”Maailman köyhin kehittynyt teollisuusvaltio” – Tällaista on tavallisen ihmisen elämä Pohjois-Koreassa

Suljetun yhteiskunnan kansalaiset saavat tietoa ulkomaista muun muassa salakuljetetuista elokuvista.

Lapsia Pohjois-Hamgyongin provinssissa Pohjois-Koreassa kesäkuussa 2014. © DAVID GUTTENFELDER / AP / LEHTIKUVA

Auto liikkuu kohti Koreoiden rajaa. Tien päässä se pysähtyy. Ulos ryntää sotilas. Pohjois-Korean rajavartiolaitoksen sotilaat juoksevat perään aseiden kanssa.

Pakenijaa kohti ammutaan, 40 laukausta, mutta tämä onnistuu pujahtamaan rajan yli Etelä-Korean puolelle. Siellä hänet toimitetaan sairaalahoitoon.

Sotilaan kehosta poistetaan seitsemän luotia. Samalla lääkärit huomaavat muutakin: miehen ruoansulatuskanavat ovat täynnä loisia. 

Loikkaus tapahtui marraskuun puolivälissä. Mies on edelleen sairaalahoidossa.

Lääkärien mukaan loiset vahvistavat sen, mitä useat muut loikkarit ovat kertoneet Pohjois-Korean heikosta ruoka- ja hygieniatilanteesta. 

Loikkarista löydetyt loislajit viittavat myös siihen, että Pohjois-Koreassa käytetään lannoitteena ihmisulostetta. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un kehotti vuonna 2014 viljelijöitä käyttämään sitä pelloilla eläinten lannan ohella.

”Jokainen tietää, että Kim Jong-il ja Kim Jong-un ovat molemmat valehtelijoita.”

Loiset ovat tyypillisiä kaikissa maissa, jotka ovat Pohjois-Korean kanssa samalla varallisuustasolla – olipa kyse Aasiasta, Afrikasta tai mistä tahansa muusta maanosasta, sanoo maailmanpolitiikan professori Pekka Korhonen.

”En pidä sitä [loisia] mitenkään ihmeellisenä löytönä.”

Kiinnostuksen loisia kohtaan kuitenkin ymmärtää.

Moneen muuhun köyhään valtioon verrattuna Pohjois-Korea on paljon suljetumpi. Uutisissa se on lähinnä maan ohjuskokeiden tai Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja diktaattori Kim Jong-unin keskinäisen nokittelun vuoksi.

Mutta millaisia ovat pohjoiskorealaiset ihmiset – pelkkiä aivopestyjä robotteja?

”Vaikka Pohjois-Korea on kohtalaisen tiukasti kontrolloitu maa, ovat siellä asuvat ihmiset suurimmaksi osaksi aivan tavallisia ihmisiä”, Korhonen sanoo.

Ei siis yksi iso vankileiri, hän painottaa.

Mutta diktatuuri kylläkin. Sellainen, jossa on käytössä rangaistuksia pakkotyöstä kuolemantuomioon.

Kansalaiset käyttävät tietokoneita Sci-Tech Complexissa Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa 16. kesäkuuta 2017.

Kansalaiset käyttävät tietokoneita Sci-Tech Complexissa Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa 16. kesäkuuta 2017. © WONG MAYE-E / AP / LEHTIKUVA

Pohjois-Korea on köyhä. ”Maailman köyhin kehittynyt teollisuusvaltio”, Korhonen kuvaa.

Asukkaita on 25 miljoonaa. Bruttokansantuote asukasta kohti on noin 1 700 dollaria. Kaikkien maiden bkt-vertailussa se oikeuttaa 215. sijaan. Edellä ovat muun muassa Haiti, Zimbabwe ja Afganistan.

Pohjois-Korean asevoimat nielevät arviolta neljänneksen maan BKT:sta. Se on enemmän kuin missään muussa maassa. Aseistautuminen tehdään köyhän kansan kustannuksella.

Aivan kaikilla muilla mittareilla Pohjois-Korea ei kuitenkaan ole pohjalla.

Miltei kaikki pohjoiskorealaiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Eliniänodote on kohtuullisen korkea, 70 vuoden tienoilla.

Lasten oppivelvollisuus on 12 vuotta. Korkeakouluun haluavalla pitää olla erinomaiset arvosanat. Sekään ei tosin riitä, jos perhetausta ei ole riittävän arvostettu. 

Tuloerot ovat suuria, myös tavallisten kansalaisten välillä. Esimerkiksi kauppiaat, jotka pääsevät käsiksi ulkomaan valuuttaan, pärjäävät paremmin. 

Myös alueiden välillä on eroja. Kiinan raja-alueilla on paremmat mahdollisuudet kaupankäyntiin kuin maan eteläosissa.

Köyhiä on sekä maaseuduilla että kaupungeissa. Superrikkaat eli donjut asuvat pääkaupunki Pjongjangissa.

Kim Jong-unin hallinnon aikana maan taloudellinen tilanne on kuitenkin yleisellä tasolla parantunut, sanoo Sabine Burghart Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimusyksiköstä.

”Tässä on toki alueellisia eroja. Tilanne Pjongjangissa on parempi kuin esimerkiksi Ryanggangin maakunnassa.”

 

Marraskuussa rajan yli loikanneen sotilaan vatsa oli täynnä maissia. Se on yksi Pohjois-Korean tärkeimmistä viljelykasveista. Lisäksi pohjoisessa viljellään perunaa ja etelässä riisiä. Perusruoka on kasvispainotteista.

YK:n alaisen Maailman ruokaohjelma WFP:n raportin mukaan Pohjois-Korean ilmasto, vuoristoinen maasto ja kehittymätön maanviljely rajoittavat maataloustuotantoa. Vuoden 2015 kuivuus pahensi tilannetta ja johti elintarvikepulaan, jota pahensivat myös maan poliittinen ja kaupallinen eristyneisyys sekä huonot säät.

WFP:n mukaan monet ihmiset kärsivät kroonisesta aliravitsemuksesta ja siitä aiheutuvasta  välttämättömien proteiinien, rasvojen ja vitamiinien puutteesta.

Sää on ollut epäsuotuisa viljelyn kannalta myös tänä vuonna. Maan koillisosaa koettelivat isot tulvat, jotka tuhosivat perunapeltoja.

”Maantiet ovat huonokuntoisia. Kuorma-autoja ei ole paljon ja ruoankuljetus on heikkoa. Ihmisten pitää tulla toimeen sillä mitä he itse tuottavat”, Korhonen sanoo.

Varsinaisesta nälkäkriisistä ei Korhosen mukaan kuitenkaan voi vielä puhua. Silti ensi talvesta voi tulla silti haastava. Myös talouspakotteet kiristävät ruokapulaa entisestään.

Silti presidentti Trumpin rähjääminen voi olla Pohjois-Korean johdolle jopa eduksi.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jyrki Kallio kommentoi Suomen Kuvalehdelle aiemmin, että ruokapulaa on helpompi perustella sotilaallisella uhalla kuin epäonnistuneella maatalousuudistuksella.

Etelä- ja Pohjos-Korean sotilaat seisoivat kasvokkain Koreoiden rajalla 27. marraskuuta 2017.

Etelä- ja Pohjos-Korean sotilaat seisoivat kasvokkain Koreoiden rajalla 27. marraskuuta 2017. © LEHTIKUVA / AFP PHOTO / KOREA POOL

VALVONTAJÄRJESTELMÄ on iso osa pohjoiskorealaisten elämää. Jokainen kylä ja kaupunki on jaettu kotitalousryhmittäin, joita jokaista valvoo inminban.

Kielletystä toiminnasta kiinnijääneitä rangaistaan. Sosialismia vastaan tehdyt rikokset ja poliittiset rikokset ovat kaikkein pahimpia. Myös epäkunnioitus maata ja sen symboleita kohtaan katsotaan vakavaksi rikkeeksi.

Yksityisissä keskusteluissa jotkut pohjoiskorealaiset saattavat arvostella maan järjestelmää liian byrokraattiseksi, hitaaksi tai epäjärjestelmälliseksi. Harva kuitenkaan uskaltaa kritisoida avoimesti Kim Jong-unia, ”Suurta johtajaa”.

”Jokainen tietää, että Kim Jong-il ja Kim Jong-un ovat molemmat valehtelijoita, ja kaikki on heidän syytään. Mutta on mahdotonta sanoa vastaan, koska valvonta on niin tiukkaa. Jos joku sanoo humalassa Kim Jong-unia paskiaiseksi, et tule näkemään häntä enää”, kertoo Washington Postin haastattelema ”nuori äiti”. Hän on loikannut Pohjois-Koreasta vuonna 2014.

Toisen loikkarin mukaan yksilön rikkeestä rangaistaan koko perhettä. Sen vuoksi kynnys kritisoida maan johtoa on korkea.

Pohjois-Korean voi nähdä uskonnollisena yhteiskuntana, sanoo Korhonen. Jumalia, eli Kimin sukua ja Korean työväenpuoluetta ei sovi loukata millään tavalla.

Uskonnonvapautta maassa ei ole, vaikka Pjongjangissa onkin protestanttisia ja katolisia kirkkoja sekä buddhalaisia temppeleitä. Myös uskonnollisten esineiden kuten Raamatun levittäminen on kiellettyä.

Toisinajattelijoilla on vähän vaihtoehtoja: vankileiri tai pako. Kim Jong-unin aikana loikkareiden määrä on laskenut puolella.

”Osa sanoo, että syynä voivat olla tiukemmat rajatarkastukset”, Sabine Burghart sanoo. ”Toiset taas korostavat, että taloudellinen tilanne on parantunut.” 

”Oletamme, että heidän elämänsä on pelkkää kurjuutta aamusta iltaan.” 

Pohjois-Korean kansalaiset ovat tottuneet on tottunut nälänhätään ja kriiseihin.

”Kansalaiset ovat selvinneet Korean sodasta, voimakkaasta sosialismista, nälänhädästä ja raa’asta kapitalismista. He ovat kovia ihmisiä keksimään keinoja”, Korhonen sanoo.

Myöskään valtion kuri ei ole aina ollut täysin ehdoton.

Kun nykyisen johtajan isä Kim Jong-il astui valtaan vuonna 1994, puhkesi nälänhätä. Sen vuoksi diktaattori joutui höllentämään otettaan. Ihmisten kulkemista Kiinassa töissä katsottiin läpi sormien, vaikka se oli kiellettyä.

Kim Jong-unin aikaan maan talouden tilanne on parantunut ja kontrolli on kiristynyt.

Vaikka pohjoiskorealaiset eivät pääse vapaasti kulkemaan maasta pois, he tietävät ulkomaista ja elämästä niissä.

Korkea-arvoisilla viranomaisilla on kaapelitelevisio ulkomaalaisine kanavineen. Tavallinen kansa voi saada käsiinsä ulkomaalaisia elokuvia, joita Etelä-Koreassa elävät loikkarit ja demokratia-aktivistit salakuljettavat maahan.

Pohjois-Koreaan myös tehdään matkoja ulkomailta, vaikkakin turismi on melko pientä. Turistit saavat tosin liikkua vain oppaan kanssa. Omaehtoinen turismimatkailu on kielletty.

Myös pohjoiskorealaisia matkustaa säännöllisesti ulkomaille.

Jotkut käyvät Kiinassa laittomasti kaupankäyntitarkoituksissa. Lisäksi tietyillä henkilöillä on lupa matkustaa ulkomailla esimerkiksi urheilutapahtumien, kulttuurivaihdon, koulutuksen tai liiketoiminnan vuoksi. He matkustavat ryhmissä. Mukana on useimmiten valtion määräämä ”vahti”.

Pikaruokaravintolan myyjä hymyili Kumrungin urheilukeskuksessa Pjongjangissa joulukuussa 2015.

Pikaruokaravintolan myyjä hymyili Kumrungin urheilukeskuksessa Pjongjangissa joulukuussa 2015. © DAVID GUTTENFELDER / AP / LEHTIKUVA

Ulkomaailma tulee Pohjois-Koreaan tavalla tai toisella, sanoo amerikankorealainen toimittajan Jean Leen, joka asui maassa monta vuotta kirjeenvaihtajana.

Hän myös kertoo, että pohjoiskorealaiset pitävät samoista asioista kuin muutkin: laulamisesta, tanssimisesta, puistopiknikeistä ja juomisesta – tavallisesta elämästä.

”Oletamme, että heidän elämänsä on pelkkää kurjuutta aamusta iltaan. On selvää, että elämä Pohjois-Koreassa on rankkaa, mutta ihminen etsii aina jotakin iloa elämäänsä.”

Entä jos raja avattaisiin ja maa vapautuisi diktatuurin kourista?

Maailmanpolitiikan professori Pekka Korhonen arvelee, että ”kohtalaisen iso joukko” lähtisi maasta.

”Kyllähän se diktatuuri on. Maassa ei ole esimerkiksi sosiaaliturvaa. Valtio ei huolehdi, jos vaikka isä kuolee, äiti on kipeä ja perhe olisi elätettävä. Elämä on omasta onnesta kiinni.”

 

Oikaisuja:

Juttu julkaistu 2.12.2017 klo 08.19. Juttua muutettu 14.12.2017 klo 10.10. Pohjois-Koreassa oppivelvolllisuus on 12 vuotta, ei pääty 11–12-vuoden iässä, kuten jutussa aiemmin väitettiin.