Miten varoittaa ydinjätteestä ihmistä, joka syntyy vasta tuhansien vuosien päästä? Auttaisiko hohtava kissa tai atomipappi?

Tutkijat ovat pohtineet, miten välittää viestejä tuhansien vuosien aikana tapahtuvien kielen ja kulttuurin muutosten yli. Osa ratkaisuehdotuksista on ollut varsin villejä.
Tiede 24.5.2020 12:00
Nykyihmisille tämä symboli viestii säteilystä. Tuhansien vuosien päästä elävät jälkeläisemme eivät välttämättä ymmärrä sitä.
Nykyihmisille tämä symboli viestii säteilystä. Tuhansien vuosien päästä elävät jälkeläisemme eivät välttämättä ymmärrä sitä. © Timo Jaakonaho / Lehtikuva

Kymmenentuhannen vuoden päästä nykyajan valtioita tuskin on enää olemassa. Myös kielet ovat erilaisia ja kulttuurit mullistuneet perinpohjaisesti – jos ihmislajia ylipäätään on olemassa.

Yhden asian kuitenkin tiedämme: vielä tuhansien vuosien päästäkin jälkeläisemme joutuvat elämään nykyihmisten jälkeensä jättämän ydinjätteen kanssa.

Kun ihminen kehitti ydinvoiman, se loi itselleen vertaansa vailla olevan jäteongelman. Korkea-aktiivisen ydinjätteen puoliintumisaika on alkuaineesta riippuen kymmeniä- tai satojatuhansia vuosia.

Tästä seuraa ongelma: miten varoittaa tulevaisuuden sukupolvia vaarallisen ydinjätteen sijainnista ja vaikutuksista terveyteen, jos kieleen ja kulttuuriin ei voida luottaa?

 

Ongelman ratkomista kutsutaan atomisemiotiikaksi. Haasteeseen tartuttiin 1980-luvulla, kun Yhdysvaltain energiaministeriö kokosi yhteen insinöörejä ja eri alojen tutkijoita pohtimaan, miten New Mexicon osavaltiossa sijaitsevan WIPP-laitoksen ydinjätesisällöstä varoitettaisiin 10 000 toimintavuoden ajan.