Ihan yksin

Karri Kokko
Tiede 3.4.2007 12:22

Lapsen piirros
Lasten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät hallitsemattomalla vauhdilla. Joka kymmenes lapsi tarvitsisi psykiatrista apua.


Teksti Pekka Anttila
(SK 13/2007)

Päiväkodissa on torkkujen aika. Kolmivuotias Henni ei kuitenkaan pysty rauhoittumaan. Hetkeä aikaisemmin puhevaikeuksista kärsivä Henni sai äkillisen raivokohtauksen, joka ei liittynyt mitenkään lasten yhteiseen askarteluun.

Päiväkodin hoitajat ovat jo pitkään olleet huolestuneita jatkuvasti rajojaan kokeilevan Hennin ja hänen äitinsä Minnan välisestä vuorovaikutussuhteesta sekä siitä, miten yksinhuoltajaäiti jaksaa tyttärensä kanssa.

Minna on nyt 23-vuotias. Hän tuli nopeasti raskaaksi muutettuaan Keski-Suomesta Helsinkiin muutamia vuosia sitten. Minna sairastui synnytyksen jälkeiseen vakavaan masennukseen. Pian edessä oli ero, jonka jälkeen Hennin isä ei ole juuri pitänyt yhteyttä entiseen perheeseensä.

Myös Minnan vanhemmat erosivat aikanaan. He kärsivät masentuneisuudesta, ja myöhemmin kuvaan tuli alkoholi, josta seurasi runsaasti riitoja. Minnaa kiusattiin tämän vuoksi koulussa.

Nyt Henni päätetään lähettää lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Minnan lisäksi neuvotteluissa ovat mukana päiväkoti ja lastensuojelu. Tutkimuksissa pohditaan äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta.

Arviossa nousee esiin, että Minnan on vaikeaa saada tunneyhteyttä Henniin ja ymmärtää hänen raivonpurkauksiaan. Minnan käyttäytyminen on tämän vuoksi ajoittain ristiriitaista.

Psykologin tutkimuksissa taas selviää, että Henni kokee voimakasta turvattomuutta. Hänellä on erityisiä vaikeuksia selvitä omien kielteisten tunteidensa, kuten vihan ja pettymysten kanssa.

Aikapommin päällä

Suomessa on tällä hetkellä yhä enemmän sairaita lapsia, jotka ovat oirehtineet vuosia. Lasten mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin täysin riittämättömiä.

Ahdinko näkyy esimerkiksi Auroran sairaalan pienten lasten psykiatrisessa keskuksessa Helsingissä. Sairaalassa otetaan vastaan lapsia poliklinikalla, päiväkeskuksessa heitä hoidetaan jopa kaksi vuotta. Kolmannessa yksikössä autetaan kokonaisia perheitä: lapsen vanhemmat ja sisarukset tulevat osastolle koko päiväksi kolmen viikon ajan.

Osaston lääkäri Eeva-Liisa Palomäki on työskennellyt lastenpsykiatrina 20 vuotta, mutta ei ole omien sanojensa mukaan nähnyt koskaan nykyisenkaltaisia kriisitilanteita.

”Olo on kuin istuisi aikapommin päällä. Lasten ongelmista on tullut monimuotoisempia, ja ne ovat vaikeutuneet. Kaikessa näkyy perheiden hätä, ja vanhemmat ovat todella lujilla. Yhä useammissa tapauksissa ongelmat ketjuuntuvat useampien sukupolvien mittaisiksi”, Palomäki sanoo.

”Pienten lasten perusrakenteet ovat huterat, sillä monet heistä ovat jääneet liian yksin ja pelkästään oman itsensä varaan. Sitten kun olosuhteet muuttuvat hankaliksi, lapsen tilanne on huolestuttava; hän oireilee rankasti ja vaikeasti.”

Tällaisia tilanteita varten esimerkiksi Jorvin sairaalaan Espoossa on jouduttu perustamaan Sylkky-ryhmä, jossa vauvatiimi hoitaa alle vuoden ikäisiä lapsia.

Kalliita säästöjä

Osa suomalaisista lapsista voi nyt huonommin kuin koskaan. Pahoinvointi on kaiken lisäksi muuttumassa krooniseksi. Asiantuntijoiden mukaan kierrettä on hyvin vaikeaa oikaista nykyisillä keinoilla.

Projektipäällikkö MinnaSalmi Stakesista sanoo, että noidankehä sai alkunsa lamavuosina eikä sitä ole koskaan edes yritetty pysäyttää. Hän on tutkinut lasten hyvinvointia Stakesin lapsuus- ja perheryhmässä.

”Lasten palveluja on leikattu vuosien ajan neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja terveydenhuollossa. Teini-ikäiset nuoret ovat kasvaneet koko ikänsä supistettujen palveluiden piirissä. Kaikkein vaikeinta on hyväksyä sitä, että leikkaukset ovat jatkuneet, vaikka talouskasvu on kestänyt lähes katkeamattomana muutamaa 1990-luvun alun vuotta lukuun ottamatta. Miten on mahdollista, että tämän annetaan tapahtua?” Salmi kysyy.

Lamasta on kulunut 15 vuotta, mutta säästöt jatkuvat. Neuvoloiden määräaikaiskäyntejä vähennetään, päiväkoteja lakkautetaan ja koulut lomauttavat opettajia sekä keskittyvät suuriin yksiköihin. Kun yksiköt ovat kookkaita ja etäisiä, hoitajien ja opettajien on vaikea havaita yksittäisten lasten ongelmia.

”On käsittämätöntä, että on karsittu rajusti juuri niitä keinoja, jotka jo olivat meidän järjestelmässämme juuri tätä varhaista puuttumista varten. Kun niiden käyttö on tehty hankalaksi, kierre on valmis – ongelmat kasautuvat. Sitten tarvittaisiinkin jo järeämpiä keinoja, mutta niitä ei ole riittävästi saatavilla, koska resurssit menevät hankaloituneiden tilanteiden hoitamiseen”, Salmi ihmettelee.

Vaitiolovelvolliset kouluterveydenhoitajat ovat olleet etenkin tytöille tärkeitä keskustelukumppaneja. Heille on helpompi kertoa tietyistä asioista kuin omalle opettajalle tai vanhemmille. Mutta nykyisin kouluterveydenhoitajat piipahtavat kouluissa vain parina päivänä viikossa.

Peruskoulun 8-9-luokkalaisista tytöistä pahimmillaan lähes 20 prosenttia onkin ilmoittanut jonkinasteisista masennusoireista. Muun muassa tämä ryhmä kaipaisi Minna Salmen mukaan sopivaa keskustelukumppania.

”Myös lasten huostaanotot lisääntyvät tasaista tahtia. Nämä ovat hyvin kalliita tapoja maksaa leikkauksista ja säästöistä”, hän sanoo.

Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän laskelmien mukaan lastensuojelun määrärahat kasvoivat 237 miljoonaa euroa vuosina 2000–2005.

Keskustele aiheesta