Lääkäri uskoi, että mielenterveysongelmat voi hoitaa veitsellä – Seurasi nobel ja vuosikymmeniä vahingollisia leikkauksia

Suomen viimeisestä lobotomialeikkauksesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Neuvostoliitto kielsi toimenpiteen jo kahta vuosikymmentä aiemmin.

aivot
Teksti
Lassi Lapintie
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

On kulunut lähes puoli vuosisataa viimeisistä Suomessa tehdyistä lobotomialeikkauksista, joiden potilaiksi päätyi vuosien varrella Suomessa noin 1 500-1 700 ihmistä.

Määrä oli pieni verrattuna Ruotsiin (4 500) ja Norjaan (2 500), lobotomian supervalloista Yhdysvalloista ja Britanniasta puhumattakaan.

Yhdysvalloissa leikattiin 1950-luvulle tultaessa kymmeniätuhansia ihmisiä. Pohjoismaissa leikkauksia tehtiin kuitenkin väestöön suhteutettuna eniten maailmassa.

 

Lobotomian keksi portugalilainen neurologi António Egas Moniz, joka koppasi vuonna 1949 lääketieteen nobelin vuoden 1935 keksinnöstään. 1940- ja 50-luvuilla leikkaus nähtiin tehokkaana psykiatrisena hoitomuotona, josta innostuttiin myös Suomessa.

Lobotomiassa potilaan kalloon porattiin kaksi reikää, jonka kautta ujutettavalla instrumentilla katkaistiin aivojen otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin.

Menetelmällä oli potilaan oireita kuten ahdistusta, pakko-oireita ja rauhattomuutta lieventävä vaikutus, vaikka se ei mitään sairautta parantanutkaan. Hoito toisaalta johti muutoksiin luonteenlaadussa ja muihin arvaamattomiin sivuvaikutuksiin. Yleisiä sivuvaikutuksia olivat aivoverenvuoto, aivokalvotulehdus ja epilepsia.

Näin kävi muun muassa 33-vuotiaana leikatulle skitsofreenikolle, jonka potilaskertomus kerrottiin Duodecim-lehdessä. Vaikka potilaan aggressio lieveni vuosiksi, myöhemmin elämässään tämä kärsi palanneesta aggressiivisuudesta sekä epileptisistä kohtauksista ennen kuolemaansa. Epilepsian syyksi pääteltiin lobotomia.

Lobotomian kohteeksi valikoituivat useimmiten naiset, jotka päätyivät leikattavaksi myös miehiä lievemmistä oireista.

 

Aivojen leikkeleminen on nykylääketieteen parissa kasvaneelle kavahduttava ajatus, mutta 1900-luvun alun mielenterveyden hoidossa se nähtiin suurena edistysaskeleena. Vuosisadan alussa vakavista mielenterveysongelmista kärsineet lähinnä eristettiin laitoksiin.

Lääkityksen kehittyessä leikkausten määrä lähti laskuun 1960-luvulla, ja 1970-luvulla niiden käyttö loppui kokonaan.

Lobotomiasta luopumisessa Neuvostoliitto oli vuosikymmeniä länsimaita edellä. Maa kielsi lobotomiat lailla jo vuonna 1950.

Kiellon syy ei kuitenkaan ollut pelkästään leikkauksen vahingollisuus. Lobotomia joutui 1940-luvulla osaksi neuvostoliittolaisen tieteen poliittista ja ideologista kädenvääntöä, kirjoitti Venäjän historian tutkija Benjamin Zajicek vuonna 2017.

“(Neuvostoliittolaiset tutkijat) suhtautuivat epäilyksellä mielisairauksien psykologisiin selityksiin, ja psykoanalyysi itsessään oli kielletty jo 1930-luvulla. Miksi siis neuvostotieteilijät vastustivat lobotomiaa?” kysyy Zajicek.

Vastaus löytyi 1940-luvun lopun sodanjälkeisen neuvostotieteen taipumuksesta ideologiseen puhdasoppisuuteen. Kommunistipuolueen johdolla tiede pyrittiin puhdistamaan “epäneuvostolaisista” vaikutteista, ja kilpailevat tutkijat syyttivät toisiaan paitsi tieteellisistä virheistä, myös epäisänmaallisuudesta. Lobotomia päätyi näiden puhdistusten kohteeksi.

Lobotomia kiellettiin Neuvostoliitossa muun muassa siksi, että sen katsottiin olevan ristiriidassa arvovaltaisen, tuolloin jo edesmenneen fysiologin ja nobelistin Ivan Pavlovin teorioiden kanssa.

 

Nykypäivänä psykokirurgia on harvinainen toimenpide. Kun lääkitys ei auta esimerkiksi vaikeaan masennukseen, voi apu löytyä sähköhoidosta tai jopa syväaivostimulaatiosta, jossa kalloon kyllä porataan reiät, mutta itse aivoja ei leikellä, vaan stimuloidaan sähköisesti.

Vuonna 2011 saatiin kuitenkin esimerkki potilaasta, jonka vuosikymmenen jatkunut vaikea masennus saatiin parannettua uudenaikaisella psykokirurgian menetelmällä, jossa aivoihin tehdyt muutokset olivat paljon hienovaraisempia kuin vanhan ajan karkeassa lobotomiassa.

Taru saa sähkösokkeja, jotta pysyisi hengissä: ”Moni asia on pitänyt opetella alusta”