Tappavaa, mutta tuottoisaa: Unelmiaan jahtaavat turistit tukkivat ja sotkevat maailman katon – Moni jää matkalle

SK:n arkistoista: Rämäpäiset kiipeilyturistit tuovat köyhän Nepalin kassaan satoja miljoonia vuodessa.
Aasia & Tyynimeri 22.5.2017 15:03
Jaro Asikainen ja Markus Mäki

Matka Mount Everestin huipulle kestää neljä viikkoa. Hillary Step -kiviseinä on yksi Everestin pullonkauloista, joihin muodostuu usein ruuhkaa. © Carina Räihä

Maailman korkein vuorenhuippu Mount Everest houkuttelee jatkuvasti uusia kiipeilijöitä. Moni ei kuitenkaan ikinä palaa. Vuonna 2016 vuori vaati 7 henkeä ja kevään 2017 aikana on menehtynyt jo viisi kiipeilijää. Vuonna 2015 kiipeilykausi keskeytyi kokonaan, kun Everestin perusleiriin osunut lumivyöry tappoi 19 ihmistä.

Mount Everestin kiipeäjien viimeinen haaste on ollut Hillary Step, lähes pystysuora jyrkänne lähellä vuoren huippua.

Nyt Hillary Stepin kerrotaan romahtaneen, ilmeisesti maanjäristyksen seurauksena. Loiventunut reitti saattaa helpottaa kiipeämistä.

Pelkona kuitenkin on, että  reitille muodostuu pullonkaula, jonka seurauksena kiipeäjät joutuvat odottamaan yhä pidempiä aikoja vuorenhuipun hengenvaarallisen kylmissä ja vähähappisissa oloissa. Viehätystään maailman korkein huippu tuskin silti menettää.

Jaro Asikaisen ja Markus Mäen jutusta voit lukea, miten unelmiaan jahtaavat turistit ovat ruuhkauttaneet Everestin ja muuttaneet huipun maailman korkeimmaksi hautausmaaksi. Juttu on julkaistu ensi kerran 19.4.2016.  


Matkalla Everestin huipulle jäätynyt ruumis ei ole harvinainen näky.

Korkeutta merenpinnasta on yli 8000 metriä, jäätävä hurrikaanituuli piiskaa 30 asteen pakkasessa ja edessä on pitkä letka ihmisiä. Jono laahustaa hitaasti kohti maapallon korkeinta pistettä.

Kun Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 2010, hän sai todistaa, kuinka ahdasta maailman katolla on.

Kiipeilykausi Mount Everestillä kestää huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Vuorelle ei ole asiaa talvella tai monsuunisateiden aikaan kesällä, jolloin lumivyöryriski on korkeimmillaan.

Lyhyen kauden aikana Everestille ahtautuu jopa yli tuhat ihmistä. Suuri joukko kokemattomia kiipeilijöitä aiheuttaa vaaratilanteita kaikille.

”Edelläni oli amerikkalaisia kiipeilijöitä, jotka panikoivat huipulle nousun aikana. Takana tulevat joutuivat odottamaan hengenvaarallisissa olosuhteissa”, Räihä kertoo.

Pitkä odotus altistaa paleltumille ja vuoristotaudille. Mitä nopeammin kiipeilijä pääsee vuoren huipulle ja takaisin, sitä parempi.

Aina tilanteista ei ole selvitty säikähdyksellä.  

 

Kahdeksan ihmistä kuoli huipun läheisyydessä vuonna 1996, kun kiipeilijät joutuivat odottamaan vuorenrinteellä liian pitkään. Joukossa oli kaksi maailman parhaisiin kuulunutta vuorikiipeilijää, retkikuntia johtaneet Rob Hall ja Scott Fischer.

Onnettomuuden osasyynä olivat kaupallisten retkikuntien paineet viedä suuria summia maksaneet asiakkaansa huipulle asti, huolimatta siitä, että olosuhteet heikentyivät.

Sitten iski valtava lumimyrsky.

2000-luvulla vuoren rinteille on menehtynyt ihmisiä joka vuosi.

Mount Everestin huipulle ei vuonna 2015 noussut suuronnettomuuden vuoksi yksikään ihminen – ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen.

Historian tuhoisin onnettomuus katkaisi kiipeilykauden toukokuussa 2015, kun lumivyöry tuhosi Nepalin puoleisen perusleirin ja tappoi 19 ihmistä. Samalla vuoren rinteille jäi hetkellisesti jumiin jopa tuhat kiipeilijää.

Vain vuotta aiemmin, keväällä 2014, lumivyöry nieli 16 henkeä.

Kaikkiaan jättiläisvuoren rinteet ovat jääneet lähes 300 kiipeilijän viimeiseksi leposijaksi.

Kuolemansyitä ovat lumi- ja kivivyöryjen lisäksi myrskyt, putoamiset, vuoristotauti, nääntyminen ja paleltuminen. Valtaosa menehtymisistä tapahtuu yli 8000 metrin korkeudella sijaitsevalla ”kuoleman vyöhykkeellä”.

Jäätynyt ruumis ei ole harvinainen näky matkalla Everestin huipulle, sillä kuolleiden kuljettaminen alas on vaikeaa ja vaarallista.

”Onnettomuudet ovat parasta markkinointia Mount Everestin kiipeilyturismille.”

Mount Everestin kasvava kiipeilyturismi on ongelma, johon ei haluta puuttua.

Tuhoisat onnettomuudet eivät ole hillinneet kaupallista kiipeilyä, koska se on Nepalissa merkittävä elinkeino.

Maailman köyhimpiin maihin kuuluva Nepal haalii kiipeilyluvista vuosittain 4,5 miljoonaa dollaria, minkä lisäksi turismista hyötyvät paikalliset. Matkailun taloudellisen hyödyn on arvioitu olevan kaikkiaan 360 miljoonaa dollaria vuodessa.

Osansa kiipeilyrahoista saavat oppaina ja kantajina toimivat šerpat, joiden noin 2000 dollarin palkkio retkestä ylittää reilusti keskiverron nepalilaisen vuositulot.

Kiipeily-yrityksille Mount Everest on tärkeä tuote. Firmat johdattavat vuorelle joka vuosi satoja riittävän varakkaita asiakkaita, joiden haave on valloittaa maailman korkein vuori.

Matka maksaa asiakkaalle tänä päivänä 65 000 dollaria.

Keskimääräinen Everestin huiputtaja on 45–60-vuotias amerikkalainen liikemies tai lääkäri.  

 

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson valloitti Mount Everestin ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1993. Hän on ollut useita kertoja pelastamassa kiipeilyonnettomuuksien uhreja.

”Jokainen yli 8000 metrin korkeudessa vietetty hetki heikentää kiipeilijän kuntoa. Mount Everest on väärä paikka jonottaa”, Gustafsson sanoo.

Onnettomuuksia on sattunut aina, mutta niiden saavuttama mediahuomio on kasvanut entisestään. Vuoden 1996 tapahtumia seurannut julkisuus ei himmentänyt maailman korkeimman vuoren imagoa. Sen sijaan Everestistä tuli entistä suositumpi.

”Onnettomuudet ovat parasta markkinointia Mount Everestin kiipeilyturismille. Ne tekevät vuoresta vaarallisen ja houkuttelevan.”

Vuorikiipeilijöille Everest on vuorten kuningas ja kruununjalokivi. Kiipeilijät ovat tavoitelleet sen huippua siitä asti, kun vuori vahvistettiin maailman korkeimmaksi vuonna 1852.

Todistetusti ensimmäisen kerran 8848 metrin korkeudessa olevan huipun valloittivat sata vuotta myöhemmin, vuonna 1953, nepalilainen Tenzing Norgay ja uusiseelantilainen Edmund Hillary.

Sittemmin ensimmäisiä on tullut paljon lisää. Ensimmäinen musta mies, ensimmäinen saudinainen, ensimmäinen vegaani, ensimmäiset kaksoset, ensimmäinen raaja-amputoitu.

Lista on loputon.

Keväällä 2016 vuorelle kiipeämiseen valmistautuu ainakin 12-vuotias kalifornialaispoika, joka haluaa olla nuorin Everestin huipulle kiivennyt ihminen.

Nykyään huipun saavuttaminen ei ole ainutlaatuista. Tähän mennessä sen on tehnyt hieman yli 4000 eri ihmistä. Kaikkiaan vuorelle on tehty yli 10 000 kiipeämisyritystä.

Vuori vetää väkeä edelleen 2010-luvulla, jolloin ruuhkat ovat olleet omaa luokkaansa.

Toisinaan syttyvät riidat kiipeilijöiden välillä ovat saaneet absurdeja mittasuhteita.

Vuonna 2013 kolmen eurooppalaisen kiipeilijän ja 100 šerpan kerrottiin ottaneen yhteen nyrkkitappelussa yli 7000 metrin korkeudessa.

”Vastuu ulkoistetaan nätisti muille.”

Everestin kiipeilyturismi syntyi, kun elokuvantekijä David Breashears ja tuleva Disneyn toimitusjohtaja Frank Wells kiipesivät vuorelle vuonna 1983. He lähettivät paikalta live-kuvaa, mikä antoi alkusysäyksen kiipeilybuumille.

Ensimmäiset kaupalliset matkanjärjestäjät veivät asiakkaita Mount Everestille 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Samalla monille maailman korkeimmasta vuoresta unelmoineelle avautui ensimmäistä kertaa aito mahdollisuus nousta maailman huipulle.

Gustafsson kiipesi Everestille kaupallisen kiipeilyn pioneerin, Adventure Consultants -yrityksen, asiakkaana vuonna 1993. Hän maksoi matkasta noin 40 000 dollaria. Tuolloin vuorella oli seitsemän retkikuntaa, yhteensä noin sata ihmistä.

Sen jälkeen kiipeilijöiden määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 2013 pelkästään huipulle selviytyneitä oli lähemmäs 700. Retkiä järjestävät nyt kymmenet yritykset.

Kaupallisessa toiminnassa asiakas ei aina välttämättä ymmärrä, millaisia riskejä vuorikiipeilyyn liittyy. Ääriolosuhteissa täytyy selviytyä, vaikka opas ei pitäisikään joka hetki kädestä kiinni.

”Tänä päivänä vastuu ulkoistetaan nätisti muille. Tosipaikan tullen jokainen on lopulta omien taitojensa varassa”, Gustafsson sanoo.

Ammattikiipeilijöille Everest on melko helppo kohde. Ensimmäisenä Everestin valloittanut vuorikiipeilijä Edmund Hillary vertasi vuoren valloitusta rannalla kävelyyn.

Kolme kertaa Everestin huiputtaneen Gustafssonin mukaan vuorelle kiipeämisestä on tehty liian helppoa.

”Mount Everest vetää niin paljon kaupallista toimintaa, että en pidä sitä enää vuorikiipeilynä. Siitä puuttuu kiipeilyn tarjoama haaste ja luonnonrauha.”

Oman haasteensa Everestin luonnolle aiheuttaa arviolta 50 tonnia kiipeilijöiden jälkeensä jättämiä roskia, kuten happipulloja, kiipeilytarvikkeita ja ruokapakkauksia. Gustafsson ei suunnittele paluuta Everestille eikä ole sinne kiivennyt vuoden 2004 jälkeen.

”Monet ryhmät huolivat asiakkaikseen myös kokemattomia kiipeilijöitä.”

vuoden ensimmäiset Mount Everestin seikkailijat valmistautuvat nousuun vuorelle huhtikuussa. Valtaosa kiipeilijöistä kapuaa huipulle odotetusti toukokuun puolenvälin jälkeen.

Nepalissa pohdittiin kevään 2015 katastrofin jälkeen, pitäisikö kiipeilijöiden määrää hillitä. Maan hallitus on suosittanut kiipeilijöille ikärajoituksia ja vaatimusta riittävästä aiemmasta kiipeilykokemuksesta.

Räihän mielestä uudistus tulee tarpeeseen.

”Kokemattomien kiipeilijöiden mahdollisuutta kiivetä on syytä rajoittaa, koska he voivat riskeerata muiden kiipeilijöiden hengen.”

Uusien ohjeiden mukaan alle 18- tai yli 65-vuotiaat eivät vuorelle pääse, eivätkä liikuntarajoitteiset. Sääntöihin saatetaan silti tehdä poikkeuksia.

Viime kädessä riittävän kokeneiden kiipeilijöiden seulomisesta vastaavat kiipeily-yritykset. Myös Adventure Consultants aikoo palata maaliskuussa vuorelle uusien retkikuntien kanssa. Yritys valitsee asiakkaansa huolella.

”Kiipeilijöiden määrän rajoittaminen olisi tervetullutta, mutta valitettavasti monet ryhmät huolivat asiakkaikseen myös kokemattomia kiipeilijöitä”, sanoo toimitusjohtaja Suze Kelly.

Gustafssonin mukaan todellista tahtoa rajoitusten asettamiselle ei ole.

”Jokaisen kiipeilykauden jälkeen puhutaan siitä, että vuorella on liikaa ihmisiä, mutta kun uusi kausi on alkamassa, puhe unohtuu. Tätä jeesustelua on käyty jo 20 vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut.”

Keväällä 2016 kiipeilyluvan sai noin 300 ihmistä, mikä on muutamia edellisvuosia pienempi määrä. Vuonna 2017 kiipeilijöiden määrän on ennakoitu palaavan entiselleen kaksinkertaiseksi, jos vältytään isoilta onnettomuuksilta.  

Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle osana kansainvälistä retkikuntaa vuonna 2010. Useimmat kiipeilevät vuorelle lisähapen avulla.

Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle osana kansainvälistä retkikuntaa vuonna 2010. Useimmat kiipeilevät vuorelle lisähapen avulla. Kuva Carina Räihän albumista

Everestin vaativuus tulee sen korkeudesta ja ohuesta ilmanalasta.

Huipulle kiipeäminen tarkoittaa Carina Räihän mukaan noin kuukauden asumista vuorella, minkä aikana on sopeuduttava vähenevään hapen määrään. Fyysinen haaste riippuu pitkälti olosuhteista, säästä ja kiipeilijän kunnosta.

”Henkinen haastavuus on usein vielä isompi, sillä kiipeilijä joutuu kohtaamaan päivittäin kuolemanvaaran, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta useimmiten vieraiden kiipeilykumppaneiden kanssa”, Räihä kertoo.

Räihä oli maailman korkeimman vuoren valloittaessaan harrastanut kiipeilyä yli kymmen vuotta. Hän tiedosti Mount Everestille noustessaan myös vuoren suosiosta aiheutuvat vaarat, mutta ei antanut niiden estää äärimmäisen haasteen voittamista.

”Pelkään enemmän unelmien toteuttamatta jättämistä kuin unelmiin liittyviä riskejä.”

Mount Everest sijaitsee Himalajan vuoristossa, Nepalin ja Kiinan Tiibetin rajalla. Nepaliksi vuori tunnetaan nimellä Sagarmāthā, ”taivaan otsa”, ja Tiibetissä nimellä Chomolangma, ”maailmankaikkeuden äiti”.