Huono osa

Köyhyys on enemmän kuin rahan puutetta. Se muuttaa ihmisen koko biologiaa.

Tiede 03.08.2018 06:00
Teksti Kirsi Heikkinen kuvitus Klaus welp

Vähävaraiset ovat keskimäärin sairaampia ja kuolevat nuorempina kuin hyvätuloiset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomessa ero köyhimmän ja rikkaimman väestökymmenyksen elinajanodotteessa on naisilla 5,6 ja miehillä peräti 10,6 vuotta.

”Lontoossa ihmisten elinajanodotteessa voi olla 20 vuoden ero pelkän postinumeron perusteella”, kertoo dosentti, evoluutiobiologi Emma Vitikainen Helsingin yliopistosta. Hän on perehtynyt tutkimuksissaan eriarvoisuuden biologiaan.

Erot selittyvät osin elintavoilla. Tutkimusten mukaan köyhissä väestöryhmissä niin Suomessa kuin Britanniassa syödään keskimäärin epäterveellisemmin, kuntoillaan vähemmän, ollaan lihavampia, juodaan alkoholia ja poltetaan tupakkaa enemmän kuin vauraammissa. Huono-osaiset käyttäytyvät myös keskimäärin impulsiivisemmin ja ottavat enemmän riskejä kuin hyväosaiset.

Oma vika, jos sairastuu ja kuolee varhain, tulkitsee moni.

 

”Erittäin monella vähävaraisella olisi kyllä varaa lastata ostoskärry vaikka täyteen terveellisiä ruokia, jos jättäisi roskaruoan ja pirkkakaljan ostamatta, eikä kassalla vielä ottaisi ’kaks sinistä ällämmää’. Rahan puute on suosituin tekosyy karmean ruokavalion noudattamiseen.” (vauva.fi, 2.8.2017)

 

Huono-osaisuuden riskitekijöillä on taipumus kasautua – ja periytyä.

Turun yliopiston ja THL:n tutkimusryhmä jäljitti 157 000 suomalaisen aineistosta, miksi näin on. Vuonna 2017 julkaistuista tuloksista ilmeni, että vanhempien kouluttamattomuus ennustaa eniten lasten kouluttamattomuutta ja vanhempien työttömyys eniten lasten työttömyyttä. Suurin syy tähän oli se, että työttömyystuella ja toimeentuloturvalla elämiseen kasvetaan ja siihen sopeudutaan.

”Tutkijoiden päätelmistä reviteltiin otsikoita ja kommentteja, joissa puhuttiin ’köyhyyskulttuurista’ ja korostettiin sitä, että huono osa on vain itsestä kiinni”, Vitikainen sanoo.

Köyhyys ei kuitenkaan johdu puutteellisesta tahdonvoimasta tai huonosta itsekurista. Koko ajan saadaan uutta tutkimustietoa siitä, miten huono-osaisuus vaikuttaa ihmisen aivoihin ja koko elimistöön. Köyhyyden eri vaikutuksia yhdistää yksi asia: ne kaikki vaikeuttavat köyhyydestä nousemista.

”Ihmiset eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, miten radikaalisti köyhyys ja huono-osaisuus meihin biologisesti vaikuttavat”, Vitikainen arvioi.

 

”Liikuntaa voi harrastaa erittäin monipuolisesti halvalla tai ilmaiseksi, kunhan saa nostettua takapuolensa ylös sohvalta.” (hs.fi, 2.8.2016)

Rahavaikeuksien jatkuva puiminen nielee aivokapasiteettia. Silloin muu tietojenkäsittely kärsii, tutkijat arvioivat.

Tutkija Anandi Mani Warwickin yliopistosta Britanniasta yhdysvaltalaisine ja kanadalaisine kollegoineen osoitti vuonna 2013 Science-lehdessä, että rahapula saa ihmisen älyllisen suorituskyvyn takkuamaan.

Asia vahvistui, kun Mani ryhmineen teki 400 vapaaehtoiselle amerikkalaiselle älykkyystestin. Osa koehenkilöistä oli keskimääräistä köyhempiä, osa varakkaampia.

Tutkijat herättivät mahdolliset rahahuolet testattavien mielessä ovelalla tavalla: he kysyivät koehenkilöiltä, mitä nämä tekisivät, jos heidän autoonsa tulisi vika. Veisivätkö sen heti korjaamolle vai eivät? Pitäisikö korjausta varten ottaa lainaa vai ei?

Toisille koehenkilöille kerrottiin, että korjaus maksaisi reilun satasen, toisille ilmoitettiin kymmenkertainen määrä.

Jos kyse oli pienemmästä summasta, vähävaraiset ja hyvätuloiset pärjäsivät älykkyystestissä keskimäärin yhtä hyvin. Jos sen sijaan remontista olisi koitunut jättilasku, köyhempien suoritus romahti. Älykkyys putosi testissä 13 pistettä – saman verran, kuin koko yön valvomisen jälkeen. Rikkaampien testituloksiin kallis autoremontti ei vaikuttanut.

Koe näyttää, miten rahavaikeuksien puiminen nielee aivokapasiteettia. Taloudellisesta ahdingosta muistuttaminen lisää aivojen kuormitusta niin, että muu tiedonkäsittely kärsii, tutkijat totesivat.

Mani työtovereineen varmisti ilmiön myös aidossa tilanteessa. He värväsivät koehenkilöiksi intialaisia viljelijöitä, jotka saavat pelloiltaan tuloja vain kerran vuodessa. Tutkijat mittasivat viljelijöiden kognitiivisia kykyjä juuri ennen sadonkorjuuta sekä sen jälkeen.

Kävi ilmi, että viljelijät, jotka eivät olleet vielä saaneet maksua sadostaan, menestyivät älykkyystestissä huomattavasti huonommin kuin rahansa jo saaneet. Viljelijöiden ravitsemus tai ruumiillinen työmäärä eivät selittäneet eroa.

 

”Miksi köyhät on lihavia? Syövät epäterveellisesti sen sijaan että ostaisivat ja tekisivät oikeasti halpaa, terveellistä ruokaa, kuten puuroa, keittoja, leipää, juuressalaatteja – näitä ei kukaan voi nälkäänsä niin paljon syödä, että lihoisi. Ja koska ovat lihavia ja köyhiä, yrittävät piristää huonoa oloaan oluella ja siiderillä, sinne menee ne loputkin rahat.” (kaksplus.fi, 10.12.2008)

 

Huono asema ja huoli selviytymisestä syövät ihmistä. Se saa stressihormonit, kuten adrenaliinin ja kortisolin, hyökymään. Jos turvattomuus on jatkuvaa, elimistö pysyy hälytystilassa koko ajan. Se pitää hereillä öisin ja altistaa ahdistuneisuudelle sekä masennukselle.

Krooninen stressi kuihduttaa aivojen etuotsalohkon hermosolujen haarakkeita, se taas heikentää muun muassa päättelykyä. Alituinen kortisolikylpy näivettää myös muistikeskus hippokampuksen soluja.

Pitkäaikainen stressi rapauttaa immuunijärjestelmää ja lisää sairauksien todennäköisyyttä. Verenpaine pysyy koko ajan korkeana, mikä nostaa sydäntautiriskiä. Stressihormonit voivat muuttaa sokeriaineenvaihduntaa, lihottaa ja laukaista diabeteksen.

Kestostressi nopeuttaa myös ikääntymistä. Se syövyttää kromosomien suojatuppeja, telomeereja. Ne ovat köyhillä keskimäärin lyhyemmät kuin vauraissa oloissa elävillä. Ero näkyy jo lapsilla.

 

”Porkkanat ja lantut ovat terveysvaikutukseltaan varmasti kalliiden kasvisten veroisia, ja niistä saa hiukankin mielikuvitusta käyttämällä tai keittokirjoja selailemalla erilaisia monipuolisia aterioita. Nämä kasvikset maksavat ympäri vuoden alle euron kilolta. (hs.fi, 2.8.2016)

 

Käyttäytymistieteen professori Daniel Nettle Newcastlen yliopistosta Britanniasta ryhmineen on havainnut, että kottaraisista, jotka joutuvat kilpailemaan ravinnosta nuorena, kasvaa impulsiivisempia aikuisia kuin yltäkylläisissä oloissa kasvaneista. Niukkuudessa kasvaneet linnut eivät kykene valikoimaan yhtä terveellistä ravintoa kuin helpomman alun saaneet. Niillä on myös lyhyemmät telomeerit, jotka suojaavat kromosomien päitä soluissa.

Impulsiivinen käyttäytyminen ja tarkkaavaisuushäiriö adhd on yhdistetty myös ihmisillä lyhyisiin telomeereihin.

”Tutkijat ovat tähän asti selittäneet yhteyttä niin päin, että syntyjään impulsiivinen luonne voi johtaa haitalliseen käyttäytymiseen, kuten tupakointiin, joka sitten lyhentää telomeereja”, evoluutiobiologi Emma Vitikainen sanoo.

”Mutta mitä jos syy-seuraussuhde meneekin toisin päin? Jos köyhyyden ja stressin typistämät telomeerit johtavatkin impulsiiviseen käyttäytymiseen?”

Nettle kollegoineen tarkasteli tätä vaihtoehtoa tammikuussa 2018 julkaistussa katsauksessaan. He eivät löytäneet tutkimuksista vahvistusta oletukselle, että tupakointi lyhentäisi telomeereja. Sen sijaan ne, joilla on lyhyet telomeerit, näyttäisivät tosiaan ryhtyvän tupakoimaan muita todennäköisemmin.

 

”Myös monet hedelmät ovat sen verran halpoja, että on turhaa sanoa, ettei köyhällä ole niihin varaa. Monella olisi myös aikaa, kuntoa ja mahdollisuuskin poimia talteen marjoja ja sieniä talven varalle, mutta ei viitsitä.” (hs.fi, 2.8.2016)

 

Huono sosioekonominen asema aikaistaa murrosikää, samoin lapsena koettu väkivalta ja kaltoinkohtelu. Vastaava ilmiö on todettu myös muilla eläimillä.

Kyseessä voi olla niin kutsuttu live fast, die young -strategia, Vitikainen sanoo.

”Jos resurssit ovat rajalliset, eläin voi käyttää energiaa joko solujen korjaamiseen ja omien elintoimintojensa ylläpitämiseen tai sitten lisääntymiseen. Kaikkea ei voi saada samaan aikaan.”

Jos olot ovat epävakaat ja turvattomat ja stressiä on runsaasti, evolutiivisesti fiksumpi vaihtoehto on lisääntyä varhain.

”Toisin sanoen jos tytön kokemus on sellainen, että maailma on paikka, missä hyviä isiä ei ole, niin silloin ei kannata odottaa vaan tehdä lapset nopeasti.”

Strategia ei ole tietoinen, eikä siihen liity mitään arvolatausta, Vitikainen korostaa.

”Se kuuluu biologisiin mekanismeihin, jotka ovat kehittyneet vuosimiljoonien kuluessa. Tämä ei tarkoita sitä, että se olisi nyky-ympäristössä mitenkään hyvä tai oikea ratkaisu. Biologinen evoluutio ja kulttuurinen evoluutio lyövät toisiaan korville jatkuvasti.”

Geenit ja ympäristö kytkeytyvät yhteen, niitä ei voi erottaa toisistaan. Perimä säätelee, miten sama tilanne vaikuttaa eri yksilöihin, ympäristö taas sitä, miten geenit eri tilanteissa toimivat.

Viritys alkaa jo kohdussa.

Jos äiti on aliravittu, sikiön geenit säätyvät toisin kuin normaalisti. Elimistö tulkitsee, että lapsi on syntymässä maailmaan, jossa ruoasta on pulaa.

Tutkijat ovat paikantaneet lukuisia geenejä, jotka ovat hiljentyneet alipainoisilla vastasyntyneillä. Nämä geenit osallistuvat moniin tehtäviin kasvusta aineenvaihduntaan. Yksi seurauksista on se, että lapsi alkaa kerätä tavallista tehokkaammin rasvaa.

Äidin stressi taas vihjaa, että lapsi on syntymässä vaarallisiin oloihin. On syytä pysyä koko ajan valppaana. Jos äidin stressihormonien pitoisuus on raskausaikana pitkään hyvin suuri, se alkaa vaikuttaa hermosolujen erilaistumiseen ja muovaa siten keskushermostoa.

Liiallinen kortisoli vaikuttaa sikiön kehittymässä olevien tunne- ja stressijärjestelmien säätöihin. Helsingin yliopiston psykologian akatemiaprofessori Katri Räikkönen tutkimusryhmineen on havainnut, että stressaantuneiden tai masentuneiden odottajien lapset ovat keskimäärin arempia ja itkuisempia kuin muut. Yhteys äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen temperamentin välillä näkyi vielä, kun lapsi oli viiden vuoden ikäinen.

Joidenkin tulosten mukaan ankarasta stressistä raskausaikana kärsineiden äitien lapsilla on hieman matalampi älykkyysosamäärä kuin muilla.

 

”Ns. huono-osainen selittää joka käänteessä, kuinka ei ole varaa siihen ja tähän, kuinka rahat on koko ajan loppu, kuinka tulot ei riitä kunnolliseen ruokaan. Silti on varaa ostaa sipsejä ja janojuomaksi cokistonkkia ja ennenkaikkea tupakkaa ja kaljaa.” (vauva.fi, 5.1.2014)

 

Se, mitä koemme stressaavana ja miten elimistömme stressiin vastaa, riippuu sekä geeneistämme että kasvuoloistamme. Joidenkin aivojen termostaatti hillitsee stressiä tehokkaammin kuin toisten.

Vaikka termostaatti alkaa säätyä jo kohdussa, kaikkien ratkaisevimpia ovat varhaiset vuodet. Huono-osaisuuden lannistamat, vakavasti ahdistuneet tai masentuneet vanhemmat eivät välttämättä pysty tarjoamaan turvallista kiintymyssuhdetta vauvalleen. Tämä lisää kierroksia lapsen jo valmiiksi herkkään stressikoneistoon.

Virityksen purkaminen ei onneksi ole mahdotonta, mikäli lapsen kasvuympäristö muuttuu paremmaksi.

”Kun korostetaan ihmisen vastuuta omista valinnoistaan, on tärkeää ymmärtää, että kaikki ei ole omissa käsissämme. Emme ole tyhjiä tauluja vaan ympäristöllämme on meihin suuri vaikutus – jo ennen syntymää”, Vitikainen sanoo.

”Toisaalta juuri samasta syystä asioille voi tehdä jotain. Eriarvoisuuden biologista vaikutusta voi tasapainottaa, jos on poliittista tahtoa ja halua, ja ihmisillä kyky empatiaan.”

Tiedetään, että esimerkiksi varhaiskasvatuksella voi olla ratkaiseva merkitys lapsen kehitykselle, samoin kuin sillä, että perheitä tuetaan silloin, kun lapset ovat hyvin pieniä. Tämä johtuu siitä, että pienten lasten aivot ovat erityisen muovautuvaiset.

”Neuvolatoiminnalla ja muulla tuella voidaan vaikuttaa vuosikymmenien päähän ihmisten terveyteen ja mieleen hyvin perustavalla tavalla. Seuraukset yltävät seuraaviin sukupolviin asti.”

 

”Suomessa on mahdollisuus kaikilla rikastua samalla tavalla yhteiskunnan antaman koulutuksen ja tuen turvin. Köyhyys on siis itsestä kiinni. Jos on tyhmä niin pitää tyytyä niukkuuteen.” (Kaleva.fi 8.4.2018) 

Sisältö