Stonehengen kivet raahattiin käsivoimin satojen kilometrien päästä 5 000 vuotta sitten – mutta miksi, pohtivat tutkijat

Tuore tutkimus onnistui paikantamaan kaksi kaivantoa, josta ikonisen monumentin sinikiviä on louhittu.

arkeologia
Teksti
Lassi Lapintie
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Britannian Stonehengen kiviympyrä on arkeologian vanhimpia arvoituksia, sillä sen rakentaminen vaikuttaa nykyihmisen näkökulmasta järjenvastaiselta.

Kiviympyrän vanhimmat osat tuotiin niitylleen noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua aikana, jolloin Britanniassa elettiin vielä kivikauden loppupuolta.

Urakan tehneillä ei ollut käytössään metallityökaluja, hevosia, kärryjä tai pyöriä, joten kivet täytyi louhia ja kuljettaa alkeellisilla työkaluilla ja lihasvoimalla.

Tämä ei vielä itsessään ole eriskummallista, sillä neoliittisiä kivirakennelmia on löytynyt ympäri Eurooppaa. Stonehengestä tekee poikkeuksellisen kivien alkuperän etäisyys itse monumentista.

Stonehengen pienempien “sinikivien” louhintapaikaksi on jo pitkään tiedetty Preseli-kukkulat läntisessä Walesissa. Ne sijaitsevat 230 kilometrin päässä Stonehengestä.

Nyt kivien alkuperä tarkentui entisestään. Antiquity-tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa tutkijat onnistuivat paikantamaan kaksi eri kaivantoa, joista kiviä on louhittu. Kaivantojen ja Stonehengen välinen etäisyys vastaa suurin piirtein Jyväskylän ja Helsingin välistä etäisyyttä.

 

Tutkijoilla ei ole antaa vastausta siihen, miksi kivet tuotiin niin kaukaa.

“Euroopan muissa neoliittisissä monumenteissa kivet on tuotu korkeintaan noin 15 kilometrin päästä”, kertoo Lontoon University Collegen arkeologian professori Mike Parker Pearson tiedotteessa.

Pearsonin mukaan tutkijoiden seuraavana tavoitteena onkin selvittää se, mikä 5 000 vuoden takaisissa Preselin kukkuloissa oikein oli niin poikkeuksellista, että kivet päätettiin tuoda niin kaukaa.

Vuonna 2015 tutkijat esittivät yhtenä mahdollisuutena sitä, että Stonehenge olisi “käytetty” monumentti – se olisi pystytetty ensimmäistä kertaa Walesiin, josta sen kivet olisi vasta myöhemmin kuljetettu nykypaikoilleen.

Walesista louhitut sinikivet eivät ole valokuvista tuttuja Stonehengen suurimpia megaliitteja, vaan pienempiä lohkareita, jotka muodostavat kivikehän sisemmän “hevosenkengän”.

Suurimmat megaliitit ovat arkeologien mukaan peräisin 32 kilometrin päässä sijainneelta louhokselta. Niiden arvellaan olevan noin 500 vuotta nuorempaa perua kuin kauempaa tuotujen sinikivien.

”Emme tule koskaan täysin ymmärtämään Stonehengeä.”

Muinaisilta kaivannoilta louhittiin yhteensä 42 sinikiveä, joista kukin painaa 2–5 tonnia, eli noin henkilöauton verran.

Yhdeksi tavaksi tämän taipaleen taittamiseen on ehdotettu lautoilla kuljettamista meriteitse, mutta uuden tutkimuksen mukaan tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Tutkijoiden mukaan näyttääkin todennäköisemmältä, että kivet on kuljetettu maateitse käyttämällä puisia, vedettäviä kelkkoja.

Lopullista ratkaisua Stonehengen arvoitukseen ei välttämättä koskaan saada ilman aikakonetta, sillä rakentajien motiivit siirtää raskaita kiviä valtavan kauas ovat unohtuneet esihistorian hämäriin.

“Emme tule koskaan täysin ymmärtämään Stonehengeä. Siinä juuri piilee monumentin kauneus”, sanoo tutkija Rob Ixer The Guardianille.