LSD:stä ehkä apua riippuvuuksien hoitoon

Kenenkään ei pidä oma-aloitteisesti kokeilla huumetta hoitokeinona, varoitttaa suomalaisasiantuntija.
Tiede 19.8.2014 08:30

LSD-tarroja. © Pekka Sakki / Lehtikuva

Brittitutkija on saanut lupaavia tuloksia LSD:n käytöstä riippuvuuksien hoidossa, uutisoi The Independent -lehti sunnuntaina.

Ennen kuin LSD vuonna 1971 määriteltiin laittomaksi huumeeksi, sitä tutkittiin ja käytettiin Yhdysvalloissa psyykkisten sairauksien ja päihderiippuvuuksien hoidossa. Vuonna 2012 tehtiin tuolta ajalta käytettävissä olevia tutkimustuloksia yhdistävä meta-analyysi. Sen tulokset osoittivat LSD:n vaikuttavan myönteisesti alkoholismin hoitotuloksiin. Syitä ilmiölle ei tuolloin pystytty luotettavasti selvittämään.

Tutkija Robin Carhart-Harris on nyt edennyt myös syiden selvittämisessä aivojen kuvantamisen avulla.

A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki pitää tuloksia mielenkiintoisina. Hän näkee tutkimusten taustalla sekä lääketieteellisiä että taloudellisia intressejä – haetaan keinoja hoitoprosessin nopeuttamiseen ja sitä kautta tuottavampaan hoitoon.

Carthar-Harrisin tutkimuksen mukaan LSD ei toimi yksin, vaan se tukee terapeuttista hoitoa. LSD:n hoitokäyttö poikkeaa selvästi huumeen viihdekäytöstä, ja hoitokokeiden tulee tapahtua valvotusti ja harkiten, Carthar-Harris sanoo Independentin haastattelussa.

”Terapian ja lääkehoidon yhdistelmän on jo pitkään tiedetty toimivan hyvin esimerkiksi masennuksen hoidossa”, Simojoki sanoo. ”Nyt tämä kliininen näyttö on saanut tuekseen uutta tietoa siitä, että yhteisvaikutus perustuu aivojen toimintamekanismeihin, plastisuuden parantumiseen lääkkeiden avulla.”

Simojoki kuvaa vaikutusmekanismia: Aivojen toiminta ja oppiminen perustuu hermosolujen välisiin yhteyksiin. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä vaikeammaksi uusien yhteyksien luominen tulee. Tästä syystä uusien asioiden oppiminen tulee iän myötä haastavammaksi. Vanhat yhteydet sen sijaan vahvistuvat käytössä. Radat, joita käytetään eniten, vahvistuvat, ja muut surkastuvat pois. Näin esimerkiksi riippuvuudet muuttuvat yhä vaikeammiksi. Kun plastisuus lisääntyy, aivojen vastaanottavuus ja muovautuvuus paranee. Plastisemmat aivot kykenevät vastaanottamaan terapian annin tehokkaammin: vanhat, haitalliset yhteydet purkautuvat, ja tilalle syntyy uusia.

Simojoen mukaan joidenkin lääkkeiden tiedetään LSD:n tapaan lisäävän aivojen plastisuutta, vaikka niiden vaikutusmekanismia ei täsmälleen tunnetakaan. Eniten näyttöä on saatu fluoksetiinistä, jota käytetään ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon.

Carthar-Harrisin tutkimuksen perusteella LSD:n vaikutukset ovat tosin lääkkeitä voimakkaammat, Simojoki arvioi. ”Jos fluoksetiini on tykki, LSD on atomipommi.”

Carthar-Harrisin tutkimukseen osallistui vain kuusi koehenkilöä. Aivojen kuvantamistutkimuksen tulokset ovat Simojoen mukaan silti varsin luotettavia aivojen toimintamekanismin osalta.

”Plastisuuden lisääntyminen on osoitettavissa jo näinkin pienellä aineistolla.”

Tutkimuksen suuri pulma sen sijaan on, että kaikki Carthar-Harrisin koehenkilöt olivat kokeilleet psykedeelejä jo aiemmin.

”Kun testattujen määrä on näin pieni, ei voi tehdä johtopäätöksiä menetelmän hoidollisesta käytettävyydestä ja siitä, miten se toimii henkilöillä, joilla ei ole aiempaa LSD-taustaa”, Simojoki sanoo.

LSD:n riskit tunnetaan hyvin. Kertakäyttö saattaa esimerkiksi johtaa pysyvään psykoosiin. Haitallisten vaikutusten riskien pienentämiseksi Carthar-Harrisin tutkimuksiin otetaan jatkossakin koehenkilöiksi vain vapaaehtoisia, jotka ovat aikaisemmin käyttäneet huumetta ja sietäneet sitä hyvin.

Simojoen mukaan tämä pienentää tutkimustulosten arvoa muiden kuin aikaisemmin LSD:tä käyttäneiden hoidossa.

”Tulokset rohkaisevat jatkotutkimuksiin, mutta riskit tulee arvioida huolellisesti. Nyt on päästy vähän jyvälle LSD:n mahdollisista neurologisista vaikutuksista, mutta hoitokäyttö on vielä kaukana. Kenenkään ei missään nimessä tule oma-aloitteisesti kokeilla LSD:tä hoitokeinona. Riskit ovat liian suuret.”