Viiltäjä-Jack oli vasta alkua: Dna paljastaa seuraavaksi kasvonpiirteet

Viiltäjä-Jack-tutkinnassa haaste oli löytää surmaajan spermatahra ja eristää siitä dna-näyte.
Tiede 14.9.2016 20:12

Veitsi, jonka väitetään kuuluneen Viiltäjä-Jackille. Esine oli osa näyttelyä lontoolaismuseossa vuonna 2008. © AKIRA SUEMORI / AP / LEHTIKUVA

”En ole varma, tekisinkö sen uudestaan”, biokemian dosentti, dna-tutkija Jari Louhelainen sanoo. ”Ehkä.”

Louhelainen auttoi dna-analyysin avulla selvittämään, että legendaarinen lontoolainen sarjamurhaaja Viiltäjä-Jack oli kuin olikin poliisin pääepäilty Aaron Kosminski.

Louhelaisesta tuli täysin valmistautumatta julkisuuden henkilö, kun tieto Britannian ehkä kiehtovimman murhamysteerin ratkeamisesta tuli julki. Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyttä arvailevia kirjoja oli ilmestynyt jo aiemminkin joka vuosi, ja niitä ilmestyy edelleen.

Viiltäjä-Jack herättää valtavia intohimoja, ja Louhelaista on häiritty monin tavoin: hänen kannettavaan tietokoneeseen on murtauduttu ja puhelinyhteytensä katkaistu ja häntä on seurattu.

Louhelaisella oli kova haaste. Dna-analyysi tuli tehdä silkkisestä shaalista, jota olivat koskettaneet yli vuosisadan aikana lukuisat ihmiset. Saalissa oli verijälkiä, jotka oletettavasti olivat neljänneltä Viiltäjä-Jackin viidestä varmistetusta uhrista, Catherine Eddowes’lta.

 

Dna on suhteellisen vakaa molekyyli. Se säilyy paljon paremmin kuin esimerkiksi proteiinit. Yli sadassa vuodessa dna kuitenkin katkeilee, ja analyysi on tehtävä pienten fragmenttien perusteella.

Louhelainen onnistui yhdistämään saalin verijäljen Eddowes’n jälkeläiseen suoraan äitilinjassa alenevassa polvessa mitokondrion dna:n perusteella.

Mitokondrio periytyy vain äitilinjaa pitkin. Se on solun energiatehdas, jonka niin pojat kuin tytötkin perivät vain äidiltään. Siittiöstä hedelmöityksessä munasoluun siirtyvät vain tuman kromosomit.

Tutkimuksen kannalta tärkeää on, että mitokondrion dna säilyy muuta dna:ta paremmin.

Viiltäjä-Jackillä oli tapana laueta uhrinsa päälle. Varsin suuri haaste oli löytää spermatahra ja eristää siitä kunnollinen näyte, mutta sekin onnistui.

Myös Kosminskin jälkeläinen suostui auttamaan tutkinnassa, ja hänen dna:nsa vastasi siittiön dna:ta.

 

Molekyylibiologia on edennyt rikostutkinnassa huimaa vauhtia. Ensimmäisen kerran dna-testiä käytettiin rikostutkinnassa Britanniassa 1987.

Paitsi että yhä vaatimattomampi ja jopa yli vuosisadan ajan fragmentoitunut näyte riittää analyysiin, dna-tekniikan avulla voi selvitä myös se, miltä tekijä näyttää.

Myös Louhelaisen dna-analyysi pienestä spermatahrasta oli yhteensopiva Viiltäjä-Jackista tehdyn silminnäkijähavainnon kanssa.

Rikostutkinnassa tarvittava dna voi löytyä hiuksesta, verestä, syljestä, spermasta – joskus myös hyttysen imemästä verestä, Louhelainen kertoo. Jo kahdeksan vuotta sitten kekseliäs suomalaispoliisi ymmärsi pyydystää varkaan hylkäämästä autosta hyttysen, joka toimitettiin keskusrikospoliisin laboratorioon.

Hyttynen oli imenyt verta, jonka dna yhdisti poliisin vanhaan tuttuun.

 

Yksi suurimmista haasteista dna-testille ovat identtiset kaksoset.

Opiskelijatyttö raiskattiin Michiganissa Yhdysvalloissa vuonna 1999. Tiedetään varmasti, että tekijä on joko Jerome Cooper tai hänen kaksosveljensä Tyrone. Molemmilla on seksirikostaustaa eikä kummallakaan ole alibia.

Kumpaakaan ei voi tuomita, koska molemmat kiistävät syyllisyyden.

Jatkossa dna-analyysit voivat tunnistaa identtiset kaksosetkin, Louhelainen povaa. Ihmisille kehittyy jonkin verran yksilöllisiä mutaatioita, joita toisella kaksosella ei ole.

Lisäksi yksilölliset kokemukset vaikuttavat siihen, millainen metylaatioprofiili dna-molekyylin päälle kehittyy. Metylaation avulla solu kytkee geenejä päälle ja pois päältä. Se voisi Louhelaisen mukaan olla mutaatioprofiilia halvempi tekniikka.

Ongelmana kuitenkin on, että jos kaksoset elävät hyvin samanlaisessa ympäristössä, myös heidän metylaatioprofiilinsa muistuttaa toisiaan.

Louhelainen uskoo, että 5–10 vuoden päästä dna-informaation pohjalta pystytään paitsi jäljittämään näytteen jättäjän silmien, hiusten ja ihon väri myös rekonstruoimaan kasvonpiirteitä laadukkaasti.

 

Jari Louhelainen kertoi Viiltäjä-Jackistä ja dna-tutkimuksen tulevaisuudesta Millennium Talks -tilaisuudessa Aalto-yliopistolla 14. syyskuuta 2016.

Biokemian dosentti Jari Louhelainen Lontoossa syyskuussa 2014.

Biokemian dosentti Jari Louhelainen Lontoossa syyskuussa 2014. Kuva David Jensen / Lehtikuva