Joka kolmas lähtee

Juho Salminen
Tiede 26.6.2007 08:07

SK 1/2004: Joka kolmas terveyskeskuslääkäri harkitsee työpaikan vaihtoa. Suuri osa valittaa, että työ on pakkotahtista ja henkisesti raskasta. Resursseistakin on pulaa.

Teksti Tuomo Lappalainen
(SK 1/2004)

Kuntien lääkäripula uhkaa pahentua yhä. Tuoreen selvityksen mukaan runsas kolmasosa terveyskeskuslääkäreistä vaihtaisi mielellään työpaikkaa. Noin puolet arvelee olevansa terveyskeskustyössä vielä vuonna 2015.

Jo nyt terveyskeskuksissa on melkein joka kuudes lääkärin virka tai toimi hoitamatta. Pahiten lääkäripulasta kärsivillä alueilla on lähes kolmasosa paikoista auki. Viime vuoden aikana terveyskeskuksiin on syntynyt parisataa uutta täyttämätöntä virkaa.

Lääkäriliitto sekä Kuopion ja Tampereen yliopistot ovat selvittäneet  terveyskeskuslääkärien mielipiteitä osana sosiaali- ja terveysministeriön ja Emil Aaltosen säätiön rahoittamaa Lääkäri 2003 -tutkimusta. Suomen Kuvalehti on saanut ennakkotietoja myöhemmin keväällä valmistuvasta raportista.

Nyt julkaistavat tulokset perustuvat yhteensä 750 terveyskeskuslääkärin vastauksiin. Viidellä kuudesosalla heistä on vakituinen virka tai toimi. Yhtä monet tekevät kokopäivätyötä. Joka neljännellä on päätyönsä ohessa sivutoimia.

Aiemmin tänä syksynä valmistunut Opetusalan ammattijärjestön ja SK:n opettajakysely osoitti jo, että kunnilla on suuria vaikeuksia pitää kiinni osaavasta työvoimasta. Lääkäreistä tehty selvitys vahvistaa entisestään tätä kuvaa. Sekä koulutus että terveydenhuolto ovat niin keskeisiä peruspalveluja, että kumman tahansa rapautuminen suistaisi hyvinvointiyhteiskunnan kriisiin.

Nyt julkaistavat tulokset antavat melko luotettavan kuvan lääkärikunnan mielipiteistä. Kysely lähetettiin joka toiselle vuosina 1977–2001 valmistuneelle lääkärille, joista selvästi yli puolet eli 57 prosenttia on toistaiseksi palauttanut lomakkeen. Tutkimusta jatketaan yhä, ja toisen karhukierroksen odotetaan vielä nostavan vastausprosenttia jonkin verran.

Yksityinen puoli houkuttelee

Vaikka terveyskeskuslääkärien ansiot ovat viime aikoina nousseet, ne ovat edelleen parikymmentä prosenttiyksikköä jäljessä siitä, mitä kollegat keskimäärin tienaavat yksityisellä puolella.

Yksityislääkärin työ onkin työpaikan vaihtoa suunnitteleville terveyskeskuslääkäreille selvästi houkuttelevin vaihtoehto. Moni tuntee vetoa myös sairaaloihin ja työterveyslääkäreiksi. Sairaalatyö ja yrittäjyys vetävät puoleensa eritoten nuorempia lääkäreitä. Yli 50-vuotiaita taas kiinnostaa eniten työterveyslääkärin ura.

Sen sijaan melko harva kaipaa hallintotyöhön ja opetus- tai tutkimustehtäviin. Pätkätöitä tekeviksi keikkalääkäreiksi haluaa vain muutama. Juuri keikkalääkäreitä on käytetty viime aikoina paljon helpottamaan kuntien lääkäripulaa.

Sosiaali- ja terveysministeriössäkin on nyt alettu miettiä uusia keinoja lääkärien houkuttelemiseksi terveyskeskuksiin. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk) ehdotti äskettäin, että myös Suomessa alettaisiin kokeilla monessa Euroopan maassa jo käytössä olevaa ammatinharjoittajamallia. Siinä lääkäri toimisi itsenäisenä yrittäjänä mutta olisi sopimussuhteessa kuntaan ja saisi käyttää sen tiloja ja varusteita.

Lääkäritkin pitävät selvänä, että terveydenhuoltoa yksityistetään lisää lähivuosina. Kolmetoista prosenttia kaikista ja parikymmentä prosenttia alle 35-vuotiaista terveyskeskuslääkäreistä arvelee työskentelevänsä vuonna 2015 yksityisellä puolella. Tähän joukkoon mahtuu sellaisiakin, joille yksityislääkärin työ ei ole mieluisin vaihtoehto.

Omalääkärit viihtyvät parhaiten

Suurimpana epäkohtana terveyskeskuslääkärit pitävät työnsä pakkotahtisuutta. Peräti 60 prosenttia sanoo, että siitä on haittaa melko usein tai jatkuvasti. Enemmistö valittaa myös paperitöiden runsautta ja resurssien niukkuutta. Melkein puolet pitää työtään henkisesti rasittavana ja työmääräänsä kohtuuttomana.

Resursseista on huutavin pula Helsingin seudulla, mutta myös Itä-Suomessa on paljon ongelmia. Sen sijaan Turun yliopistollisen keskussairaalan vastuulla olevalla alueella tilanne on muuta maata hieman parempi. Pohjoisessa on eniten hajontaa: siellä on runsaasti sekä sellaisia terveyskeskuksia, missä kaikki on yleensä hyvin, että sellaisia, joissa eletään koko ajan niukkuudessa.

Kaksi kolmesta terveyskeskuslääkäristä väittää, ettei voi juuri vaikuttaa työtahtiinsa tai työtehtäviinsä. Vain joka neljäs saa yleensä sanoa sanansa siihen, miten työt jaetaan ja vielä harvempi siihen, kenen kanssa työskentelee. Noin neljäkymmentä prosenttia kokee työskentelevänsä. Suunnilleen yhtä moni ei voi vaikuttaa edes käytössään oleviin työmenetelmiin.

Naisilla ongelmat vielä kärjistyvät. Jo ennestään on tiedetty, että jopa kolme neljäsosaa naislääkäreistä kokee olevansa välillä uupunut. Myös tuoreen kyselyn mukaan naislääkärit kärsivät selvästi enemmän sekä työtahdista, työmäärästä että resurssipulasta kuin miehet. Lääkärikunta naisistuu koko ajan: nyt heitä oli vastaajissa jo kaksi kolmasosaa.

Enemmistö tutkimukseen vastanneista terveyskeskuslääkäreistä oli omalääkäreitä, jotka vastaavat keskimäärin parintuhannen ihmisen hoidosta. Heidän tilanteensa on ristiriitainen. He kokevat työnsä vielä pakkotahtisemmaksi kuin muut ja pitävät työmääräänsä kohtuuttomampana kuin  lääkärit, joilla ei ole väestövastuuta.

Samaan aikaan he kuitenkin viihtyvät työssään erittäin hyvin. Yli 70 prosenttia omalääkäreistä sanoi työskentelevänsä mieluiten juuri terveyskeskuksessa. Muista terveyskeskuslääkäreistä melkein puolet uskoi, että muualta voisi löytyä vielä mieluisampia töitä.

Päättäjät eivät arvosta

Terveydenhoidon ongelmat ovat kiristäneet myös lääkärien ja päättäjien suhteita. Tutkimuksen mukaan alle neljäsosa terveyskeskuslääkäreistä uskoo, että paikalliset päättäjät arvostavat heidän työtään. Ministereiltä, keskushallinnon virkamiehiltä ja muilta valtakunnallisilta päätöksentekijöiltä ei näyttäisi liikenevän lääkäreille ymmärrystä senkään vertaa.

Tyytymättömimpiä ovat Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella työskentelevät lääkärit. Heistä vain joka seitsemäs kokee, että kuntien ja niiden yhteenliittymien vaikuttajat pitävät terveyskeskustyötä arvossa. Myöskään tavalliset kuntalaiset eivät arvosta lääkäreitä pääkaupunkiseudulla yhtä paljon kuin muualla maassa.

Valtakunnallisiin päätöksentekijöihin ollaan melkein kaikkialla yhtä pettyneitä. He ovat myös jääneet terveyskeskuslääkäreille melko etäisiksi. Noin 40 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa mitään päättäjien suhtautumisesta lääkäreihin.

Suomen Kuvalehden teettämissä ammattien arvostusta käsittelevissä mittauksissa lääkärit ovat vallanneet vuodesta toiseen kärkisijat. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan eri väestöryhmien asenteissa on kuitenkin suuria eroja.

Saman alan kollegat, potilaat ja hoitohenkilökunta pitävät terveyskeskuslääkäreitä koko lailla arvossa. Tiedotusvälineiden levittämä kuva on puolestaan paljon huonompi kuin valkotakit toivoisivat. Se taas heijastuu suuren yleisön käsityksiin. Vain neljäsosa vastaajista koki saavansa kansalaisilta riittävästi arvostusta.

Puolet ansaitsee mielestään hyvin

Lääkärien oma motivaatio on silti yhä kohdallaan. Yhdeksän kymmenestä arvostaa omaa työtään erittäin tai melko paljon. Kaksi kolmasosaa sanoo kokevansa työn iloa, ja joka toinen saa nähdä mielestään riittävän hyvin työnsä tulokset. Lähes puolet kokee olevansa kutsumuslääkäreitä, ja 60 prosenttia uskoo voivansa vielä kehittyä ammatissaan.

Muutenkin perusasiat ovat terveyskeskuslääkäreillä kunnossa. Kuusi seitsemästä kiittelee elämäänsä turvatuksi, kolme neljästä työyhteisöään viihtyisäksi ja melkein puolet tulojaan hyviksi. Yli 80 prosentilla on mielestään potilaisiinsa hyvät suhteet.

Vain pieni vähemmistö terveyskeskuslääkäreistä pitää etenemismahdollisuuksiaan hyvinä. Sitä ei kuitenkaan koeta ongelmaksi, sillä ainoastaan 12 prosenttia on hakeutunut nykyiseen työhönsä urakehitys mielessään.

Kovin moni ei ole terveyskeskuksissa myöskään erikoistumismahdollisuuksien takia. Paljon tärkeämpiä työpaikan valintaperusteita ovat olleet jokapäiväiseen elämään liittyvät käytännölliset seikat: sijainti ja perhesyyt.

Rahakaan ei ratkaise kaikkea, sillä palkan merkitystä korosti vain joka kolmas. Joukko on tosin selvästi suurempi kuin viisi vuotta sitten. Silloin alle viidesosa terveyskeskuslääkäreistä sanoi, että tilipussin koko oli vaikuttanut paljon työpaikan valintaan.

Lääkärien ykkösasiat: terveys ja perhe

Terveys on suomalaisille lääkäreille ykkösasia omassakin elämässä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki terveyskeskuslääkärit sanoivat pitävänsä sitä erittäin tai melko tärkeänä. Melkein 80 prosenttia toivoi saavansa elää pitkän elämän.

Lääkäriliiton tutkimuksissa on seurattu myös lääkärien arvomaailman kehittymistä. Tuloksista käy ilmi, että arvot ovat yhä aika lailla samassa järjestyksessä kuin jo 1980-luvulla.

Perhe, omien lasten menestys ja muut ihmissuhteet ovat lääkäreille selvästi tärkeämpiä kuin isot koko maailmaa koskettavat ongelmat. Uskonto on hyvin tärkeä vain joka neljännelle, luonto joka kolmannelle ja isänmaa vajaalle 30 prosentille. Suunnilleen yhtä monet kantavat aktiivisesti huolta maailmanrauhasta.

Moni lääkäri joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja sovittaakseen yhteen uran ja perhe-elämän. Lähes kaikille on tärkeää suoriutua hyvin työssä ja saavuttaa muiden arvostus. Hyvään elämään kuuluu useimmille myös korkea elintaso.

Keskustelu