Juokseva mutantti

Geenimutaatio voi selittää ihmisen ilmiömäisen kyvyn juosta pitkiä matkoja.

Tiede 14.09.2018 06:00
Lassi Lapintie

Juokseminen tuo hyvää mieltä. © MVPHOTOS

Monilla fyysisillä mittareilla ihminen on rääpäle useimpien eläinten rinnalla. Emme ole läheskään yhtä vahvoja kuin gorillat tai edes simpanssit, ja hajuaistimme on olematon. Meillä ei edes ole raateluun sopivia leukaperiä tai kynsiä.

On kuitenkin yksi fyysisen suorituskyvyn mittapuu, joka nostaa ihmisen luomakunnan kruunuksi – kestävyysjuoksu. Vaikka monet eläimet pinkovat meitä nopeammin lyhyellä matkalla, harva vetää vertoja ihmisen kestävyydelle useiden kilometrien matkoilla.

Uuden tutkimuksen mukaan ihmisen juoksukyky liittyy ainakin osittain CMAH-nimiseen geeniin, jonka ihmisen kantamuodot menettivät mutaation seurauksena 2–3 miljoonaa vuotta sitten.

Kalifornian yliopiston tutkijat testasivat tämän geenin puuttumisen vaikutuksia hiirillä, joilta sama geeni oli manipuloitu puuttumaan. Tutkijat havaitsivat, että puuttuvan geenin hiiret olivat kestävämpiä juoksumatoilla kuin vertailuhiiret, joilla kyseinen geeni yhä oli.

”Jos nämä havainnot pätevät myös ihmisten kohdalla, geenimutaatio saattoi antaa varhaisille ihmisapinoille edun luonnonvalinnassa heidän siirtyessään puista tasankojen metsästäjäkeräilijöiksi”, kertoo tutkija Ajit Varki.

Tutkijan mukaan CMAH-geenin puuttuminen saattaa liittyä lihasten tehokkaampaan hapen käyttöön. Kestävyysjuoksun on arveltu olleen hyödyksi esi-isillemme, jotka pystyivät väsyttämään metsästyssaaliinsa.

Geenimutaation arvellaan liittyneen evoluutiossa tapahtuneisiin muutoksiin, joissa kävelevät esivanhempamme kehittivät suuremmat jalat, pidemmät reidet ja vahvemmat lihakset. Mutaation arvellaan vaikuttaneen moneen nykyihmisestä löytyvään ominaisuuteen, kuten punaisen lihan aiheuttamaan syöpäriskiin.

Tutkimus ilmestyi 12. syyskuuta tiedejulkaisussa Proceedings of the Royal Society B.

Sisältö