heidän kannattaisi pysytellä kotonaan lähitunteina.

Tehokkuudellaan yleensä ylpeilevällä Hongkongin poliisilla kesti tunnin saapua paikalle eikä ainuttakaan hyökkääjää pidätetty. Sen sijaan heidän nähtiin juttelevan kaikessa rauhassa paikalle jääneiden naamiomiesten kanssa.

”Salliiko hallinto nyt triadien hakata vapaasti kansalaisia kaduilla?”, kysyi sairaalakuntoon mukiloitu demokratialiikkeen kansanedustaja Lam Cheuk-ting.

Poliisijohto väitti, ettei Yuen Longin alueen poliisiasemilta voitu lähettää paikalle ketään, koska miehistöt oli komennettu Hongkongin saarikeskustaan vahvistamaan suurmielenosoitusta valvovia joukkoja.

Kahakkaa epäiltiin silti heti alusta asti triadien suorittamaksi kostoksi. Muutamaa tuntia aiemmin tuhannet mielenosoittajat olivat rynnänneet Kiinan Hongkongin-edustustoon ja töhrineet sen valtiotunnukset mustalla maalilla.

Hongkongin parlamentin kiinalaismielisiin kuuluva kansanedustaja Junius Hon nähtiin jopa onnittelemassa hyökkääjiä asemalla. Hän sanoi kuitenkin vain kiittäneensä ”kotikulmiaan puolustaneita miehiä.”

Kun poliisi ilmoitti myöhemmin pidättäneensä 11 hyökkääjää, paikallismedia tunnisti heti osan heistä 14K- ja Wo Shing Wo-triadien jäseniksi. Niitä pidetään Hongkongin merkittävimpinä klaaneina heti suurimman triadin Sun Yee Onin jälkeen.

Triadit hyökkäsivät protestoijien kimppuun myös edellisten suurmielenosoitusten aikana syksyllä 2014.

Silloinkin syypäitä olivat 14K:n ja Wo Shing Won jäsenet, kertoivat Hongkongin valtalehden South China Morning Postin poliisilähteet.

Triadeihin perehtynyt Oxfordin yliopiston krimonologian ja järjestäytyneen rikollisuuden professori Federico Varese vahvisti Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle, että metroasemahyökkäys oli tarkka kopio vuoden 2014 hyökkäyksistä, vain isompi.

 

Kuka on triadien toimeksiantaja ja palkkionmaksaja? Vastausta on haettava triadien ja Kiinan johdon pitkästä yhteisestä historiasta. Triadeista tuli 1900-luvun alkupuolella Kiinan tärkeimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia onnistuneen poliittisen puolenvalinnan ansiosta.

Ne tukivat Kiinan ensimmäiseksi presidentiksi keisarinvallan kaatumisen jälkeen vuonna 1912 noussutta Sun Yat-senia, joka joutui puolustamaan asemaansa lukuisten vaarallisten vallantavoittelijoiden hyökkäyksiltä.

Hongkongissa lääkäriksi valmistunut ja siellä vallankumousaktivistiksi muuttunut Sun Yat-sen oli itse Kwok On Wui -triadin numero 426 eli sotilasjohtaja.

Triadit ovat 1700-luvulta lähtien käyttäneet ja käyttävät edelleen jäseniensä salaniminä kolmi- tai kaksilukuista numerosarjaa. Klaanin johtajan eli Lohikäärmemestarin tai Lohikäärmeenpään tunnus on 489, hänen kakkosmiehensä 438 ja sotilasjohtajan 426.

Kun johtaja Sun Yat-senin perustama Kiinan kansallispuolue Kuomintang lujitti valtansa 1920-luvun puolivälissä, se palkitsi triadit avokätisesti runsaalla taloudellisella ja poliittisella vaikutusvallalla.

Vahvasti korruptoituneessa Kiinan tasavallassa triadin jäsenyydestä tuli yksi tehokkaimmista keinoista edistää uraa sotilaana, liikemiehenä, viranomaisena tai poliitikkona.

Kuomintang käytti häikäilemättä triadeja poliittisten vastustajiensa ahdisteluun ja salamurhiin. Niistä pahin oli vuonna 1927 tapahtunut Shanghain joukkomurha, jossa Kuomintangin joukkojen ja triadien uhreiksi joutui tuhansia kommunisteja ja ammattiyhdistysliikkeen jäseniä.

Triadien itsestään luomaa myyttiä isänmaallisina kunnian miehinä murensi pahasti se, että ne ryhtyivät yhteistyöhön Japanin kanssa, kun se miehitti Hongkongin toisen maailmansodan aikana vuonna 1941.

Kun Mao Tse-tungin kommunistit ottivat vallan Kiinassa vuonna 1949, Kuomintang pakeni Taiwaniin. Se perusti sinne valtionsa, joka on siitä lähtien kiistellyt ”oikean Kiinan” asemasta manner-Kiinan kanssa.

Osa triadeista seurasi isäntiään Taiwaniin ja toimii siellä yhä. Ylivoimainen valtaosa ryhmien jäsenistä siirtyi kuitenkin Britannian hallitsemaan Hongkongiin, jotkut myös Portugalille kuuluneeseen Macaoon, ja loput lähtivät länsimaisten suurkaupunkien kiinalaisyhteisöihin.

 

”Kerroimme heille että jos he eivät horjuta Hongkongin vakautta, me annamme heidän jatkaa rahantekoaan.”

 

Kommunistisen Kiinan ja Hongkongin triadien yhteydet ovat olleet tiiviit jo ainakin 30 vuoden ajan.

Britannia ja Kiina sopivat vuonna 1984 ehdoista, joilla Hongkong palautettaisiin Kiinalle. ”Yksi valtio, kaksi mallia”- sopimus takaa, että siirryttyään Kiinan omistukseen vuonna 1997 Hongkong kuitenkin säilyttää laajan itsehallinnon, markkinatalousmallinsa sekä oikeus- ja poliittisen järjestelmänsä 50 vuoden ajan.

Pian vaihdoksen jälkeen Pekingin ylin johto käynnisti määrätietoisen hankkeen suostutellakseen triadit leiriinsä Hongkongin uudistusmielistä demokratialiikettä vastaan.

Kiinan avautumisen länteen ja valtavan talouskasvun käyntiin sysännyt ylin johtaja Deng Xiaoping näytti mallia. Hän totesi vuonna 1984, että triadien pahoja tekoja liioitellaan ja että niiden jäsenistössä on ”paljon kunnon väkeä.”

Kahdeksan vuotta myöhemmin silloinen sisäisen turvallisuuden ministeri ja siten myös korkein poliisin toiminnasta vastannut viranomainen Tao Siju antoi jo julkisesti konkreettisia lupauksia. Siju vakuutti, että Kiina oli valmis yhteistyöhön triadien kanssa jos ne ottavat asiakseen puolustaa Hongkongin vakautta ja vaurautta.

”Eivät triadien jäsenet ole aina roistoja. Niin kauan kuin he ovat isänmaallisia ja haluavat Hongkongin kukoistavan, me kunnioitamme heidän pyrkimyksiään”, Tao Siju totesi Hongkongin-vierailullaan 1992.

Siju kiitteli triadeja myös siitä, että ne olivat usein suojelleet Deng Xiaopingiä hänen ulkomaanvierailuillaan, muun muassa hänen historiallisella matkallaan Yhdysvaltoihin vuonna 1979.

Kiinan virallisen tietotoimiston Xinhuan ylimpään johtoon kuulunut Wong Man-fong puolestaan vahvisti vuonna 1997, että Peking käytti uutistoimistoa välittäjänään neuvotellessaan Hongkongin triadien kanssa alueen tulevaisuudesta ennen sen luovutusta Britannialta Kiinalle.

”Kerroimme heille että jos he eivät horjuta Hongkongin vakautta, me annamme heidän jatkaa rahantekoaan”, Wong kertoi suut auki kuunnelleelle yliopistoluennon yleisölle.

Hymykampanjan kohteena oli varsinkin vahvin triadi Sun Yee On, jonka Peking pelkäsi muita herkemmin liukuvan Hongkongin demokratialiikkeen tukijaksi. Vuonna 1989 Pekingin taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen Sun Yee On järjesti Kiinan jahtaamien opiskelijajohtajien ja aktivistien paon pikaveneillä Hongkongiin. Tuolloin Hongkong kuului vielä Britannialle.

 

Pekingin pelot triadien siirtymisestä demokratialiikkeen tukijoiksi olivat turhia. Ryhmien vankin liittolainen on raha eivätkä ne toimi poliittisesta kutsumuksesta, tiivistää Hongkongin yliopiston professori Lo T. Wing.

Sun Yee On, 14K ja Wo Shing Wo -triadeilla onkin nykyään huomattavia kasino- ja viihdealan omistuksia ja hankkeita Kiinan eteläosissa Shenzhenin erikoistalousalueella, jota Peking ryhtyi jo 1980-luvun alussa kehittämään omaksi kapitalismin näyteikkunakseen läntisille sijoittajille.

Kiina tai Hongkongin hallinto tuskin antavat suoria toimeksiantoja triadeille, mutta triadit ovat tottuneet kuuntelemaan kuiskauksia. Viestintuojina ja tilaajina toimivat usein yritykset, jotka uskovat demokratialiikkeen toiminnan vaarantavan liikevoittojaan.

Triadeilla on myös oma lehmä ojassa. Jos Kiinasta riippumattomampi demokratialiike saa lisää sananvaltaa Hongkongissa, triadien liikkumavara kapenee ja niiden rahalähteet Etelä-Kiinassa vaarantuvat.