Ilmastopaneelin uusi raportti on aiempia tarkempi

Tiede 27.9.2013 14:29

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman raportin ilmastotiedettä käsittelevä ensimmäinen osa on hyväksytty ilmastopaneelin kokouksessa Tukholmassa. Nyt julkaistu viides raportti ei sisällä merkittäviä muutoksia edelliseen, vuonna 2007 julkaistuun raporttiin.

Arvio ilmastoherkkyydestä on pysynyt samana: ilmaston uskotaan lämpenevän 1,5-4,5 astetta, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu.

Kasvihuonekaasujen päästöt ovat kuitenkin kasvaneet viime vuosina aiemmin oletettua enemmän, joten kansainvälisesti asetettu tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna edellyttäisi päästöjen rajua vähentämistä.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas myönsi, että lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen on ehkä jo epärealistista.

Ilmasto on tähän mennessä lämmennyt jo 0,85 astetta 1800-luvun tasosta.

Neljä uutta skenaariota

Raportissa arvioidaan neljää uutta kasvihuonekaasuskenaariota.

Raportissa arvioidaan neljää uutta kasvihuonekaasuskenaariota. Näistä vaihtoehdoista vakavin, nykytahdilla kasvavat kasvihuonekaasupäästöt, johtaisi maapallon keskilämpötilan kohoamiseen viime vuosikymmenten tasoon verrattuna lähes kolmesta viiteen astetta vuoteen 2100 mennessä. Jos taas päästöt onnistuttaisiin kääntämään nopeaan laskuun jo vuoden 2020 tienoilla, lämpötila nousisi silti noin asteen.

Ilmaston lämpeneminen on tapahtunut viime vuosikymmeninä harppauksin. Huippuvuosina maailmanlaajuinen keskilämpötila voi nousta merkittävästi edellisvuosien tasolta. Sen jälkeen lämpötila voi pysyä vuosikymmenenkin uudella, korkeammalla tasolla ikään kuin lämpeneminen olisi pysähtynyt. Erittäin lämpimän vuoden 1998 jälkeen vuotuiset keskilämpötilat ovatkin pysytelleet lähellä vuoden 1998 tasoa.

Jos kuitenkin tarkastellaan vuosikymmeniä, 2000-luku oli lämpimämpi kuin 1990-luku, joka taas oli lämpimämpi kuin 1980-luku. Vuosikymmenten tarkastelussa lämpenemisen kulmakerroin ei ole loiventunut.

Lämmön varastoituminen meriin selittää osaksi sen, että ilmakehän lämpeneminen ei etene tasaisesti. Raportissa on edelliseen verrattuna tarkempaa tietoa merten vaikutuksesta.

”On tärkeää tiedostaa, että ilmakehän lämpeneminen on ainoastaan yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Nyt meillä on syvällisempää tietoa myös merien merkityksestä”, toteaa Petteri Taalas, joka on myös Suomen IPCC-ryhmän.

Lämpöenergia sitoutunut kiihtyvällä vauhdilla meriin

Yli 90 prosenttia maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Ilmastossa esiintyy vuosien ja vuosikymmenten välistä luonnollista vaihtelua, jolloin lämpeneminen välillä kiihtyy ja välillä hidastuu.

Se, että lämpöenergiaa on sitoutunut kiihtyvällä vauhdilla ilmakehän meriin ja jäätiköiden sulamiseen, käy ilmi valtamerien pinnan kohoamisesta.

Jäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merien pintaa. Valtamerien pinta on kohonnut aikavälillä 1901-2010 keskimäärin 1,7 millimetriä vuodessa ja vuosina 1971-2010 hieman enemmän, 2,0 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993-2013 nousu on ollut keskimäärin jo 3,2 millimetriä vuodessa.

Ilmatieteen tutkimusprofessori Veli-Matti Kerminen oli yksi raportin pääkirjoittajista. Kermisen mukaan nyt julkaistussa raportissa on edellistä raporttia tarkemmin kyetty arvioimaan, kuinka suurella todennäköisyydellä eri tutkimustulokset pitävät paikkansa.

Nyt julkaistu raportti vahvistaa entisestään IPCC:n vuosina 1990, 1995, 2001 ja 2007 julkaisemissa raporteissa esille tulleita tutkimustuloksia. Kerminen uskoo, että tutkimusnäytön luotettavuuden tarkempi raportointi helpottaa poliittisia päätöksentekijöitä tekemään tieteen tuloksista omat johtopäätöksensä.