Jopa vauva kavahtaa käärmeitä ja hämähäkkejä – Tutkijat epäilevät: Pelko kytee jo kohdussa

Tiettyihin eläimiin liittyvä stressireaktio näyttää periytyvän sukupolvelta toiselle.

pelko
Teksti
Kirsi Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Osaamme pelästyä jo vastasyntyneenä, mutta onko meihin juurrutettu valmiiksi myös pelkoja joitain uhkia kohtaan?

Jotkut tutkijat ovat vakuuttuneita, että vastaus on kyllä. Toisten mukaan taas kaikki pelot ovat opittuja.

Asiaa on vaikea varmistaa, koska vauvojen tuntemuksia on hankala selvittää.

Pelkäämistä on yritetty päätellä esimerkiksi tarkkailemalla pienokaisten silmien räpyttelyä, kun näille on näytetty videoita ja kuvia erilaisista kohteista. Tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia.

”Aiemmat tutkimukset ovat olleet joko epäjohdonmukaisia tai vain osoittaneet, että käärmeiden ja hämähäkkien kuvat huomataan muita nopeammin”, professori Stefanie Hoehl Max Planck -instituutista kertoo Suomen Kuvalehdelle.

Hoehl työtovereineen kuitenkin keksi, että vauvojen tila saataisiin luotettavammin selville tarkkailemalla näiden pupilleja.

Pupillien laajuus on kertoo sympaattisen hermoston aktivoitumisesta, Hoehl selittää. Se taas kielii stressireaktiosta.

 

Kun klikkaat alla olevaa kuvaa, näet sen suurempana

Tutkimuksessa havaittiin, että pikkulasten pupillit laajenivat, kun heille näytettiin käärmeiden ja hämähäkkien kuvia.
Vauvojen pupillit laajenivat enemmän käärmeestä ja hämähäkistä kuin kukasta tai kalasta. © Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences (MPI CBS)

 

Kokeessaan Hoehl kollegoineen esitteli joukolle puolivuotiaita lapsia käärmeen, kalan, kukan ja hämähäkin kuvia. Ne oli kuvattu saman kokoisina ja värisinä. 

Silmänliikemittaukset osoittivat, että vauvojen pupillit levisivät eniten, kun kuvassa oli käärme tai hämämäkki.

”Emme väitä, että vauvojen reaktio olisi ollut täysimittainen pelkoreaktio”, Hoehl täsmentää sähköpostissaan. 

”Sen sijaan esitämme, että havaitsemamme kiihtymys on todennäköisesti evoluution hioma ja altistaa lapsen oppimaan pelkäämään hämähäkkejä ja käärmeitä.”

”Ehdollistumiskokeita ei vauvoilla tietenkään voi eettisistä syistä tehdä. Tuloksemme kuitenkin viittaavat siihen, että ihminen oppii pelkäämään hämähäkkejä ja käärmeitä muita ärsykkeitä herkemmin.”

Suora pelkoehdollistuminen on kuitenkain Hoehlin mukaan epätodennäköistä, koska käärmeet tai hämähäkit purevat vauvoja ani harvoin.

Todennäköisempää on, että vauvat näkevät hoitajansa reagoivan näihin eläimiin pelolla tai inholla ja oppivat tekemään samoin. Tällaisen sosiaalisen pelko-oppimisen uskotaan olevan tärkeää myös fobioiden siirtymisessä sukupolvilta toisille.

Toisin sanoen, tutkijat uskovat, että reagoimme käärmeisiin ja hämähäkkeihin niin voimakkaasti, koska esivanhempamme ovat ehtineet pelätä niitä koko kehityshistoriansa ajan.

”Olemme ilmiselvästi perineet stressireaktion, joka altistaa meidät oppimaan, että nämä eläimet ovat vaarallisia tai inhottavia.”

 

Tutkimuksen julkaisi Frontiers in Psychology.