Onnellisuusteollisuus ohjaa ihmisiä ”luonnottomaan” päämäärään – professori neuvoo kolme askelta ulos onnellisuusjahdista

Evoluutio ei ole muovannut ihmisiä olemaan onnellisia tai edes tyytyväisiä.
Tiede 17.9.2019 07:30
Onnellisuusteollisuus tuottaa muun muassa self help -oppaita, jotka ovat kirjallisuuden myyvin laji. © Jaakko Avikainen / Lehtikuva

Läntisissä yhteiskunnissa onnellisuudesta on tullut elämän keskeinen päämäärä – jopa siinä määrin, että ihmiset kokevat pakottavaa tarvetta olla onnellinen. Tunnusomaista ilmiössä on ihmisten alituinen pohdiskelu sen kysymyksen ympärillä, onko hän riittävän onnellinen ja onko hänen ajattelunsa kylliksi positiivista. Onnellisuuskuvastoa pulppuaa silmille mainonnan ja sosiaalisen median välityksellä.

Onnellisuudesta on tullut jo käsky, imperatiivi, kuvaa esseisti-kirjailija Tommi Melender. Hän on kirjoittanut onnellisuuden kulttuurihistoriaa käsittelevän teoksen Onnellisuudesta.

Melenderin mukaan onnellisuuden tavoittelu lävistää puhetavat monilla elämänalueilla työelämästä vapaa-aikaan. Joskin usein ei puhuta suoraan onnellisuudesta, vaan pikemminkin hyvinvoinnista.

”Esimerkiksi taiteessa ja kirjallisuudessa on tullut tavaksi korostaa hyvinvointivaikutuksia. Ihmisiä usutetaan lukemaan kirjoja väittämällä, että kirjat lisäävät henkistä terveyttämme ja empatiakykyämme ja jopa pidentävät elinikäämme”, Melender sanoo.

”Tämä on hyödyn aikakauden ajattelua. Pelkkä kirjojen lukeminen ei riitä, vaan sillä pitää olla vaikutuksia kokonaishyvinvointiin ja sitä kautta onnellisuuteen. Lukemisesta tulee hyödyllistä aivojumppaa.”

 

Onnellisuusjahtia on kiihdyttänyt niin kutsuttu onnellisuusteollisuus, joka on vahvasti angloamerikkalainen konsepti. Self help -kirjallisuus on maailmassa myyvin kirjallisuuden alalaji, jonka myynnin odotetaan kasvavan vuosittain yli viidellä prosentilla.

Melender näkee, että onnellisuuskäsitykset ovat vahvasti oikeistolaistuneet ja porvarillistuneet: onnellisuus ja menestys nivotaan tiiviisti yhteen.

”Onnellisuudella on ulkoisia pätevyysvaatimuksia. Pitää olla ihmissuhteet kunnossa, hyvä työura, ja mielellään myös rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Ihanneonnellinen on ihanneporvari.”

Ankara itsetutkiskelun eetos juontaa Melenderin mukaan juurensa kalvinismista. Se on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, jonka mukaan ihminen on lähtökohtaisesti täysin turmeltunut eikä millään tavoin riittävä ilman jumalaa.

”Positiivinen ajatteluhan on nimenomaan sellaista, että siinä joutuu miettimään, olenko osannut ajatella tarpeeksi myönteisesti. Onko tulkintani maailmasta sellainen, että se muuttaa maailmaa positiivisemman näköiseksi? Jos näin ei ole, niin en vain ole osannut ajatella tarpeeksi myönteisesti.”

Tässä ajattelumallissa virheet eivät ole koskaan kontekstissa, vaan aina yksilössä. Melenderin sanoin tämä tuottaa ”julmaa optimismia”.

”Menestyjillä on aina lausumaton sivulause, että ne, jotka eivät ole pärjänneet yhtä hyvin, eivät ole vain osanneet tsempata oikealla tavalla. Ne, jotka ovat julman optimismin kentässä vielä sisäistävät tämän ajattelun.”

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat luonteeltaan rajoittavia tiloja, sillä ne heikentävät suojaustamme mahdollisilta uhilta.

Biologisessa mielessä onnen tavoittelu on turhaa, sillä onnella ei ole biologista pohjaa. Evoluutio ei ole muovannut ihmisiä olemaan onnellisia tai edes tyytyväisiä. Ihminen on rakentunut selviytymään ja lisääntymään, kuten jokainen olento luonnossa.

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat luonteeltaan rajoittavia tiloja, sillä ne heikentävät suojaustamme mahdollisilta uhilta.

Ihmisaivoissa korostuu analyyttinen ja toiminnallinen puoli, mutta aivokudoksesta ei löydy onnellisuuteen yhdistettäviä hermoratoja. Onnellisuutta ei voi myöskään tuottaa kemiallisesti.  Niinpä onnellisuus on vain ihmisen mielessä syntyvä abstrakti idea.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että positiiviset ja negatiiviset tunteet voivat esiintyä aivoissa rinnakkain toisistaan riippumatta.  Niinpä tunteemme ovat sekavia, toisiinsa sotkeutuneita ja ristiriitaisia, kuten lähes kaikki muukin elämässä.

Päättymätöntä onnea ei voi olla, huomauttaa Melbournen sosiaalipsykologian apulaisprofessori Brock Bastian, joka on kirjoittanut vuonna 2018 julkaistun teoksen The Other Side of Happiness: Embracing a More Fearless Approach to Living

”Se on oikeastaan melko banaali ja kauhea idea. Tarvitsemme tuskallisia ja kielteisiä kokemuksia tietääksemme mitä onnellisuus on. Nämä kokemukset määrittävät elämäämme ja antavat merkityksen sille”, Bastian kertoo.

Bastian selvittää psykologian ja neurotieteen tutkimustuloksiin nojaten, että elämämme jännittävimmät hetket ovat usein tasapainoilua nautinnon ja kivun välillä, olipa kyse sitten rakkauden löytymisestä, lapsen saamisesta, maratonin juoksemisesta tai sukeltamisesta jäiseen mereen.

Kirja rohkaisee ihmisiä suhtautumaan pelottomammin elämiseen. Esimerkiksi loma on erityisen nautinnollinen, jos on ponnistellut sen eteen. Ruoka maistuu erityisen hyvältä pitkän vaelluksen jälkeen.

 

Onnellisuutta saalistaessa päädymme tutkimusten mukaan itse ansaan. Mitä kovemmin yritämme tehdä itsemme onnelliseksi, sitä enemmän koemme, että meillä ei ole käytettävissä tarpeeksi aikaa saavuttaaksemme tätä olotilaa.

Ironista on, että onnellisuuspuheen lisääntyessä myös masennuksesta ja ahdistushäiriöstä kärsivien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 2017 Suomessa noin 460 000 ihmistä söi masennuslääkkeitä. Samalla Suomi on luokiteltu maailman onnellisimmaksi maaksi.

Bastianin johtamat Melbournen yliopiston tutkimukset kertovat, että pysyvää onnellisuutta odottavassa yhteiskunnassa eläminen näyttää lisäävän masentuneisuutta.

Tuorein tutkimuksista perustui koehenkilöiden päiväkirjamerkintöihin. Tutkijat havaitsivat, että sosiaaliset odotukset olivat keskeinen taustatekijä ihmisten masennusoireissa.

”Perinteisessä masennustutkimuksessa keskitytään yleensä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, jolloin tutkijat tarkastelevat geenejä, biomarkkereita, tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistapoja. Mutta tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että myös ulkoisilla kulttuuritekijöillä on merkitystä.”

Ellei positiivisuuskuvastoa ja sen ylläpitämää onnellisuusilluusiota korjata, masennusepidemia laajenee entisestään, Bastian varoittaa.

Hänen kolmen kohdan self help -ohjeistuksensa ei ole ainakaan tavanomainen: älä yritä olla onnellinen, älä odota muiden olevan onnellisia, älä välttele kaikkea kärsimystä elämässäsi.