Koronavirus vaikuttaa pelättyä kesymmältä, mutta voisiko espanjantaudin kaltainen tappaja syntyä uudelleen?

Sata vuotta sitten espanjantauti riehui myös Suomessa ja surmasi ison määrän nuoren tasavallan asukkaita.
Tiede 4.2.2020 15:40
Aasialaisia matkustajia Helsinki-Vantaan lentokentällä. © Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva

Kiinassa nopeasti levinnyt Wuhanin koronavirus on herättänyt pelkoa uudesta globaalista epidemiasta eli pandemiasta.

Tämä on nähty aikaisemminkin. Oli kyseessä sitten SARS, sikainfluenssa, lintuinfluenssa tai ebola, tautien ympärillä kukoistaa median pelkoteollisuus. Kriisin todelliset mittasuhteet jäävät helposti varjoon.

Kuolonuhrien määrä näyttää kasvavan suuremmaksi kuin sarsin kohdalla.

Silti todennäköisyys kuolla Wuhanin viruksen vaikuttaa olevan pienempi kuin sille sukua olevan SARS:in, jonka 2000-luvun alun epidemian kuolonuhrien määrä jäi globaalisti alle tuhanteen.

 

Varotoimenpiteet ovat silti olleet mittavia. Kiina sulki kokonaisia miljoonien ihmisten kaupunkeja taudin pysäyttämiseksi.

Ylireagoinnin taustalta löytyy perusteltu pelko. Helposti tarttuva ja tappava pandemia olisi katastrofi, joka iskisi suoraan nykyaikaisen verkottuneen maailmamme sydämeen.

Viimeisin näin vakava epidemia nähtiin hieman yli sata vuotta sitten, kun maailmassa riehui espanjantauti, joka oli harvinaisen tappava influenssa.

Vuonna 1918 puhjenneeseen tautiin kuoli arviosta riippuen 50–100 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin sitä edeltäneeseen ensimmäiseen maailmansotaan yhteensä.

Sodan tavoin taudin uhreiksi päätyi hälyttävän paljon nuoria ja työikäisiä ihmisiä. Tauti oli tuskallinen kokemus myös Suomessa: nuori tasavalta ei ollut ehtinyt toipua sisällissodan myrskyistä.

Suomessa tautiin menehtyi 19 000–27 000 ihmistä. Se ei ollut pieni määrä uudelle kansakunnalle.

Maan väestö oli itsenäistymisen aikaan vain reilut 3,1 miljoonaa, joten espanjantauti surmasi lähes yhden suomalaisen sadasta. Nyky-Suomen väestössä vastaava kuolleisuus tietäisi jopa 50 000 vainajaa.

Espanjantaudin aiheuttanut virus tunnistettiin vuonna 1933. Pitkään sitä pidettiin sukupuuttoon kuolleena, mutta 1990- ja 2000-luvulla virus herätettiin henkiin ikiroutaan haudatuista ruumiista.

Espanjantaudin ohella 1900-luvulla nähtiin kaksi muutakin voimakasta influeanssapandemiaa. Vuosina 1957 ja 1968 Aasiasta lähteneiden influenssaepidemioiden uhrimäärät jäivät kuitenkin pieneen murto-osaan espanjantaudin luvuista.

 

Espanjantauti on jäänyt elämään ihmiskunnan muistiin esimerkkinä siitä, mitä influenssa voi pahimmillaan olla. Mutta kuinka todennäköistä on, että sen veroinen pandemia syntyisi uudelleen?

Yhtäältä lääketiede on kehittynyt aimo harppauksin sitten ensimmäisen maailmansodan lopun. On antibiootteja, ja ymmärrämme käsihygienian merkityksen.

Sodan raunioittama Eurooppa oli myös paljon nykyistä haavoittuvampi tuhoisalle kulkutaudille. Suomessa kymmenettuhannet olivat vankileireillä ja maassa kärsittiin monin paikoin elintarvikepulasta.

”Valtio oli valmistautumaton taudin leviämiseen. Sairaalajärjestelmä oli puutteellinen eikä kaikilla paikkakunnilla edes ollut sairastupaa”, kertoi aiheesta väitellyt Eila Linnanmäki Yliopisto-lehdessä vuonna 2006.

Toisaalta nykyaikaisessa maailmassa taudit voivat levitä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Espanjantaudin aikaan ei ollut jokapäiväisiä Thaimaan-lentoja.

Aidon pandemian leviäminen maailmalle johtaisi paitsi lukuisiin kuolemiin, myös vakaviin vahinkoihin maailmantaloudelle. Ei siis ihme, että pelkkä ajatus siitä näkyi osakekurssien laskuna maailman pörsseissä.

 

Espanjantauti ei ollut ensimmäinen laatuaan. Tappavat kulkutaudit ovat painajainen suoraan historian synkimmistä jaksoista, kuten mustan surman riivaamasta Euroopasta 1300-luvulta.

Erityisesti rokotteiden ansiosta ihmiskunta on lannistanut monet näistä hirviöistä, kuten isorokon.

Seuraava pandemia olisikin jotain kokonaan uutta, ei vanhaa.

Tuhoisan pandemian toteutuminen vaatisi harvinaislaatuisen taudinaiheuttajan syntymistä esimerkiksi mutaation kautta. Pääsääntöisesti taudit ovat joko tehokkaasti tarttuvia tai tappavia – ani harvoin molempia.

Esimerkiksi ebola ei koskaan ole onnistunut muuttumaan afrikkalaisesta ongelmasta globaaliksi epidemiaksi, sillä erittäin tappava tauti tarttuu ruumiinnesteiden välityksellä, ei pisaratartuntana.

Tehokkaammin leviävät influenssat harvoin tappavat muita kuin vanhoja ja lapsia, joiden puolustuskyky on muita heikompi.

Joskus harvoin influenssa voi kuitenkin olla vaarallisempi. Näin voi tapahtua, jos eläintauti hyppää ihmiseen ja muuntautuu ihmisten välillä leviäväksi versioksi.

Näin pelätään tapahtuvan erityisesti Kiinassa, jossa on suuri määrä eläintoreja ja väestötiheys, joka luo hedelmällisen viljelyalustan seuraavan sukupolven kulkutaudille.

On siis syytä toivoa, että Kiina mieluummin yli- kuin alireagoi pandemian uhkaan.