Euroopassa köyhiä on 73 miljoonaa

SKnetin toimitus
Tiede 26.2.2009 13:24

Vähiten köyhiä on Pohjoismaissa, eniten Baltiassa ja Välimeren rannoilla.kerjäläinen roomassa
Kerjäläisiä näkyy katukuvassa useimmissa Euroopan suurissa kaupungeissa, myös Roomassa.

Euroopan köyhien määrää laskettiin äskettäin laajassa tutkimuksessa, jonka teki Euroopan sosiaalisen hyvinvointipolitiikan ja tutkimuksen keskus unionin sosiaalitilastotietokannan pohjalta.

Tutkimukseen kerättiin tietoja 24 EU-jäsenmaan lisäksi Norjasta ja Islannista (ennen talouskriisiä, vuodelta 2006). Otoksena oli kaikkiaan yli puolen miljoonan ihmisen tulot, noin 10 000-30 000 kustakin maasta.

Kun köyhyyden rajaksi määriteltiin alle 60 prosenttia maan keskiansioista ja sovitettiin vertailukelpoisuuden vuoksi kunkin maan keskimääräiseen ostovoimaan, köyhien osuus väestöstä vaihteli 10 ja 23 prosentin välillä. Vähiten heitä on Pohjoismaissa sekä Hollannissa, T ekissä, Itävallassa, Slovakiassa ja Sloveniassa, eniten Baltian ja Välimeren maissa sekä Puolassa ja Brittein saarilla.

Väkimäärällä mitaten eniten vähätuloisia on suurissa jäsenmaissa, Italiassa, Britanniassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Puolassa. Niissä kaikissa asuu köyhiä enemmän kuin Suomessa on asukkaita, yhteensä kaksi kolmasosaa EU:n köyhälistöstä. Saksassa ja Ranskassa pienituloisten suhteellinen osuus on kuitenkin EU:n keskiarvoa pienempi.

Yleisasetelma ei juuri muuttunut, kun vertailun vuoksi köyhyyden rajaksi asetettiin 50 tai 70 prosenttia keskiansioista. Kuitenkin Suomen ja Irlannin sijoitus parani, jos rajana oli 50 prosenttia ja heikkeni 70 prosentissa. Tämä osoittaa sitä, että näissä maissa on muita enemmän keskituloisia, jolloin köyhiä on sitä vähemmän mitä kauempana keskitulosta ollaan.

Viisi euroa
päivässä

Paljon suurempia eroja kansakuntien välillä löytyi silloin, kun mitattiin absoluuttista köyhyyttä, eli sitä, kuinka suurella osalla väestöstä ostovoimaa on vain viisi tai kymmenen euroa päivässä.

Viidellä eurolla kituuttavia on suurimmassa osassa maista vain pieni joukko, nollasta kolmeen prosenttia väestöstä. Vain Virossa, Puolassa, Liettuassa ja Latviassa näiden tosiköyhien määrä oli yli kolme prosenttia.

Kymmenen euron köyhien jakautuma oli pitkälle samansuuntainen, mutta vaihteluväli huomattavasti suurempi. Heitä oli Luxemburgissa, Kyproksella, Irlannissa ja Suomessa alle prosentti, ja yli puolessa maista korkeintaan pari prosenttia, mutta Unkarissa yli 10 prosenttia, Virossa 17, Latviassa 28 ja Liettuassa peräti 32 prosenttia. Euroopassa on yhtä luxemburgilaista rutiköyhää kohden 125 liettualaista rutiköyhää.

Muuhun maailmaan verrattuna nämäkin luvut ovat toki ”siedettäviä”, sillä maailmanlaajuisissa tilastoissa absoluuttisen köyhyyden rajana käytetään yleensä yhtä dollaria (noin 0,75 euroa) päivässä.

Eurooppalaistutkimuksessa raja vedettiin viiteen euroon, jonka ei katsota riittävän normaaliin osallistumiseen yhteiskunnan elämään.
Tutkijat kuitenkin huomauttavat, ettei absoluuttista köyhyyttä mitattaessa ole voitu ottaa huomioon useita todelliseen elintasoon vaikuttavia seikkoja, kuten itse viljellyn ruoan käyttöä, kaikkia julkisia ilmaispalveluita, asumiskustannusten eroja, harmaata taloutta ja mahdollisia tilastointieroja.

Tietoja alueellista tuloeroista oli käytettävissä vain 11 maasta. Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa köyhimmillä alueilla oli köyhiä kolme neljä kertaa enemmän kuin rikkaimmilla. Sen sijaan Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Suomessa alueellinen köyhyys vaihteli vain hyvin vähän. Tämän tutkijat katsovat osoittavan tulonsiirtojärjestelmän ja aluepolitiikan onnistumista.

Lapset
riskiryhmä

Ikäryhmittäin todennäköisimpiä köyhiä ovat lapset ja vanhukset, joskaan eivät kaikkialla. Esimerkiksi Saksassa köyhyysriski näyttää olevan jokseenkin sama iästä riippumatta. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella on lapsia eniten (25-26 prosenttia) Puolassa, Latviassa, Espanjassa, Unkarissa, Italiassa, Liettuassa ja Britanniassa. Suomessa, Norjassa ja Tanskassa heitä on vähiten (9-10 prosenttia), minkä tutkijat tulkitsevat merkitsevän lapsiperheiden hyvää sosiaaliturvaa.

Yli 65-vuotiaiden alttius köyhyyteen on lapsiakin suurempi, Kyproksella peräti 52 prosenttia ja useissa muissakin maissa 30 prosentin tietämissä, Suomessakin yli 20 prosenttia. Sen sijaan T ekin tasavallassa ja Hollannissa he voivat hyvin: yli 65-vuotiaista on köyhiä vain kuusi prosenttia. Myös Slovakiassa, Luxemburgissa, Unkarissa ja Puolassa heitä on köyhien joukossa väestöosuuttaan vähemmän.

Tutkimuksessa on selvitelty köyhyysriskejä myös useiden muiden mittareiden, muun muassa perhekoon ja työllisyyden, perusteella.

Teksti
Jukka Ukkola
SK 9/2009 (ilm. 27.2.2009)
Kuva
Sixten Johansson / Lehtikuva

Keskustelu

73 miljoonaa tuntuu kyllä käsittämättömän suurelta luvulta.

Kannattaa muistaa, että suuri osa opiskelijoista elää tiettyjen mittapuiden mukaan köyhyysrajan alapuolella. Ei tulosa, ahtaat asunto-olosuhteet, mahdollinen laina… On siis myös vähävaraisia väestöryhmiä, jotka eivät silti ole mediassa esillä.

Köyhyys ei ole mikään yksiselitteinen asia.

Yhtä epäselvä on rikkaankin rajan asettaminen. Poliitikothan puhuvat mielellään rikkaista ja köyhistä, mutta jättävät tarkentamatta mitä käytännössä tarkoittavat.

Yksi selitys köyhyydelle löytyy tilastoista.

Suhteellinen köyhyys (tilastollinen köyhyysraja) laskettiin Suomessa aiemmin niin, että köyhä on, jos tulot jäävät alle 50 prosentin mediaanitulosta (mediaanitulo on eri asia kuin keskipalkka).

EU:n komissio halusi aikanaan nostaa köyhyysrajan 60 prosenttiin kunkin maan mediaanitulosta ilmeisesti ennen kaikkea Britannian vaatimuksesta. Se oli poliittinen päätös.

EU:n tilastotoimisto Eurostat otti sen jälkeen viralliseen käyttöön 60 prosentin köyhyysrajan, jolloin tilastot tulivat myös vertailukelpoisiksi euroalueella.

Samalla hyvätuloisiin pohjoismaihin saatiin lisää köyhiä, eikä ero esimerkiksi Britanniaan näyttänyt niin pahalta. Suomi kannatti 50 prosentin köyhyysrajaa, mutta taipui sen nostoon 60 prosenttiin mediaanitulosta.

Poliittisin päätöksin siis saatiin lisää TILASTOLLISESTI KÖYHIÄ.

Suomen osalta tilastouudistus merkitsi, että tilastollisesti köyhien määrä kolminkertaistui.

Kun ennen tilastollisesti (siis suhteellisesti muihin tulonsaajiin verrattuna) köyhiä oli runsaat 4 prosenttia, niin nyt köyhiä ilmaantuikin tilastoihin noin 12 prosenttia. Köyhyys siis lisääntyi huimasti.

Absoluuttinen köyhyys taas on eri asia kuin tilastollinen, suhteellinen köyhyys. Absoluuttisesti köyhällä ei raha riitä aivan välttämättömimpäänkään kuten ruokaan ja asuntoon.

Suhteellisesti köyhän rahat eivät saata riittää elämiseen Helsingissä, mutta maaseudulla voi tullakin samalla rahalla kohtalaisesti toimeen. Varsinkin jos on kasvimaa, marjastaa, kalastelee ja laittaa itse ruokansa.

Köyhyystutkijoilla on hieman erilaisia käsityksiä mikä olisi oikea tapa köyhyyden määrittelemiseksi, koska olosuhteet ovat myös erilaisia.

Joka tapauksessa köyhistä ja rikkaista poliitikkojen on mukava puhua, sillä mielikuvat ovat politiikan suola.

Kuvan mummeli on yksi Romaniasta tulleiden romanien ammattikerjalaisia.Ovat pukeutuneet aikalailla yhteisella sopimuksella samalaiseen asusteeseen ja kumara selkakin on vain silmanlumetta.Asettautuneet turistikohteiden seutuville.Heille ei kelpaa ruoka,vaan pelkka raha.Eli Roomassa ainakin kerjalaisyys on aivan kunniallinen romaniammatti.Heilla on omat erittain suuret leirinsa ja asuinalueensa.Esim Casa Monican rikkaimmilla romaneilla on ferrarit pihallaan.Samalla nimella kulkee myos paikallinen mafia.Varsinaiset koyhat ovat romanialaisia ja albanilaisia talonrakentajia,jotka jonottavat ruoka-annoksiaan kirkkojen mensojen edustalla…Yksittaiset vanhemmanpuoleiset naiset ja herrasmiehet tavarakarryineen…Heille kannattaa puolestaan sita rahaa ja ruokaa antaa…Italiassa koyhyys nakyy lahinna lasten myohaisena muuttona kotoa.Nelikymppinen poikamies,joka tienaa 800e kuussa ei voi muuttaa pois kotoa vuokran ollessa yksiosta saman.Asutaan mamman kanssa ja nain ratkaistaan myos vanhusten hoidontarve.Perheet huolehtivat toisistaan.