Jeesus oli homoseksuaali maagikko, esitti tutkija 1960-luvulla – ja raamatuntutkijat väittelevät asiasta edelleen

Suomalaistutkijan mukaan kohua herättänyt Salainen Markuksen evankeliumi on aito, vaikka sen tulkinta homoeroottiseksi onkin turhan lennokasta.

evankeliumit
Teksti
Lassi Lapintie
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Raamatuntutkimus harvemmin herättää julkista keskustelua alan piirien ulkopuolella, mutta eräs poikkeus on tekstinpätkä, joka tunnetaan Salaisena Markuksen evankeliumina. Sen pohjalta radikaaleimmat ovat esittäneet, että historiallinen Jeesus oli homoseksuaali.

Homoeroottisena pidetty Jeesus-kertomus on peräisin varhaiskristillisyyden kirkonisän Klemens Aleksandrialaisen (150–215 jaa.) kirjeestä Theodoros-nimiselle henkilölle.

Kirjeessä Klemens siteeraa kappaleita, joiden kertoo olevan peräisin laajennetusta Markuksen evankeliumista. Katkelma sisältää kertomuksen, jota ei tutusta kirkkoraamatusta löydy.

Lasaruksen ylösnousemusta muistuttavassa kertomuksessa Jeesus herättää kuolleista nuoren miehen, jonka kerrotaan alkaneen “rakastaa” Jeesusta ja kutsuneen hänet kotiinsa.

Kuusi päivää ylösnousemuksensa jälkeen nuorukainen tulee Jeesuksen luo “yllään pellavainen vaate”, ja Jeesus opettaa nuorukaiselle Jumalan valtakunnan salaisuuden yön aikana.

 

Kertomuksen sisältävän kirjeen löysi väitetysti amerikkalainen historian professori Morton Smith (1915–1991) vuonna 1958 kiertäessään Lähi-itää käsikirjoitusten perässä. Smith kertoi löytäneensä käsikirjoituksen Mar Saban luostarista Israelissa.

Vuonna 1960 kirjeestä julkisuuteen kertonut Smith ehdotti, että Jeesuksen ja nuorukaisen välistä henkistä yhteyttä saattoi täydentää “fyysinen yhteys”.

Moni tulkitsi Smithin tarkoittaneen tällä seksiä, vaikka tutkija itse ei asiaa suoraan sanonutkaan.

Smith myös tulkitsi Jeesuksen olleen maagikko, joka hyödynsi hypnoottisen suggestion luomia hallusinaatioita viedessään oppilaansa taivasmatkalle Jumalan valtakunnan salaisuuteen.

Kirjettä on konservatiivisten raamatuntutkijoiden parissa pidetty väärennöksenä, ja 1970-luvulla kriittisimmät syyttivät epäsuorasti Smithiä itseään väärennöksen tekemisestä.

 

Helsingin yliopistossa keskiviikkona 29. toukokuuta väittelevä raamatuntutkija Timo Paananen yrittää osaltaan puhdistaa Smithin nimeä. Hänen mukaansa Smithin 1950-luvulla löytämä kirje oli aito, vaikka tämän tulkinnat siitä olivatkin lennokkaita.

“Morton Smithillä oli [kirjeestä] raflaava tulkinta, jossa oli hypnoottista taivasmatkaa ja riitti opetuslapsille”, Paananen kertoo Suomen Kuvalehdelle.

“Hän myös heitti ilmaan ajatuksen, että symbolisen yhtymän lisäksi olisi fyysinen yhtymä, mutta hän ei sen enempää tarkentanut, ne olivat sellaisia heittoja.”

Paanasen mukaan tutkijan näkökulmasta homoeroottisuus “ei ole itse tekstissä läsnä kovin vahvasti – tai oikeastaan ollenkaan”.

Suomalaistutkija katsoo, että Smith oli tarkoittanut tulkintansa syöteiksi oman aikansa konservatiivisille raamatuntutkijoille, joiden kanssa amerikkalaisprofessori oli pitkään ollut napit vastakkain.

 

Itse asiakirjan aitoutta Paananen tarkasteli ruotsalaisen painotekniikan asiantuntija Roger Viklundin kanssa. He tutkivat Smithin asiakirjasta otettuja alkuperäisiä valokuvia, joista etsittiin “väärentäjän vapinaksi” kutsuttuja väärennöksen merkkejä.

“Väärentäjän vapina on yleistermi sille, että kun (väärentäjä) kirjoittaa käsialaa, joka ei ole omaa, eli simuloi jonkun toisen käsialaa, käsialaviivaan tulee huojuntaa ja vapinaa”, kertoo Paananen.

Tekstiin syntyy Paanasen mukaan tuolloin epätyypillisiä kohtia, joissa kirjoittajan piirto on pysähtynyt kesken kirjaimen. Useiden raamatuntutkijoiden mukaan Smithin asiakirjassa olisi merkkejä tällaisesta väärentämisestä, mutta suomalaistutkija ei näitä havainnut.

Hänen mukaansa aiemmat tutkijat ovat tulkinneet huonolaatuisten digitaalisten kuvien pakkausartefakteja väärennöksen merkeiksi.

“Päädyimme käytännössä kiistattomaan johtopäätökseen, että tutkijat ovat erehtyneet, koska ovat käyttäneet huonolaatuisia digitaalisia kopioita tästä käsikirjoituksesta.”

 

Kun tutkijat ovat erimielisiä alkuperäisestä asiakirjasta otetuista valokuvista, luulisi kiistan selviävän helpoiten kääntymällä alkuperäisen asiakirjan puoleen. Tämä ei kuitenkaan Klemens Aleksandrialaisen kirjeen kohdalla ole mahdollista.

Viimeinen havainto alkuperäisestä asiakirjasta on peräisin 1980-luvulta. Tämän jälkeen kirje on kadonnut ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan Jerusalemin patriarkaatin kirjastoon.

Kirjastosta alkuperäistä kirjettä ei ole tahdottu löytää tutkijoiden kysyessä sen perään. Paanasen mukaan on mahdollista, että selitys tälle on yksinkertaisesti kirjastossa tapahtunut virhe. Jos asiakirja on säilötty väärään paikkaan, se voi hyvin kadota vuosikymmeniksi.

Toinenkin selitys asialle on, ja se on ruokkinut arvoituksellisen kirjeen ympärillä velloneita salaliittoteorioita.

“On mahdollista, että Jerusalemin patriarkaatissa on koettu uskonnollisten tunteiden loukkaantumista sen vuoksi, miten asiasta keskusteltiin 1970- ja 1980-luvuilla kaikkine homoeroottisine värittymisineen”, myöntää Paananen.

Suomalaistutkijan mukaan alkuperäinen kirje on ehkä piilotettu patriarkaatin toimesta – tai kenties jopa tuhottu.

 

Oikaisu

Juttua on päivitetty 29.5.2019 kello 22.56: Korjattu väitöksen viikonpäivä, oli aiemmin virheellisesti torstai, vaikka 29.5. on keskiviikko.