Sellainen koira kuin emäntä

Ihmisen paras ystävä jakaa kotimme lisäksi sairautemme. Jos omistaja on allerginen, sitä on todennäköisesti koirakin. Sairauksien yleistyminen kertoo elinympäristön muuttumisesta.

Tiede 23.04.2021 06:00
Teksti Mari Pihlajaniemi kuvat Marjo Tynkkynen

Väsyttää. Ajatus ei kulje, lihakset eivät enää palaudu rasituksesta, paino nousee, hiuksia lähtee. Olo on jotenkin kummallisen höttöinen. Lääkärissä syyksi selviää hyvin tavallinen sairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta.

Joitain kuukausia myöhemmin havahdun siihen, että belgianpaimenkoirallani ei vaikuta olevan kaikki ihan kunnossa. Se on väsynyt ja äreä. Juoksuleikeissä se alkaa jäädä toisesta koirasta jälkeen, ja sekös sitä kiukuttaa. Eläinlääkäri ehdottaa kilpirauhaskokeiden ottamista.

Eläinlääkärin soittaessa myöhemmin tuloksista mietin, että koira ja omistaja tosiaan alkavat ajan myötä muistuttaa toisiaan.

Meillä on sama diagnoosi.

Me emme suinkaan ole ainoa tällainen koira-omistajapari. Monet elimistön puolustusjärjestelmän toimintaan liittyvät häiriöt, niin sanotut autoimmuuni- ja tulehdussairaudet, ovat yleisiä sekä koirilla että ihmisillä.

Alan kaivaa tietoa ja päädyn lukemaan Eläinlääkärilehdessä julkaistua artikkelia. Kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy monilla koiraroduilla. Taudin on osoitettu olevan tavallinen erityisesti sisäsiittoisissa linjoissa, mikä kertoo perinnöllisyyden suuresta roolista. Mitään yhtä tautigeeniä ei kuitenkaan ole, vaan sairastumisalttius on monen geenin yhteisvaikutusta.

Eläinlääkärilehden artikkelissa todetaan: ”Löydettyjen geenialueiden lisäksi sairauden esiintymiseen vaikuttavat todennäköisesti myös muut geenit sekä tuntemattomat ympäristötekijät.”

Mitkä ympäristötekijät?

 

Allergiat ovat yksi nopeasti lisääntyneistä immuunipuolustuksen toimintaan liittyvistä ongelmista.

Erikoistutkija Jenni Lehtimäki Suomen ympäristökeskuksesta on selvittänyt koirien ja ihmisten allergioita. Häntä kiinnostaa elinympäristön rooli sairauksien synnyssä.

Ajatus kypsyi, kun Lehtimäki työskenteli Helsingin yliopistossa tutkimusryhmässä, jossa oli meneillään monia projekteja ihmisten allergioihin liittyen. Tutkimuksissa on huomattu, että kaupungissa asuvilla on enemmän allergioita kuin maalla asuvilla. Asuinympäristön ja sairauksien yhteyden tutkiminen on kuitenkin vaikeaa, koska ihmisten elämä on niin monimutkaista ja vaihtelevaa.

Lehtimäki luki lehdestä, että koirien allergiat ovat yleistyneet. Hänelle juolahti mieleen, että ihmisen kanssa elävä koira voisi toimia ihmisen kotiympäristön mittarina. Koiran elämä on yksinkertaista: se viettää suuren osan ajastaan kodissa tai sen välittömässä läheisyydessä.

Tutkimusryhmän aiemmissa töissä oli jo saatu viitteitä siitä, että elinympäristön mikrobien, joita ovat muun muassa bakteerit, virukset, homeet ja alkueläimet, monimuotoisuus voi vaikuttaa ihmisen immuunijärjestelmän toimintaan.

Tutkimusryhmä alkoi kerätä aineistoa koirista ensin laajalla kyselytutkimuksella ja sitten tarkemmilla biologisilla testeillä.

Testeihin valittiin kahta yleistä rotua, suomenlapinkoiria ja labradorinnoutajia, omistajineen. Mukaan otettiin kokonaisia pentueita emoineen, jotta päästiin vertailemaan erilaisissa ympäristöissä elävien koirasisarusten elämää. Koirilta ja niiden omistajilta otettiin mikrobinäytteitä iholta ja suolistosta sekä verikokeita. Omistajat täyttivät terveys- ja allergiakyselyt niin itsestään kuin koiristaankin. Lisäksi koirien liikkeitä seurattiin gps-paikantimien avulla.

Kävi ilmi, että sellainen tosiaan koira kuin omistajakin. Jos omistaja on allerginen, sitä on todennäköisesti koirakin.

”Tässä ei kuitenkaan ole kyse muna ja kana -kysymyksestä. Kumpikaan ei tee toista sairaaksi, vaan molempien allergisuus näyttäisi liittyvän yhteiseen elinympäristöön.” Lehtimäki sanoo.

Koiran ja omistajan ihon mikrobit ovat samankaltaiset. Elinympäristö näyttää vaikuttavan juuri ihon mikrobistoon ja sitä kautta allergioihin.

Allergiataipumuksella huomattiin olevan selvä yhteys ympäristön mikrobeihin.

Koiran ja ihmisen suolistomikrobit ovat lajiriippuvaisia ja keskenään melko erilaisia. Ihon mikrobit sen sijaan ovat koirilla ja niiden omistajilla samankaltaiset. Elinympäristö näyttää vaikuttavan juuri ihon mikrobistoon ja sitä kautta allergioihin.

Ilmiö liittyy sekä elinympäristöön että elintapaan. Mitä maaseutumaisempi tutkittavan koiran ja omistajan asuinympäristö oli, mitä enemmän siellä oli muita koiria tai muita eläimiä, mitä useampia lapsia perheeseen kuului ja mitä enemmän koira puuhasi vapaana pihalla, sitä monipuolisempi mikrobilajisto koirien ja omistajien iholta löytyi ja sitä vähemmän heillä ilmeni allergioita. Kaikkein eniten allergioita oli kerrostalossa kaupungissa kahdestaan asuvilla koira-omistajapareilla.

Kun koiraa käytetään lenkillä, se on haistellessaan ja usein maistellessaankin hyvin läheisessä kontaktissa ympäristön mikrobien kanssa. Silti koirille kehittyi kaupungissa allergioita.

Kaupunkikoirat omistajineen saattoivat lenkkeillä hyvinkin vihreissä paikoissa, mutta yllättäen se ei näyttänyt riittävän. Luontoaltistuksessa merkittävää on sen kesto. Keskellä luontoa elävät koirat ja ihmiset vaikuttavat olevan paremmassa asemassa kuin ne, jotka käyvät vain lenkkien verran piipahtamassa siellä.

”Enemmän on enemmän”, toteaa Lehtimäki. ”Luonto- ja mikrobialtistusta tarvitaan jatkuvasti.”

 

Belgianpaimenkoira Jäynä, 6, sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota lääkitään kilpirauhashormoni tyroksiinilla.

Belgianpaimenkoira Jäynä, 6, sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota lääkitään kilpirauhashormoni tyroksiinilla.

Jotta elimistön immuunipuolustus oppii tunnistamaan uhkia, se tarvitsee ympärilleen monipuolista mikrobilajistoa. Lapsen, tai koiranpennun, kehittyvä immuunijärjestelmä tunnustelee koko ajan ympäristöään ja opettelee, mihin sen pitää tottua. Kun immuunijärjestelmä on tasapainossa, se osaa erotella vaarattomat mikrobit vaarallisista ja omien solujen tuotteet vieraista tuotteista.

Yksipuolisessa ympäristössä elimistön puolustusjärjestelmä alkaa reagoida virheellisesti, sillä se ei tunnista, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Se alkaa taistella silloinkin kun ei pitäisi, ja taistelu kohdistuu vääriin tahoihin.

Kaupungissa ja maaseudulla on erilainen mikrobilajisto.

”Kun kaupunkialueilla kävelee ympäriinsä ja ottaa mikrobinäytteitä, ne ovat aika samanlaisia kaikkialla. Mutta jos menee ottamaan näytteitä maaseudulle, esimerkiksi metsään, ne ovat keskenään todella erilaisia”, Lehtimäki sanoo.

Hän kertoo, että tutkijat keräsivät joskus huvikseen mustikoita neliömetrin alueelta metsästä ja selvittivät niiden mikrobiston. Jokainen mustikka oli keskenään aivan erilainen, vaikka ne kasvoivat hyvin lähellä toisiaan.

Kaupunkien viheralueilla on monipuolisempi ja vaihtelevampi mikrobilajisto kuin rakennetuilla alueilla, mutta kun vihreältä alustalta ottaa muutaman askeleen asfalttipinnalle, mikrobilajisto yksipuolistuu nopeasti. Mikrobit eivät siis juuri leviä viheralueilta rakennettuun ympäristöön.

Ihminen ja etenkin koira kuljettavat kuitenkin mikrobeja ulkoa kotiin. Maaseutuelämän on todettu monipuolistavan myös sisätilojen mikrobistoa. Mitä monipuolisempi mikrobilajisto kotona on, sitä vähemmän esimerkiksi lapset sairastavat astmaa.

Maaseuduillakin on eroja.

Suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet lasten allergioita Venäjän Karjalassa ja Itä-Suomessa Pohjois-Karjalassa. Vaikka miljöö molemmilla puolilla rajaa on maaseutumainen, elinympäristö ja elämäntyyli eroavat selvästi. Venäjän Karjala on pientilavaltainen, ja elämäntyyli siellä on luonnonmukaista. Lapsilla on selvästi vähemmän allergioita kuin Suomen puolella.

Monimuotoisessa luonnossa elää monipuolinen mikrobilajisto. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu viitteitä siitä, että eräs allergiaa ja astmaa vähentävä tekijä on nimenomaan ympäristön biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus.

 

Minun koirani on asunut koko ikänsä maalla. Se on saanut viettää aikaansa vapaana aidatulla pihalla niin paljon kuin haluaa. Se on pureskellut keppejä ja mutustanut jäniksenpapanoita.

Minäkin olen viettänyt paljon aikaa luonnossa ja saanut kuulemma lapsena melko vapaasti mättää multaa naamaani.

Silti immuunipuolustuksemme sekoilee.

Eivät kaikki kaupungeissa asuvat sairastu autoimmuunitauteihin eivätkä kaikki maaseudulla ole terveitä kuin pukit.

Kyse on todennäköisyydestä.

Tietynlainen ympäristö lisää sairastumisen riskiä, ja altistavia tai suojaavia tekijöitä lienee mikrobien ohella muitakin. Lisäksi tarvitaan perinnöllinen alttius.

Suomessa ihmisten allergioiden lisääntymistä on tutkittu esimerkiksi armeijan alokkailla. Laajasta aineistosta näkyy selvästi se, että allergioiden määrä lähti nousemaan 1960–1970-luvuilla ja on siitä lähtien ollut vahvassa kasvussa.

”1960-luvulta 2010-luvulle tultaessa astmaa sairastavien varusmiesten määrä lähes nelinkertaistui ja heinänuhasta kärsivien yhdeksänkertaistui”, Lehtimäki kertoo. Samaan aikaan Suomi on kaupungistunut.

Nopeus kertoo ympäristön suuresta roolista. Eikä ilmiö koske pelkästään Suomea, monet ihmisten autoimmuuni- ja tulehdussairaudet yleistyvät ympäri maailmaa.

”Näin suuri nousu näin lyhyessä ajassa ei voi olla pelkästään perimästä johtuvaa”, Lehtimäki sanoo.

Esimerkiksi tyypin 1 diabetes on voimakkaasti perinnöllinen tauti. Silti se on yleistynyt Suomessa vain muutamassa vuosikymmenessä paljon. Senkään puhkeamista ei siis määrää pelkkä genetiikka.

 

Labradorinnoutaja Mimmin, 11, vehnäallergia todettiin 4-vuotiaana. Se aiheuttaa hiivatulehdusta ihossa ja korvissa.

Labradorinnoutaja Mimmin, 11, vehnäallergia todettiin 4-vuotiaana. Se aiheuttaa hiivatulehdusta ihossa ja korvissa.

Koirista ei ole olemassa niin kattavia terveystilastoja kuin ihmisistä, ja sairauksien yleistymisen vertailu eri maiden ja ajanjaksojen välillä on hankalaa.

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Minna Rinkinen Eläinsairaala Evidensia Tammistosta Vantaalta katsoo koirien sairauksia klinikkatyön näkökulmasta. Hän sanoo, että autoimmuunisairauksia kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, diabetesta ja allergioita todetaan nykyisin paljon, mutta määrään saattaa vaikuttaa myös se, että niitä diagnosoidaan tehokkaammin kuin ennen ja omistajat tuovat eläimensä aiempaa herkemmin hoidettaviksi.

Esimerkiksi atopiasta kärsiviä labradorinnoutajia näkyy klinikalla paljon. Rotu on yleinen, ja sillä on selvä perinnöllinen alttius atopialle ja muille yliherkkyyksille.

Myös Lehtimäen allergiatutkimuksissa tulivat ilmi rotujen perinnölliset erot sairastua. Labradorinnoutajilla perinnöllisyys näkyi selvästi: jos emo oli allerginen, oli pennuissakin paljon allergisia. Suomenlapinkoirat kärsivät allergioista selvästi labradorinnoutajia vähemmän. Perinnöllisyydestä huolimatta myös labradorinnoutajien allergioiden puhkeamisella oli tutkimuksessa voimakas yhteys elinympäristöön.

Ihmiskunnan elintärkeää perintöä, suolistomikrobeja, säilötään kansainvälisessä suolistomikrobien suojeluohjelmassa, kakkapankissa.

Koirani diagnoosin varmistuttua lähetän Suomen Kennelliitolle anomuksen siirtää koira EJ-rekisteriin. Se tarkoittaa sitä, että koiraa ei saa käyttää jalostukseen ja tieto sen sairaudesta näkyy Kennelliiton jalostustietokannassa.

Toisissa autoimmuunisairauksissa perimän rooli on suurempi kuin toisissa. Koirankasvattajat voivat vaikuttaa rotukoirien autoimmuunisairauksien lisääntymiseen jalostusvalinnoilla ja valita pentueen vanhemmiksi mahdollisimman terveitä yksilöitä.

Sisäsiittoisuus lisää autoimmuunisairauksien riskiä. Se vähentää geneettistä monimuotoisuutta, ja sen on todettu vaikuttavan paljon juuri niihin geeneihin, jotka ovat immuunijärjestelmän kannalta oleellisia.

”Kasvattajien tulisi huolehtia, että rodun geenipooli pysyy riittävän suurena, jotta kaikki eivät ala olla serkkuja keskenään”, Minna Rinkinen painottaa.

Entä ihmiset, mitä meidän tulisi tehdä, jotta voisimme elää terveempinä?

Ympäristö vaikuttaa eri sairauksien kehittymiseen eri tavoin. Allergioiden suhteen on selvää tutkimusnäyttöä siitä, että pitkäkestoinen oleskelu monimuotoisessa ympäristössä auttaa kehittämään hyvän mikrobikoostumuksen iholle.

”Olisi tärkeää saada tehokkaasti lisättyä mikrobialtistusta lapsuuden varhaisiin vaiheisiin”, sanoo Lehtimäki.

Hyvät mikrobit voi myös menettää. Yhdysvaltoihin muuttaneita thaimaalaisia tutkittaessa havaittiin, että heidän mikrobistonsa alkoi muuton jälkeen nopeasti yksipuolistua ja allerginen oireilu lisääntyi. Yksipuolistuminen jatkui sukupolvi sukupolvelta, kunnes tilanne oli muiden yhdysvaltalaisten tasolla.

Ihminen ja koira eivät ole ainoita lajeja, joihin urbanisoituminen vaikuttaa. Eläintarhoissa elävien eläinten mikrobiston on huomattu olevan usein köyhempi kuin niiden villien lajitovereiden. Eläintarhaeläimetkin kaupungistuvat.

Maailmalla on huolestuttu ihmisten mikrobiston köyhtymisestä. Jos ihminen menettää jonkin tärkeän mikrobin, jonka kanssa olemme eläneet historian alkuhämäristä, sitä ei välttämättä koskaan saada takaisin.

Tästä syystä on perustettu muun muassa kansainvälinen suolistomikrobien suojeluohjelma. Komean nimen takana on yksinkertainen asia, kakkapankki. Suoliston mikrobeja kerätään talteen ympäri maailmaa, pakastetaan ja varastoidaan Yhdysvalloissa sijaitsevaan laitokseen. Mikrobeja on kerätty myös Suomesta.

Idea on sama kuin esimerkiksi Huippuvuorilla sijaitsevassa siemenpankissa. Ihmiskunnan yhteistä elintärkeää perintöä säilötään pahan päivän varalle.

 

Paimensukuinen lapinkoira Elsa, 12, sai diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta 3-vuotiaana. Tyroksiinilääkityksen ansiosta kilpirauhasarvot ovat pysyneet hallinnassa.

Paimensukuinen lapinkoira Elsa, 12, sai diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta 3-vuotiaana. Tyroksiinilääkityksen ansiosta kilpirauhasarvot ovat pysyneet hallinnassa.

Autoimmuunisairauksissa elimistö kääntyy itseään vastaan. Minulla ja koiralla se tarkoittaa sitä, että puolustusjärjestelmämme tuhoaa hiljalleen kilpirauhaskudosta. Vajaatoiminnan hoidossa terveen kilpirauhasen normaalisti tuottama tyroksiini pitää korvata synteettisellä tyroksiinilla.

Meillä molemmilla on taas tyroksiiniarvot kohdillaan. Aloitamme aamumme nappaamalla pillerit viereisistä purkeista.

Maksalta maistuva purutabletti on ahneen koiran suuri herkku, jonka se louskaisee vauhdilla. Minä nieleskelen oman tylsän valkoisen pillerini vesitilkan kanssa.

Autoimmuunisairauksien lisäksi me ihmiset jaamme koiriemme kanssa monia elintasosairauksia. On esimerkiksi todettu, että stressistä kärsivän omistajan koirakin on usein stressaantunut. Luonnossa liikkuminen paitsi altistaa hyville mikrobeille myös tutkitusti vähentää stressiä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä keräillä hyviä mikrobeja ja poistaa stressiä. Se onnistuu helposti metsässä.

Sisältö