Luonnonpuiston pakolaiset

Hannu Pesonen
Tiede 7.3.2008 11:55

Kongon taistelut ovat ajaneet uhanalaiset vuorigorillat entistä ahtaammalle.

Teksti Hannu Pesonen
(SK 10/2008)

Täysin suojattomia ja kadonneet teille tietymättömille.

Synkän arvion kohteena eivät ole tällä kertaa kaksijalkaiset evakot vaan Virungavuorten kuuluisat vuorigorillat. Maailman suurimpien ihmisapinoiden ainoa suojelualue Kongossa on muuttunut taistelukentäksi, jossa YK-joukot, Kongon armeija ja kapinallisryhmät ovat käyneet jatkuvaa sotaa.

Virungavuoret sijaitsevat Ruandan, Ugandan ja Kongon rajakolmiossa. Sademetsän peittämillä tulivuorenrinteillä sijaitsee kolme luonnonpuistoa, yksi kussakin maassa. Ne muodostavat erittäin uhanalaisten vuorigorillojen (Gorilla beringei beringei) tärkeimmän elinalueen, jolla on kokoa 450 neliökilometriä. Hiukan yli 2 500 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevissa bambutiheiköissä sinnittelee yli puolet maailman vuorigorilloista, kaikkiaan 380. Toinen vähän yli 300 vuorigorillan yhdyskunta piileskelee Bwindin sademetsässä Ugandassa.

Gorillojen elämä ei ole ollut helppoa pitkiin aikoihin. Suojelua ovat 1970-luvulta asti haitanneet pahasti ensin Idi Aminin verinen valtakausi ja sisällissota Ugandassa, sitten Ruandan kansanmurha 1994. Sen jälkiselvittelyt suistivat Kongon kahteen sotaan, joista lähtien gorillojen kotikukkulat Kongon itäosissa ovat olleet jatkuvassa sotatilassa.

Tulokkaille ei tilaa

Kuluneen vuoden aikana Kongossa asuvat noin sata gorillaa on tungettu ahtaammalle kuin koskaan. Afrikan maailmansotana tunnettu Kongon sota päättyi virallisesti vuonna 2003, mutta Itä-Kongoon rauha ei ole yltänyt. Alueella on riehunut useita kapinallisryhmiä, joita 18 000 sotilaan YK-joukko Monuc sekä itsekin siviilejä ahdisteleva kuriton Kongon armeija eivät ole kyenneet riisumaan aseista.

Gorillapakolaiset aiheuttavat jo nyt ongelmia toisilleen ja suojelijoilleen. Viidakon pelisäännöt ovat samat kuin ihmismaailmassakin: toisten elinalueille pyrkiviä katsotaan hädästä huolimatta karsaasti. Pitkiä matkoja päivittäin liikkuvien gorillaperheiden reviirit ovat jopa 50 neliökilometrin kokoisia, eikä Virungan ahtaissa luonnonpuistoissa ole juuri vapaita tontteja tulokkaille.

Ruandan verilöylyn aikana Kongon puolelle paenneiden gorilloiden tiedetään kärhämöineen Kongon serkkujensa kanssa; nyt saattaa käydä päinvastoin. Jos ruandalainen gorillaperhe joutuu vetäytymään tulokkaiden tieltä, voi se puolestaan ajautua rajan toiselle puolen pyssynpiippujen eteen.

Vuorigorillat ovat tähän asti selvinneet siedettävin tappioin, koska ne ovat ihmisten tapaan kehittäneet kyvyn paeta aina sille puolelle rajaa, missä on rauhallisempaa. Se ei enää toimi. Gorilloja on viime vuosikymmenen aikana surmattu keskimäärin yhdestä kahteen vuodessa, mutta viime vuonna niitä tapettiin Kongossa 10-12, kaksi prosenttia maailman kaikista vuorigorilloista. Tapoilla on pitkä vaikutus: vuorigorillat voivat elää 50-vuotiaiksi, mutta naaras synnyttää vain yhden poikasen 3-4 vuodessa.

Aiheesta muualla
WWF Suomi
Euroopan avaruusjärjestö
Wildlife Direct
International Gorilla Conservation Programme