Pekingin propagandakoneiston ”reportaasit” uhrautuvista hoitajista kasvattavat kiinalaisten kiukkua

Valtiollinen media on kutsunut hiuksistaan luopuneita hoitajia "kaikkein kauneimmiksi sotureiksi”.
Kiinalaisia lääkäreitä ja hoitajia seisovat "Ennaltaehkäisy ja valvonta on velvollisuus" -kyltin edessä Handanin kaupungissa. © Costfoto/ddp USA/MVPhotos

Sairaanhoitajan pukuun ja hengityssuojaan pukeutunut nuori nainen työskentelee koronaviruspotilaiden parissa. Hän on raskaana. 

Valtiollisen CCTV-televisioyhtiön sivustolla naisen raskauden kerrotaan edenneen jo yhdeksännelle kuulle, mutta hoitaja on silti päättänyt tulla töihin.

Kun länsimaissa media on julkaissut uutiskuvia Italian autioituneista turistinähtävyyksistä ja tyhjistä kauppojen hyllyistä, Kiinan mediassa kuvasto on toisenlainen. Videoilla ja valokuvilla esiintyy sankarihoitajia, jotka riskeeraavat terveytensä potilaiden hyväksi.

Kiinan tiedotusvälineissä on julkaistu myös videoita naishoitajista, joiden pitkät hiukset ajellaan pois valtion palvelemisen nimissä. Hiusten leikkaamista perustellaan käytännöllisyydellä ja hygienisyydellä.

Valtiollinen media on kutsunut hiuksistaan luopuneita hoitajia ”kaikkein kauneimmiksi sotureiksi”.

Videolla kampaajavuoroaan odottavia sairaanhoitajia itkettää. Hiustenleikkuun jälkeen he nostavat nyrkin pystyyn isänmaallisuuden osoittamiseksi.

Vielä epidemian alkuvaiheessa Kiina pyrki estämään tiedon leviämisen väestön keskuudessa. Joulukuun lopussa 34-vuotias silmälääkäri Li Wenliang varoitti opiskelukavereitaan erikoisesta taudista.

Joulukuun 31. päivänä hän kirjoitti yksityisessä viestikeskustelussa ystävilleen, että sars on palannut. Kyse ei ollut sarsista, mutta se kuuluu samaan virusperheeseen kuin uusi koronavirus. Myös sars-sairastumisia peiteltiin aikanaan epidemian alkuvaiheessa.

Kiina seuraa kansalaistensa yksityisiä viestikeskusteluja, ja jo 3. tammikuuta lääkäri oli jo poliisin kuultavana.

”Tiukasti varoitamme sinua: jos olet uppiniskainen, etkä osoita katumusta ja jatkat laittomien tekojen tekemistä, sinua rangaistaan lain osoittamalla tavalla! Ymmärrätkö sinä”, lääkäri Liltä kysyttiin poliisilaitoksella.

”Ymmärrän”, lääkäri vastasi.

Helmikuun 7. päivänä Li kuoli koronavirukseen.

Li ei ole ainoa, joka on joutunut viranomaisten syyniin. Muitakin varoittelijoita on puhuteltu.

Lin kohtalon tultua julki kiinalaiset alkoivat vaatia sananvapautta Weibossa, joka on Facebookin kaltainen sosiaalisen median palvelu. Kaduille vietiin valokuvia lääkäristä ja kuvien luokse kannettiin kukkakimppuja.

Lääkärin kuolema nousi sananvapauden symboliksi. Väestön turhautuminen hyssyttelyyn osoittautui niin laajaksi, että Kiinan kommunistinen puolue lievensi tavanomaista sensuuriaan ja antoi ihmisten purkaa tunteitaan verkkopalveluissa. 

Kiinan valtiollinen CCTV näytti videokuvaa raskaana olevasta hoitajasta, joka työskenteli sotilassairaalassa Wuhanin kaupungissa.

VASTAREAKTIONA väestön kritiikkiin Kiina alkoi rakentaa ”myönteistä mielipideympäristöä”.

Se lähetti Wuhanin sairaaloihin ja muille epidemia-alueille satoja sponsoroimiaan ”journalisteja”. Sen myötä on syntynyt reportaaseja hiuksistaan luopuvista ja terveytensä uhalla töitä tekevistä sairaanhoitajanaisista.

Laajalle levisi myös uutinen hoitajasta, joka palasi töihin vain 10 päivää keskenmenon jälkeen. 

Kansainvälisten arvioiden mukaan propaganda ei tällä kertaa vaikuta purevan.

”Koronaviruksen leviäminen on johtanut laajamittaisimpaan propagandakoneiston takaiskuun sen jälkeen, kun Xi Jinpingistä tuli presidentti”, totesi Hongkongin kiinalaisen yliopiston apulaisprofessori Fang Kecheng Financial Timesissa.

Feministiaktivistit ovat väittäneet, että Kiinan haluaa vahvistaa perinteistä käsitystä naisten roolista hoivaajina.

On ihmetelty, miksi sairaanhoitajana työskentelevät miehet ovat saaneet säilyttää hiuksensa ja kysytty, pakotettiinko naisia leikkauttamaan hiuksensa. Aktivistit ovat vaatineet Kiinaa lopettamaan naisten käyttämisen propagandan välineenä. 

 

JO tammikuussa virus äityi kansainväliseksi ongelmaksi, eikä tiedonvälitys ole ollut enää yksin kiinalaisviranomaisten käsissä.

Omien kansalaistensa tiedonsaantiin Peking pyrkii yhä vaikuttamaan. The New York Times on saanut haltuunsa materiaalia, jota on pyritty sensuroimaan kiinalaisväestön saatavilta. Kuvissa ja videoilla näkyy uupuneita hoitajia ja sairastuneita ihmisiä, jotka pyytävät epätoivoisesti pääsyä sairaalahoitoon.

Aineistoa on poistettu palveluista, mutta ihmiset ovat perustaneet nettiarkistoja, joissa postauksia pystytään pitämään julkisina.

 

Kiinan sensuurissa ja propagandakoneistossa ei ole mitään uutta.

WHO on kuitenkin kiitellyt Kiinaa läpinäkyvyydestä koronaviruksen tiedotuksessa. Viruksesta alettiin tiedottaa nopeammin kuin vuosina 2002 ja 2003 jyllänneen sarsin leviämisestä.

Silloin tiedottaminen käynnistyi hyvin hitaasti.

Huhtikuussa 2003 Kirurgi Jiang Yanyong arvosteli Kiinan vähättelevää uutisointia ja kirjoitti televisiokanaville kirjeen, jossa hän tuomitsi valtiovallan sars-salailun ja samalla vuoden 1989 Tiananmenin verilöylyn. Jiang oli osallistunut verilöylyssä loukkaantuneiden hoitoon.

Jiangin paljastuksen Kiina kiristi toimiaan ja tiedotti sars-epidemian etenemisestä totuudenmukaisemmin. Kirurgi pidätettiin kuitenkin verilöylyn arvostelemisen perusteella.