Nainen saa autoilla, katsoa leffan, jalkapallo-ottelun – Iran ja Saudi-Arabia kisaavat vapauksien lisäämisessä

Saudi-Arabia ja Iran yrittävät ulkomaailman silmissä näyttää toistaan edistyksellisemmältä.

Iran
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Naisten alistamisen vertauskuvina pidetyt Saudi-Arabia ja Iran ovat alkaneet lisätä naisten oikeuksia. Ainakin ne kilpailevat siitä, kumpi näyttää vähemmän vanhoilliselta muun maailman silmissä.

”Teillä naiset eivät pääse jalkapallokatsomoon, mutta meilläpä nyt pääsevätkin.”

”Mutta eivät saa ajaa autoa.”

”Kyllä saavat, ensi kesästä lähtien. Ja pääsivät viime viikolla leffateattereihinkin.”

”Meillä ne ovat saaneet katsella leffoja aina. Ja tehdäkin niitä.”

Keskustelu muistuttaa pikkupoikien kinastelua. Tätä sananvaihtoa käyvät kuitenkin kaksi Lähi-idän mahtivaltiota Saudi-Arabia (ensimmäiset vuorosanat) ja Iran (vastaus).

Maat ovat toistensa kiistakumppaneita, jotka vuosikymmenestä toiseen vääntävät ankarasti kättä poliittisesta, uskonnollisesta ja alueellisesta vaikutusvallasta.

Saudi-Arabia on islamin perustajan profeetta Muhammedin synnyinmaa.

Se katsoo vaalivansa uskonnon pääsuuntausta sunnalaisuutta sen alkuperäisessä ja puhtaassa muodossa ja näyttävänsä siten esimerkkiä maailman kaikille muslimeille.

Iran puolestaan on islamin suurimman uskonvähemmistön šiialaisuuden tärkein edustaja.

Šiialaisuus syntyi islamin alkuaikojen suuren valta- ja perimystaistelun tuloksena. Sunnien ja šiiojen sovittamattomat oppiriidat ovat siitä lähtien jakaneet  islamilaista maailmaa.

Uskonnollisten linjaerojen lisäksi kumpikin haluaa olla Lähi-idän tärkein valtio – tai vähintään pitää huolta siitä, ettei vastapuoli pääse tähän asemaan.

 

Syyrian sisällissodan alettua 2011, Saudi-Arabian ja Iranin vastakkainasettelu on jyrkentynyt voimakkaasti.

Ne sotivat toisiaan vastaan liittolaistensa kautta Jemenissä, Syyriassa ja Irakissa.

Napit ovat vastakkain myös Libanonissa, Qatarissa ja Saudi-Arabian itäisissä maakunnissa, joissa šiiat ovat enemmistönä.

Viime vuosina Saudi-Arabia on joutunut seuraamaan ärtyneenä Iranin nousua niskan päälle sekä sotilaallisesti että alueellisesti.

Yksi asia yhdistää. Sekä Saudi-Arabia että Iran ovat muun maailman silmissä naisten alistamisen näkyvimpiä vertauskuvia.

Aina monimutkaisen Lähi-idän uusin paradoksi onkin, että Saudi-Arabian ja Iranin kiristyvä valtataistelu ajaa niitä kilpailemaan kiivaasti siitä, kumpi edistää enemmän naisten asemaa.

Tai ainakin näyttämään ulkomaailmalle, kuinka paljon vastapeluria ”maltillisempi”, ”nykyaikaisempi” ja ”uudistusmielisempi” itse on.

Kilpajuoksun käynnisti Saudi-Arabian kruununprinssi.

Kilpajuoksun käynnisti Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman, 32.

Sitä mukaa kun hän on vahvistanut valtaansa, hän on puskenut saudeja entistä avoimempiin yhteenottoihin Iranin kanssa myös sotakentillä.

Kruununprinssin työkalu mielikuvakamppailussa naisista on hänen uudistusohjelmansa nimeltään Visio 2030.

Se pyrkii aktiivisesti muuttamaan kuvaa Saudi-Arabiaa takapajuisena yksinvaltana, joka rajoittaa jyrkästi etenkin naisten vapauksia vetoamalla vanhentuneisiin ja epäuskottaviin islamin tulkintoihin.

Mohammadin tulkinnan mukaan saudien arkea pahiten ahdistavat rajoitukset tulivat voimaan vasta 1980-luvun alussa.

Ne olivat vastaus Iranin vuoden 1979 islamilaiselle vallankumoukselle, jossa ajatolla Ruhollah Khomeini tukijoineen kukisti länsimielisen shaahinvallan ja loi tilalle jyrkän vanhoillisen uskonnollisen yhteiskuntamallin.

Iranin uusi pappisvalta rajoitti miesten ja naisten välistä julkista kanssakäymistä kouluissa, uima-altailla, rannoilla, hiihtokeskuksissa ja huvipuistoissa.

Se puki korkokengissä ja puolihameissa kulkeneet naiset nilkkoihin asti ulottuvaan chador-kaapuun ja peitti heidän hiuksensa huivilla.

Uskonnollinen poliisi pantiin valvomaan nuhteetonta elämää ja poimimaan synnintekijät kaduilta.

Koska Saudi-Arabia ei halunnut näyttää kilpailijaansa ”vääräuskoisemmalta”, se tarkisti uskonnollista kurssiaan kireämpään suuntaan.

Elokuvateatterit ja konserttisalit suljettiin. Naisten valvonta, syrjäyttäminen työelämästä ja eristäminen miehistä tiukkeni ja heidät peitettiin päästä varpaisiin.

 

Mohammad haluaa varmistaa etenkin nuorten saudien tuen tulevalle yksinvallalleen.

Nykymallista on purettava pois siihen väkisin lisätyt kiristykset, koska ne eivät sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaan, eivät perustu islamiin eivätkä edes ole saudien perinteisten elämäntapojen mukaisia, hän julistaa.

Kun samalla on mahdollista näpäyttää Irania, aina parempi.

Julkisuuspelin aloitti Mohammadin veto, jolla hän tukahdutti iranilaisten ja muidenkin jatkuvan irvailun saudinaisten rattikiellosta.

Saudi-Arabia on maailman ainoa maa, joka on kieltänyt naisilta autolla ajamisen.

Ajokieltoa ei kuitenkaan löydy sen enempää Koraanista kuin islamin perinteisestä opeistakaan – profeetta Muhammedin aikaan matkat taitettiin kameleilla.

Kiellon takana ovat äärivanhoilliset wahhabilaiset uskonoppineet.

Heillä on yli kahdensadan vuoden ajan ollut Saudin suvun ja sen johtaman kuningashuoneen kanssa luja yhteistyösopimus uskonnollisesta ja poliittisesta vallanjaosta.

Uskonoppineet ovat perustelleet kieltoa sillä, että naisten päästäminen rattiin aiheuttaisi valtavasti vaaratilanteita.

Ensinnäkin naisten älynlahjat ovat korkeintaan puolet elleivät vain neljäsosa miesten järjestä, Asirin maakunnan korkein uskonoppinut perusteli syksyllä 2017.

Riskejä lisää sekin, että miehet alkavat katsella enemmän naisia kuin liikennettä. Eikä sukupuolten pitäisi muutenkaan sekoittua kaduilla.

Saudinaisia liikuttelemaan on tarvittu arviolta 800 000 autonkuljettajaa.

Sitä paitsi naisten ruumiinrakenne ei sovellu liikkeille, joita autolla-ajo vaatii. Se rasittaa heitä kohtuuttomasti, uskonoppineet väittävät.

Ajokiellon ylläpito on ollut kallista. Saudinaisia liikuttelemaan on tarvittu arviolta 800 000 pääasiassa ulkomailta palkattua kuljettajaa.

Jos naisella ei ole varaa palkata autonkuljettajaa tai ei saa miespuolista sukulaista saattajakseen, työnteko tai opiskelu on ollut lähes mahdotonta.

Kieltoa uhmanneita saudinaisia on pidätetty ja tuomittu.

Syyskuussa 2017 kruununprinssin isä kuningas Salman vihdoin ilmoitti, että ajokielto puretaan. Naiset pääsevät rattiin 24.6.2018 lähtien.

 

Liikennepoliisit ovat ottaneet vuosittain kiinni noin 40 000 naista, jotka ajaessaan ovat erehtyneet pitämään huiviaan liian huolettomasti tai riisuneet sen kokonaan.

Mutteivät ota vastedes enää ainakaan Teheranissa, pääkaupungin poliisipäällikkö Hossein Rahimi lupasi 29. joulukuuta.

Hän ilmoitti, että teheranilaispoliisit eivät enää pidätä naisia, jotka eivät noudata islamilaisen vallankumouksen myötä voimaan tulleita pukeutumissääntöjä.

Heitä vastaan ei myöskään nosteta enää syytettä siveettömästä käytöksestä. Sen sijaan he joutuvat poliisin pitämälle käytösoppitunnille. Teon uusijat tosin pidätetään edelleen ja helpotus koskee vain Teherania.

Pukeutumissääntöjen uhmaaminen Iranissa on ollut pitkään yleistä ja muuttunut jo maan tavaksi.

Hiuskiehkurat pilkahtavat huivin alta, punainen kynsilakka hohtaa, kaavut ja takit nousevat polven korkeudelle.

Rankaiseminenkin on sitä mukaa muuttunut rutiininomaiseksi nuhteluksi.

Yleensä pidätetty joutuu allekirjoittamaan lomakkeen, jossa vakuuttaa ettei toista tekoaan. Pidätetyn täytyy odottaa, kunnes joku perheenjäsen tuo tilalle soveliaan asun.

Saudi-Arabiassa samanlaista pukeutumispakkoa ei ole purettu.

Lisäksi saudinaisen asioista päättää koko elämän ajan miespuolinen holhooja, mahram. Yleensä isä, aviomies tai veli.

Naisen on saatava häneltä lupa pankkitiliin, matkaan, passiin, avioliittoon, opiskeluun tai leikkaukseen. Holhoojamies päättää jopa siitä, pääseekö tuomionsa kärsinyt nainen vankilasta.

Periaatteessa saudinaiset saavat liikkua kotinsa ulkopuolella vain tämän holhoojan tai jonkun muun sukulaismiehen kanssa.

He joutuvat turvautumaan miespuoliseen saattajaan matkustaessaan lomalle tai työmatkalle. Tai työpaikalleen, pankkiin ja postiin, hampurilaiselle tai sairaalaan.

Ulkomainen vierailija näkee esimerkiksi ravintoloissa, miten naisten ja miesten eristäminen toisistaan toimii. Niissä on erikseen miehille avoin puoli ja perhetilat, jonne naiset pääsevät perheenjäseniensä kanssa.

Joskus hämminkiä aiheuttavat hotellien ja ravintoloiden noutopöydät. Buffetin ääreen saattaa pujahtaa yhtäkkiä nainen lautastaan täyttämään – kauhistus!

Ajokiellon kumoava uudistus vakuuttaa kuitenkin, että naiset eivät vastedes tarvitse miehen lupaa ottaakseen ajotunteja. He myös saavat ajaa minne ja missä haluavat ilman miespuolista saattajaa.

Tämä on vallankumouksellista. Ei kuitenkaan iranilaisten mielestä.

 

Iranissa naiset ovat alusta asti olleet keskeinen osa islamilaisen vallankumouksen pappisjohdon suosimia ja junailemia mielenosoituksia.

Rajansa silti kaikella: miesten urheilusuorituksia iranilaisnaiset eivät pääse katsomaan.

Säännön tiukasta noudattamisesta Syyrian ja Iranin välisessä jalkapallon MM-karsintaottelussa Teheranissa syyskuussa 2017 nousi kuitenkin valtava kohu.

Maan jalkapalloliitto myi verkkosivuillaan lippuja otteluun myös naisille, mutta kun he pyrkivät stadionille, heidät torjuttiin ja nettimyynti todettiin tekniseksi virheeksi.

Sen sijaan omaa joukkuettaan kannustamaan saapuneet syyrialaisnaiset päästettiin sisään. Jotkut tulivat jopa ilman pitkää kaapua, hiukset vapaasti näkyvissä.

Suurta vahingoniloa tunteneet saudit vastasivat nopeasti. Viranomaiset päästivät naiset ensi kertaa seuraamaan jalkapalloa saudiliigan peliin Jeddaan 12. tammikuuta 2018.

Stadionille oli rakennettu naisille erilliset katsomot ja sisäänpääsyportit, jopa tupakointialue.

Jotta läpimurto olisi ollut täydellinen, samana päivänä avasi ovensa maan ensimmäinen naisasiakkaille tarkoitettu autokauppa.

Jalkapallokokeilu onnistui niin hyvin, että vastedes saudinaiset pääsevät myös Riadin ja Dammamin stadioneille.

Eivät silti edelleenkään yksin eivätkä naisporukassa, vaan miespuolisen saattajan seurassa.

Iranilainen elokuvataide on kansainvälisesti arvostettua.

Joulukuussa 2017 loppui myös saudien 35 vuoden elokuvakielto.

Ensimmäisenä turvallisena valintana esitettiin yksimielisen kehnoja arvosteluja kautta maailman saanut animaatio Emoji-elokuva, jota pääsivät katsomaan sekä miehet että naiset.

Tavoitteena on rakentaa 300 elokuvateatteria vuoteen 2030 mennessä.

Myös arabimusiikin suuren egyptiläisen naisikonin Umm Kulthumin konsertti esitettiin ensi kertaa 35 vuoteen sauditelevisiossa lokakuussa.

Sen jälkeen myös oikeita konsertteja on alettu järjestää uudelleen.

Viime joulukuussa libanonilainen Hiba Tabaji konsertoi Riadissa ensimmäisenä naislaulajana – tosin vain naisyleisölle.

Saudeilla on elokuva-ja konserttiavauksistaan huolimatta vielä paljon matkaa kirittäväksi.

Iranilainen elokuvataide on kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua.

Iranilaiselokuvat ovat voittaneet yli 300 kansainvälistä palkintoa kuluneen vuosikymmenen aikana. Joka vuosi esitetään yli 20 uuden iranilaisohjaajan esikoiselokuvaa.

Monet palkituista ohjaajista ja näyttelijöistä ovat naisia.

Naisten osuus ohjaajista on jopa korkeampi kuin monissa vauraimpien teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenmaissa.

Yhtä selvästi edellä Iran on musiikki- ja konserttirintamalla.

Vaikka Iranin uskonoppineet kielsivät aikanaan kaiken ”esivallankumouksellisen musiikin”, uutta syntyi nopeasti.

Konserttiesiintyjien kirjo kattaa nykyään yhtä hyvin Teheranin sinfoniaorkesterin, jazz- ja rock-artistit kuin kansanmusiikkiyhtyeetkin.

 

Jos Iranin ja Saudi-Arabian kilpailukierre vielä kiihtyy, sen on edettävä vähitellen myös kohti tasa-arvon kovinta ydintä.

Se tarkoittaisi koulutusta, työpaikkoja, liikkumis- ja ilmaisunvapautta sekä yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista.

Työtä riittää yllin kyllin.

Saudi-Arabiassa naiset saivat ensi kertaa oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaiksi vasta 2015 kunnallisvaaleissa.

Melkein tuhannesta naisehdokkaasta vain 38 valittiin.

Suuri osa heistä joutuu silti osallistumaan valtuustokokouksiin videon välityksellä. He eivät kunnanhallintojensa vanhoillisen tulkinnan mukaan saa olla samoissa tiloissa vieraiden miesten kanssa.

Parlamenttia saudeilla ei ole – kuningassuku päättää asiat.

Iranissa sen sijaan on, ja siellä valta vaihtuu säännöllisesti eri puolueiden kesken. Tällä hetkellä naisia on 290 kansanedustajan parlamentissa kuitenkin vain 17 eikä ministerien joukossa ainuttakaan.