Suomalainen innovaatioyliopisto siirtyy SM-sarjasta maailmanliigaan

Karri Kokko
Tiede 15.2.2008 10:05

Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehti, Teknillisen korkeakoulun rehtori Matti Pursula ja Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa pohtivat Englannin matkansa antia ja innovaatioyliopistohankkeen nykytilaa juuri ennen kotiinpaluuta Suomen suurlähetystössä.camebridge

Teksti Tuomo Lappalainen, Lontoo
Kuva Petri Kaipiainen
(”Matkalla huipulle”, SK 7/2008)

SK: Mitä matkasta jäi päällimmäiseksi? Mikä oli uutta, mikä taas vahvisti aikaisempia käsityksiänne?

Lehti: ”Ne ajatukset, joita rehtorit ovat työstäneet alusta asti, ovat saaneet paljon vahvistusta. Tunnemme menestyskonseptit, joilla maailmanluokan yliopistoja rakennetaan. Suomalainen sovellutus siitä on meidän voimamme ja lisäarvomme. Suoraan ei voida kopioida malleja muualta. Mutta olemme oikealla tiellä. Suomalaiseen konsensukseen ja public-private-partnershipiin kuuluu, että pystytään tekemään yhteistyötä yhteiskunnan eri osien välillä. Elinkeinoelämän näkökulmasta innovaatioyliopisto on ainutlaatunen rahoitushanke. Koskaan ennen elinkeinoelämä ei ole ilmoittanut tukevansa mitään lähellekään tätä suuruusluokkaa olevaa.”

”Tein myös sen johtopäätöksen, että meidän on onnistuttava hyvin, sillä meillä on maailmalla aika kovia vastustajia yliopistojen joukossa. Parhaat yliopistot eivät enää pelaa SM-sarjassa vaan globaalissa sarjassa. Tämä suunnitelma on onnistuttava toteuttamaan hyvin, jotta menestytään tässä kisassa. Siinä ei voi toimia puolivillaisesti tai kompromisseilla tai keskinkertasuuksilla.”

Sotamaa: ”Tähän asti on riittänyt, kun suomalaiset yliopistot ovat kyenneet vakuuttamaan valtionhallinnolle, että ne ovat hyviä ja tekevät asioita normien mukasesti. Sillä tavalla on saatu rahotusta. Nyt me peilaamme itseämme parhaisiin kansainvälisiin yliopistoihin. Tätä kautta syntyy toisenlainen arviointiperuste sille mitä tehdään.”

”On positiivista, että voimme tehdä yhteistyötä parhaiden kanssa ja meillä on esikuvia, joilta voidaan ottaa oppia. Tämä on iso periaatteellinen muutos koko yliopistokentässä. Monitieteisyys ja monialaisuus tulee vastaan hyvin monella tasolla, se kytkeytyy kaikkiin asioihin. Vapauden käsite, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, nousi hyvin esille kaikissa puheenvuoroissa. Tutkijoita motivoi aidosti se, että edessä on todella suuria vaikeita ongelmia, joiden ratkasemiseen ihmiset haluaisivat käyttää resursseja. Siihen tarvitaan monialainen tiedeyhteisö, jossa myös elinkeinoelämä on mukana. Se mitä on hahmoteltu kohtaa aika hyvin sen mitä meille on kerrottu.”

Oikealla tiellä

Pursula: ”Olemme oikealla tiellä. Tarvitaan uudenlainen hallintomalli, joka antaa joustavuuden. Sen lisäksi tarvitaan monitieteisyyttä, joka tuo uusia mahdollisuuksia opetukseen ja tutkimukseen, unohtamatta omien alojen vahvistamista. Rahoitus taas mahdollistaa laadun. Ne ovat ydinasiat. Ei voida kopioida, tarvitaan suomalainen malli, mutta englantilaisten yliopistojenkin hallintomalli on yleisesti ottaen hyvin erilainen kuin yhdysvaltalaisten. Ja se vain osoittaa, että monilla malleilla voi päästä eteenpäin, kun niillä on oikeat ominaispiirteet, jotka tuovat joustavuuden ja riittävän itsehallinnon.”

”Cambridgessa tuli hyvin esiin, kun keskustelin varavarakanslerin kanssa, että myös opiskelijoilta edellytetään sitoutumista ja kurinalaista työskentelyä. Vaikka lukukausi on lyhyt, silloin todella opiskellaan. Meillä on hyvin suuri kysymys, miten luomme tämän kulttuurin. Jos hallinnolliset ja taloudelliset reunaehdot selkeästi paranevat, se voi onnistua. Uskon, että tutkijat sitoutuvat siihen, kun he näkevät, että he voivat tehdä sitä mikä heitä kiinnostaa. Mutta miten saadaan opiskelijat ja opettajat sitoutumaan oikealla tavalla opetukseen? Minun analyysini on, että meillä on liikaa kursseja tarjolla. Opetamme perinteisen saksalaisen maailman teknillisen korkeakoulun periaatteella, että jostain alueesta opetetaan kaikki loogisena polkuna. Se ei ole hyvä tapa. Koskaan ei voi opettaa kaikkea. Pitää mieluummin luoda valmiuksia, antaa hyvät perustiedot, joiden varassa voi elää ja vaihtaa alaa ja kehittyä uudelleen.”

Opetukseen pitää panostaa

Sotamaa: ”Pitäisikö siirtyä enemmän ongelmalähtöiseen koulutusajatteluun? Se synnyttää monesti hyvin motivoivan prosessin, integroivan prosessin, ja johtaa väistämättä siihen, että ihmisten on pakko opiskella ja tehdä työtä yhdessä. Toisaalta meidän pitäisi varmaan nostaa opetuksen arvostusta yliopistoissa. Englannissa opetukseen ja opiskelijoista huolehtimiseen panostetaan paljon enemmän.”

Lehti: ”Opiskelijoihin on saatava innostuneempi oppimisen kulttuuri. Se lähtee monesta asiasta. Professorien innostus, opettajien ja professorien toimintaedellytykset, tutkintojen arvostus, kaikki ne vaikuttavat siihen, kuinka tehokkaasti opiskellaan. Myös sillä on merkitystä, kuinka ilmaiselta ja ajallisesti rajaamattomalta opiskelumahdollisuus tuntuu. Jokainen opiskelija, joka pääsee toivomaansa yliopistoon on lähtökohtaisesti innostunut. Sitä materiaalia on kyettävä käyttämään oikein.”

Sotamaa: ”Nyt meillä on niin paljon opiskelijoita, ettei opettajilla ole mahdollista käyttää aikaa yksilöllisesti: sparrata, neuvoa, kannustaa ja auttaa opiskelijoita eteenpäin. Opetuksen arvostus ja myös panostaminen opetukseen luo sen motivaation ja toisenlaisen kulttuurin, josta on puhuttu. Tarvitaan oppijakeskeisempää ajattelua.”

SK: Ja uuden yliopiston luominen tarjoaa tilaisuuden tehdä sellaisia välttämättömiä
uudistuksia, jotka eivät automaattisesti toteutuisi vanhoilla rakenteilla?

Lehti: ”Kyllä. Tähän liittyy sellaista muutosdynamiikkaa, jonka odotetaan johtavan uudenlaisiin toimintamalleihin. Tämmöinen fuusio ja sen luoma muutosdynamiikka auttaa meitä toteuttamaan uudistuksia eri tavalla kuin jos vain yritettäisiin hankkiutua entisessä ympäristössä toiseen asentoon.”

Sotamaa: ”Jos oltaisiin kaikki yksin yritetty tehdä muutosta, oltaisiinko tässä tilanteessa? Tässä on rakennettu Teknillisen korkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun välillä prosessi, jossa yhteiset ideat luovat edellytyksiä muutoksille. Yhteinen kunnianhimo kasvaa, kun valtio ja elinkeinoelämä on saatu mukaan kumppaneiksi. Kaikki se luo toisenlaiset edellytykset viedä muutoksia eteenpäin.”

Vahva suhde elinkeinoelämään

Pursula: ”Tietty hallintomallin muutos olisi tullut ilmeisesti joka tapauksessa yleisen yliopistouudistuksen kautta. Mutta se, että kolme korkeakoulua on puhaltanut tällä tavalla yhteen hiileen on ollut erittäin merkittävä asia myös sikäli, että se on synnyttänyt ihan uutta liikettä koko muussakin yliopistokentässä. Perinteiseen yliopistotapaan me olemme olleet puolitorjuvia kaikkiin opetusministeriön puheisiin rakenteiden kehittämisestä. Kun yksi joukko ottaa merkittävän askeleen, se on saanut muutkin ajattelemaan, että on syytä tehdä jotain. Kansainvälinen verkostoituminen on tärkeää, mutta kotimaassakaan ei saa sulkea ovia. Teemme yhteistyötä myös kotimaisten yliopistojen kanssa ja olemme sille avoimia.”

”Meillä kaikilla on vahva ja toimiva suhde elinkeinoelämään. Olemme ymmärtäneet elinkeinoelämän selvän viestin, että kun he kohtaavat parhaan osaamisen markkinoilla, heidän itsensäkin on hankittava käyttöönsä paras osaaminen, ja jos sitä ei löydy Suomesta, se hankitaan muualta. Pitkän päälle ei voi perustella, että teemme tätä Suomessa, koska olemme suomalaisia. Meille on hyvin suuri asia, että elinkeinoelämä on vielä luottanut niin paljon meihin ja tähän kompositioon, että se katsoo, että tähän kannattaa satsata. Onhan siellä voitu herättää kysymys, että kannattaako tämä enää, miksemme osta muualta. Tässä on kuitenkin suomalaisilla yrityksillä vielä tämmöinen, että ollaan isänmaan asialla. Vielä on, mutta ei enää kovin kauan.”

Lehti: ”Esittämäsi kysymys nousee väistämättä esille. Suomalaisten kansainvälistenkin yritysten kehityspanoksista vielä hyvin suuri osuus on Suomessa. Nokialla esimerkiksi Suomen osuus markkinoista on muutama prosentti, mutta t&k-panoksista yli puolet on Suomessa. Jos yritysjohtajat joutuvat valitsemaan, kyllä he hyvin mielellään näkisivät, että suomalainenkin yliopistolaitos kehittyisi. Mutta ei näitä tietenkään voi omistaja-arvon ja yrityksen tuloksen kustannuksella tehdä.”

”Näyttää ilmeiseltä, että tälle hankkeelle on ollut eduksi, että meillä on ollut suurlähettiläitä ja puolestapuhujia erilaisilta aloilta yhteiskuntaa suurempi joukko kuin yhden yliopiston takana voisi olla. Poliittiselle päätöksentekijälle on helpompi viedä tätä hanketta eteenpäin siksi, että on tällainen kombinaatio, useampi yliopisto, ja sitten vielä elinkeinoelämää, kansallista kilpailukykyä ja innovaatiopolitiikkaa erityisen hyvin tukeva yhdistelmä. Siinä nämä kolme yliopistoa ovat omassa luokassaan.”

Tuloksia vuonna 2020

Sotamaa: ”Mielenkiintoista on, että tämä on herättänyt valtavaa kansainvälistä kiinnostusta. Se että Bill Gates sanoo tavatessaan Vanhasen, että hän haluaa ryhtyä tutkimusyhteistyöhön innovaatioyliopiston kanssa on signaali, että me olemme tekemässä jotain, joka on maailmanlaajuisesti kiinnostavaa ja ainutlaatusta. Se rakentuu sille, että Suomella on hyvä maine, innovaatiojärjestelmä toimii hyvin, meillä on hyvä ylin opetus ja menestyviä yrityksiä. Meillä on jo opiskelijahakemuksia, vaikkei meillä ole yliopistoa. Siinä on semmoinen hytinä, joka kertoo siitä, että ollaan oikeissa asioissa kiinni oikealla lailla.”

SK: Onko niin, että yliopisto ei ole vielä lopullisessa muodossaan, kun se aloittaa syksyllä 2009?

Lehti: ”Ei Cambridgekaan ole tainnut valmiiksi tulla.”

Pursula: Tavoitteeksi on asetettu, että tuloksia pitäisi näkyä vuonna 2020. On aika yleinen kansainvälinen arvio, että tulokset näkyvät noin kymmenen vuoden päästä. Korkeimmassa opetuksessa ja tutkimuksessa osaamisen luominen ja maineen rakentaminen vaatii pitkän aikaa, ja opiskelijasyklikin on yleensä vähintään viisi vuotta. Kun tähän satsataan, pitää olla sillä ajatuksella mukana, että tämä ei ole kertajuttu vaan vaatii pitemmän ajan.”

Aiheesta lisää
Huippuyliopistolla on sielu (SK netti 7.9.2007)
Matti Alahuhta: Oppilaat huomion keskipisteeksi (SK netti 2.8.2007)
Bengt Holmström: Yliopisto ei ole yritys (SK netti 8.6.2007)
Juhani Iivari: Miljardin euron puhallus (SK netti 13.5.2007)
Tarvitsemme ylivertaista osaamista (SK 17/2007)
Mika Hannula: Mervetuloa reaalisosialismiin (SK netti 27. 4. 2007)

Sailaksen työryhmän muistio
Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi (pdf)

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt