Trump halusi amerikkalaiset takaisin Kuuhun ja heti – Bidenilla voi olla vähemmän hoppu avaruuteen

Pandemian runtelemassa maassa moni asia voi tärkeydessä ohittaa kuulennon.
Tiede 22.11.2020 12:00
Crew Dragonin jäsenet matkalla ISS-avaruusasemalle 16. marraskuuta. (kuvakaappaus videolta) © Maro Siranosian/AFP/Lehtikuva

Vuosi 2020 jää Yhdysvaltain avaruustutkimuksen historiaan merkittävänä käännekohtana, sillä tänä vuonna maa katkaisi pitkään kestäneen riippuvuutensa Venäjästä miehitetyissä avaruuslennoissa.

Kesällä Nasa ja avaruusyhtiö SpaceX testasivat onnistuneesti Crew Dragon -avaruusrakettia miehitetyllä lennolla, ja marraskuussa kyseisellä raketilla tehtiin sen ensimmäinen varsinainen tehtävä testilentojen päätyttyä. Tiistaina 17. marraskuuta sen kantamat astronautit telakoituivat ISS-avaruusasemalle.

Yhdysvaltalaisten astronauttien on vuosikymmenten ajan täytynyt matkustaa kiertoradalle Venäjän Sojuz-raketeilla. Ne ovat olleet ainoita käytössä olleita ihmisen kuljettamiseen sopivia avaruusmenopelejä, ja Venäjä on veloittanut Yhdysvalloilta satumaisia hintoja niiden käytöstä.

Kuten koko Yhdysvallat, myös avaruusala odottaa jännityksellä sitä, mitä muutoksia on odotettavissa presidentinvaalien voittajaksi julistetun demokraatti Joe Bidenin vahtivuorolla Valkoisessa talossa. Yhdysvaltain presidentti yhdessä kongressin kanssa ohjaa liittovaltion politiikkaa, ja liittovaltion virastona myös Nasa saa marssikäskynsä näiltä tahoilta.

Istuva presidentti Donald Trump on ollut aktiivinen avaruusrintamalla. Hän on muun muassa ohjannut Nasaa tähtäämään aiempaa näkyvämmin uusiin miehitettyihin kuulentoihin sekä pysyvän aseman perustamiseen Kuun kiertoradalle. Edeltäjän Barack Obaman kaudella miehitettyä lentoa Marsiin pidettiin tärkeämpänä kuin paluuta Kuuhun.

Lisäksi Trump perusti paljon huomiota ja ivaa päällensä saaneet avaruusvoimat (U.S. Space Force) maan asevoimien uudeksi haaraksi. Trumpin kaudella myös vahvistettiin yksityisten yritysten mahdollisuuksia muun muassa avaruuden resurssien louhintaan tulevaisuudessa.

 

Nyt avoimena kysymyksenä on, mitä Bidenillä on mielessään. Verkkolehti Quartzin haastattelema asiantuntija arvioi, että Bidenin presidenttiys ei toisi suuria muutoksia Nasan arkeen.

Biden ei itse ole kommentoinut avaruusalaa paljoakaan, mutta demokraattien puolueohjelmassa ne saavat maininnan:

”Tuemme Nasan työtä amerikkalaisten palauttamiseksi Kuuhun ja lähettämiseksi sitä kauemmas Marsiin ottamaan seuraavaa askelta Aurinkokunnan tutkimiseksi.”

Puolueohjelmassa ei mainita, millä aikataululla tavoitteet tulisi toteuttaa. Trumpin kaudella Artemis-ohjelman kunnianhimoiseksi tavoitteeksi asetettiin miehitetyn kuulennon toteutus jo vuonna 2024.

Tuolloin lento olisi osunut Trumpin jatkokauden viimeiselle vuodelle, mutta vaalitappio tuli väliin. Bidenin hallinnolla ei välttämättä ole samanlaista hoppua, ja pandemian runtelemassa maassa moni asia voi nousta kuulennon edelle tärkeysjärjestyksessä.

Tästä voi antaa esimakua se, että avaruus saa demokraattien 91-sivuisessa puolueohjelmassa vain yhden kappaleen pituisen maininnan haudattuna taloutta ja työllisyyttä tukevia toimia koskevaan lukuun.

Space.com -sivuston kirjoittaja arvioi, että Bidenin kaudella ilmastonmuutos palaa korkeammalle sijalle Nasan asialistalla. Demokraattien puolueohjelman mukaan he pyrkivät vahvistamaan Nasan sekä liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n työtä ilmastonmuutoksen tarkkailussa.

Nasan näkökulmasta vaihtuvien hallintojen perusongelmana on se, että vähänkään suurempi avaruushanke on vuosien tai jopa vuosikymmenten urakka, jota ei saada valmiiksi yhden presidentin kaudella. Vastaavasti virkaan astuva presidentti ei voi aloittaa puhtaalta paperilta, vaan hän rakentaa toimiaan Nasan jo käynnissä olevien ohjelmien päälle.

Ääriesimerkki avaruushankkeiden vaatimasta ajasta on Hubblen seuraajaksi aiottu James Webb -avaruusteleskooppi, jota on kehitetty yli 20 vuotta ja jota ei vieläkään ole saatu laukaistua.

 

Yhdysvallat on kuitenkin historiassaan osoittanut kykyä kaukonäköisyyteen avaruudessa. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun vuonna 1962 nuori presidentti nousi puhujan korokkeelle texasilaisen yliopiston jalkapallostadionilla ja innosti kansansa tavoittelemaan Kuuta taivaalta.

”Me valitsemme Kuuhun menemisen. Me valitsemme Kuuhun menemisen tällä vuosikymmenellä – emme siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi, että se on vaikeata”, John F. Kennedy lausui.

Dallasissa salamurhaajan luotiin vuotta myöhemmin menehtynyt Kennedy ei koskaan päässyt omin silmin näkemään päivää, jona amerikkalaiset astronautit löivät lippunsa Kuun kamaraan. Kennedyä seuranneet presidentit saattoivat kuitenkin tehtävän loppuun.

Kulissien takana Kennedy oli vähemmän idealistinen ja näki Kuuhun lentämisen kylmän laskelmoituna Neuvostoliiton päihittämisenä. Jotkut pitävät mahdollisena, että ilman Kennedyn kuolemaa kuulennot sellaisena kuin ne nähtiin olisivat voineet jäädä toteutumatta.

Presidentti oli kärsimätön hankkeen nopeuden sutheen ja oli ennen kuolemaansa muuttunut skeptiseksi asiassa. Kennedy jopa järkytti Washingtonia ehdottamalla YK:n edessä, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto voisivat tehdä kuulennon yhteistyössä.

Kylmän sodan syvimmässä pakkasessa ajatus oli mahdoton. Ennen pitkää Kennedyn hahmottelema yhteistyön henki kantoi kuitenkin hedelmää kansainvälisellä avaruusasema ISS:llä, joka nousi kiertoradalle Yhdysvaltojen ja Venäjän puhallettua yhteen hiileen.