Asiaa viinasta: Sekä liberaali että holhoava alkoholipolitiikka ovat ristiriidassa tutkimustiedon kanssa

Uutisanalyysi: Alkoholihaitat eivät jakaudu aivan niin jyrkästi kuin usein ajatellaan.
Tiede 13.9.2015 15:00

Asiakas Tammiston K-Citymarketin olutosastolla Vantaalla. Arkistokuva. © Roni Rekomaa / LEHTIKUVA

Alkoholipolitiikka jakaa Juha Sipilän (kesk) hallitusta, kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Keskusta halusi vaaliohjelmassaan keskioluen pois ruokakaupoista, perussuomalaiset haluaisivat sinne viinitkin. Vuoden alussa voimaan astunut alkoholin ulkomainontakielto on sekä herättänyt hilpeyttä että tyrmistyttänyt.

Alkoholipolitiikasta voi olla monta mieltä, mutta monia näkemyksiä näyttäisi yhdistävän se, että niitä ei voi kovin hyvin perustella tutkimustiedolla.

 

Perussuomalaiset esittivät viime syksynä alkoholiveron laskua, viinien ja vahvojen oluiden vapauttamista päivittäistavarakauppoihin ja suoramyynnin sallimista pienpanimoille.

Kokoomuksen kansanedustajat Jaana Pelkonen ja Elina Lepomäki vaativat helmikuussa ”järkeä alkoholipolitiikkaan”. Kokoomuspoliitikot halusivat siirtyä nykyisestä holhoavasta alkoholipolitiikasta liberaalimpaan suuntaan ja muun muassa laskea alkoholiveroa.

”On todennäköistä, ettei alkoholiverokertymä enää kasva, vaikka veroa nostetaan. Sen sijaan matkustajatuonti lisääntyy ja kulutus siirtyy kotioloihin”, Pelkonen sanoi.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL perustelivat alkoholimainonnan rajoituksia laajalla kansainvälisellä tutkimusnäytöllä, joka osoittaisi alkoholimainonnan lisäävän alkoholinkulutusta varsinkin nuorilla.

 

THL:n tutkijat ovat päteviä omalla alallaan, mutta markkinoinnin tutkimusperinnettä he eivät tunne.

Aalto-yliopiston markkinoinnin ja kulutuskäyttäytymisen professorit Henrikki Tikkanen ja Jaakko Aspara osoittivat kuitenkin jo kaksi vuotta sitten, että lain perusteena käytetyistä tutkimuksesta suurin osa ei käsittele millään tavalla nuorten alkoholin kulutusta. Aihetta käsittelevistä tutkimuksista useimmat olivat menetelmiltään kyseenalaisia ja siltikin mainonnan vaikutus jäi vähäiseksi.

Tikkasen ja Asparan mukaan mainonta vaikuttaa lähinnä markkinaosuuksiin mutta ei luo uutta kysyntää sellaisilla kypsillä markkinoilla kuin alkoholijuomamarkkinat Suomessa.

Vastaavasti alkoholiverotuksen alentamista on perusteltu sillä, että matkustajien maahantuonti Virosta omaan käyttöön ja ehkä salamyyntiinkin on räjähtänyt käsiin.

Tuonnin määrää ja sen muutoksia on vaikeampi tutkia yhtä suurella tarkkuudella kuin niin sanottua tilastoitua kulutusta eli vähittäismyyntiä ja anniskelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen luvut eivät osoita yhtä suurta kasvua kuin esimerkiksi Panimoliiton.

Olennaista on kuitenkin suuruusluokka.

 

Vaikka THL:n luvut hieman vähättelisivätkin matkustajatuonnin kasvua, olisi alkoholiveronalennuksen vaikutus sekä valtion verotuloihin että kokonaiskulutukseen katastrofaalinen.

Pelkosen väittämä, jonka mukaan ”on todennäköistä, ettei alkoholiverokertymä enää kasva, vaikka veroa nostetaan”, on täysin virheellinen.

Jos matkustajien Suomeen tuomat alkoholijuomat ostettaisiin Viron ja muiden halvan alkoholin maiden sijaan Suomesta, saisi Suomi 300 miljoonaa euroa enemmän alkoholiverotuloja kuin nykyisin. Näin väittää muun muassa Panimoliitto.

THL:n johtava asiantuntija Esa Österberg selittää blogissaan, missä Panimoliiton laskuoppi menee metsään. Jos suomalaisten matkustajien tuoma määrä alkoholia olisi ostettu Suomesta, olisivat valtion alkoholijuomista keräämät valmisteverot lisääntyneet todellakin noin 327 miljoonalla eurolla.

Jos alkoholin verotus olisi oman tuonnin houkuttimien tuhoamiseksi nykyistä selvästi lievempää, olisi tuo verokertymä tietenkin huomattavasti pienempi kuin 300 miljoonaa euroa.

“Jos esimerkiksi Suomen alkoholiverot olisivat Viron tasolla, olisivat ulkomailta tuomatta jätettyjen, ja sen sijaan Suomesta ostettujen alkoholijuomien verotuotot vain noin 103 miljoonaa euroa. Se on alle kolmasosa 327 miljoonasta eurosta”, Österberg kirjoittaa.

Viron kanssa kilpailukykyiset alkoholiverot koskisivat kuitenkin kaikkea Suomessa myytyä alkoholi, ja edelleen leijonanosa kulutuksesta on verotuksen piirissä.

Valtion vuonna 2013 alkoholijuomaveron tuottona keräämät 1 330 miljoonaa euroa surkastuisivat 348 miljoonaan euroon, Österberg laskee.

 

Veroale tietysti lisäisi jonkin verran kulutusta – ainakin niin tapahtui vuonna 2004, kun verotusta alennettiin noin kolmanneksella juuri siinä pelossa, että tuonti Virosta räjähtäisi käsiin.

Verotuksen alentaminen Viron tasolle voisi lisätä kulutusta jopa neljänneksen, Österberg arvioi. Se lisäisi valmisteverotuottoja noin 87 miljoonalla eurolla. Verotuotoista häviäisi silti yli puolet, ja alkoholihaitat lisääntyisivät.

Vuodesta 2008 alkoholiverotusta on kiristetty viiteen kertaan noin kymmenellä prosentin kertakorotuksilla. Korotusten vaikutusta Viron-tuontiin suhteutettaessa on hyvä pitää mielessä, että kaikki tilastoimaton kulutus edustaa vain noin 20 prosenttia kokonaiskulutuksesta.

Vaikka tuonti onkin kasvanut, ja ehkä enemmän kuin THL väittää, edustaa kasvu kuitenkin vain paria prosenttia koko alkoholinkulutuksesta.

 

THL kulutti uskottavuuttaan ja arvovaltaansa pitämällä kiinni mainonnan vaikutuksia koskevista väitteistään, vaikka niihin kohdistui voimakasta akateemista arvostelua.

Onko syytä luottaa Österberginkään laskelmiin? Ainakin ne voi kuka tahansa tarkistaa taskulaskimella itse. Lisäksi näitä lukuja ei ole kyseenalaistanut mikään tutkijataho.

Perussuomalaisten alkoholipoliittisen ohjelman mukaan on kohtuutonta, että pienen marginaalin ongelmakäyttö määrittää koko alkoholipolitiikan.

Todellisuudessa alkoholihaitat eivät jakaudu aivan niin jyrkästi kuin usein ajatellaan.

THL:n erikoistutkija Pia Mäkelän mukaan suuri osa yhteiskuntaa kuormittavista alkoholihaitoista syntyy valtaväestön alkoholinkulutuksesta, vaikka sosiaaliset ongelmat ja vakavat terveyshaitat kasautuvat suurkuluttajille. Ainakin ajoittain haitallisesti alkoholi käyttäviä ihmisiä kun on paljon enemmän kuin suurkuluttajia.

Lisäksi pitemmällä aikavälillä suurkuluttajaksi kehittyy asteittain, kun toleranssi alkoholiin kasvaa. Keskittyminen alkoholipolitiikassa vain eniten juovaan, jo alkoholisoituneeseen vähemmistöön ei siten ehkäise alkoholismin kehittymistä.