Meri hädässä

Katri Merikallio
Tiede 26.7.2007 07:20

Rehevöityminen pilaa Saaristomeren. Tutkijoiden mukaan kaikki voisi olla toisin, jos maatalouden päästöt saataisiin kuriin. SK netin viikon puheenaihe tästä teemasta.Saaristomeri

Teksti Katri Merikallio
Kuva Piia Arnould
(SK 30/2007)

Viikon puheenaihe: Pitäisikö maatalouden päästöjä rajoittaa Saaristomeren puhdistamiseksi?

Vesi on niin sameaa ja tummaa, että Olavi Sahlstenin käsi häviää näkyvistä melkein heti, kun hän työntää sen pinnan alle nostaakseen verkon näkyville.

Olemme Turun ulkopuolella, Airiston kohdalla, jossa Sahlstenilla on kaikkiaan 21 silakkarysää. Niemen takana Aurajoki virtaa mereen.

”Tänä vuonna kuraa on paljon, täytyy pestä verkot painepesurilla”, kalastaja Sahlsten toteaa katsellessaan levästä vihertävää verkkoa.

Vielä 1970–80-luvuilla Airiston vedet olivat silakan parhaita kutualueita. Nyt saalis on pudonnut kolmannekseen. Piikkikampela on kadonnut lähes kokonaan. Sen sijaan kuha, joka viihtyy sameassa vedessä, voi hyvin.

Mistä kalasaaliin muutokset johtuvat, siitä Sahlstenilla ei ole varmuutta. Veikkauksia kylläkin.

”Täällä on ruopattu rankasti ja laivaliikenne sekoittaa vesiä jatkuvasti”, hän tietää. ”En kuitenkaan usko, että maanviljelyksellä olisi suurta merkitystä, Pietarilla kylläkin.”

Tosiasia on, että Sahlsteninkin täytyy ajaa parikymmentä kilometriä ulos merelle ennen kuin vesi alkaa kirkastua.

Kuorma kasvaa

Sahlstenin kalavesiltä viitisenkymmentä kilometriä Aurajokea ylöspäin aukeaa kaunis varsinaissuomalainen peltomaisema. Vilja huojuu tuulessa, leinikit kukkivat, rantasipi keikkuu rantakivellä uteliaan näköisenä.

Pellot laskevat sievästi ojan molemmin puolin. Maisema on kuin vanhan aapiskirjan sivuilta: suomalaisten alkukodissa kaikki hyvin.

Vaikka harva rantojen asukas sitä tiedostaa, täällä on myös Saaristomeren murheiden alkulähteet.

Suomen ympäristökeskuksen, Syken, tutkimusten mukaan 70 prosenttia Saaristomereen tulevasta typestä ja 81 prosenttia fosforista – rehevöitymisen pääsyyllisistä – on peräisin alueen maataloudesta.

Eikä tilanne ole muuttunut parempaan.

Valtakunnallinen vesiensuojelun tavoiteohjelma tähtäsi siihen, että maatalouden ravinnekuormaa vähennetään 1990-luvun tasolta puoleen vuoteen 2005 mennessä.

”Juuri mitään merkittäviä muutoksia ei maatalouden kuormituksessa ole tapahtunut”, toteaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Petri Ekholm, joka on  perehtynyt maatalouden ympäristövaikutuksiin.

Syken arvion mukaan typen valuma on todellisuudessa jopa hiukan lisääntynyt.

Suuret rahat, niukat tulokset

Vedet voivat yhä huonommin siitä huolimatta, että maataloudelle on maksettu ympäristötukea vuodesta 1995. Yksistään 2000-luvulla tukea on maksettu yli 2,3 miljardia euroa, keskimäärin 23 000 euroa tilaa kohti.

Lähes kaikki Suomen viljelijät saavat ympäristötukea. Saadakseen tuen viljelijän on sitouduttava ympäristöohjelmaan ja toteutettava kuusi perustoimenpidettä sekä vähintään yksi lisätoimenpide pitkähköltä listalta. Ongelma on se, että etenkään perustoimenpiteistä ei näytä olevan juuri hyötyä vesien laadulle.

Eli suuret rahat, niukat tulokset.

”Ympäristötuen edellyttämät toimet ovat riittämättömiä ja kohdentamattomia”, summaa Ekholm.

Sen sijaan että valtioneuvosto olisi tarttunut rivakasti toimiin leikatakseen päästöjä ja muuttaakseen radikaalisti ympäristötuen ehtoja, se leikkasikin tavoitteita. Viime vuoden lopulla hyväksytyssä uudessa vesiensuojelun suuntaviivoissa tyydytään jo siihen, että maatalouden ravinnekuormitusta vähennetään kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä.

Miksi Perämeri voi paremmin?

Jos maatalous on niin suuri rehevöittäjä, miksi Selkämeri ja Perämeri eivät kuki kuten Suomenlahti ja Saaristomeri, kysyvät viljelijät. Lakeuksillahan jos jossain viljellään ja joet tulvivat pelloille.

”Pohjanlahden ravinnekuorma on merialueen kokoon nähden huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Suomenlahdella, jota myös Pietari ja Neva kuormittavat”, johtava tutkija Heikki Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta selittää.

Pohjanlahden rannikko ei ole myöskään samalla tavalla saariston sulkema kuin Saaristomeren rannikko, eli ravinteikas jokivesi pääsee sekoittumaan vapaasti paljon suurempaan vesimassaan heti mereen laskettuaan.

”Ahvenanmaa ja matala Saaristomeri estävät myös lähes täydellisesti pohjoisen Itämeren syvien suola- ja fosforipitoisten vesien pääsyn Selkämerelle”, Pitkänen sanoo.