Viikingit ylittivät Atlantin kauan ennen kompasseja – apuna saattoi olla melkein maaginen kristalli

Muinaisen Skandinavian merenkävijät käyttivät ehkä hyväkseen kristallimineraalien erikoista ominaisuutta.
Tiede 25.3.2019 18:30
Taidemaalari Oscar Wergelandin teos viikinkien rantautumisesta Islantiin.
Taidemaalari Oscar Wergelandin teos viikinkien rantautumisesta Islantiin. © Oscar Wergeland / Wikimedia Commons

Muinaisesta Skandinaviasta meriä ja jokia pitkin Eurooppaan kulkeneet viikingit olivat aikansa taitavimpia merenkävijöitä. He löivät rahoiksi sekä ryöstöretkillä että kaupankäynnillä.

Viikingit hallitsivat merenkulun jopa niin pitkälle, että heidän uskotaan olleen ensimmäiset eurooppalaiset, jotka saavuttivat Pohjois-Amerikan – 500 vuotta ennen Kristoffer Kolumbuksen harharetkiä.

Saavutuksesta tekee entistä vaikuttavamman se, että viikingit tekivät kaukaisimmat retkensä kauan ennen magneettisen kompassin käyttöä Euroopassa.

Tutkijoita on mietityttänyt, miten muinaiset merenkävijät suunnistivat matkoillaan. Navigoida voi tähtien ja Auringon avulla, mutta miten pohjanmiehet välttivät eksymisen pilvisellä säällä tai sumussa?

 

Vanha vihje arvoituksen ratkaisuun löytyy viikinkisaagojen ”aurinkokivistä”, joita merenkävijä saattoi nostaa taivasta vasten selvittääkseen Auringon sijainnin pilvisellä taivaalla.

Saagat eivät kuitenkaan mene yksityiskohtiin, ja pitkään aurinkokiveä pidettiinkin fiktiivisenä taikakaluna. Viikinkisaagat sekoittavat iloisesti historiallisia faktoja ja myyttejä.

1960-luvun lopulla tanskalainen arkeologi Thorkild Ramskou esitti ajatuksen, että saagojen maagisilta kuulostavien aurinkokivien taustalla olisi tieteellisesti pätevää todellisuutta.

Ramskou teorian mukaan viikinkien aurinkokivet olivat kristalleja, joiden ominaisuutena on valon polarisaatioksi kutsuttu ilmiö.

Kun pilvistä taivasta katsoo tällaisten kivien läpi, ne paljastavat Auringon tarkan sijainnin osuessaan sen kohdalle. Tällainen ominaisuus löytyy useilta mineraaleilta.

 

Ramskoun järkeenkäypä hypoteesi on ollut suosittu, mutta suora todistusaineisto sen puolesta on ollut vähäistä. Yhtäkään viikinkien käyttämää aurinkokiveä ei ole arkeologisissa kaivauksissa löytynyt.

Vuonna 2013 löydettiin ensimmäinen suora todiste kristallikivien käytöstä laivojen navigoinnissa – joskaan ei viikinkien jäämistöistä.

1500-luvun lopulla uponneen englantilaisaluksen hylystä löydettiin tehtävään sopiva kivi, jota oli ilmeisesti säilytetty laivan navigointivälineiden joukossa.

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa esitettiin teoria, että viikingit käyttivät aurinkokiviä yhdessä aurinkokellojen kanssa.

Ajatus viikinkien kristallinavigaatiosta sai tukea vuonna 2018 julkaistusta tutkimuksesta, jossa ajatusta testattiin yksityiskohtaisella mallinnuksella.

Mallinnus todisti, että kristallit olisivat todella voineet toimia navigointivälineinä avomeren matkoilla, joita viikingit tekivät Grönlantiin ja Pohjois-Amerikkaan saakka.