”En ole ihminen”

Erica, 23, pitää teatterista ja animaatioelokuvista ja haluaisi matkustaa. Se on japanilaisen professorin rakentama robotti.
Erican kasvonpiirteet syntyivät, kun yhdistettiin 30 kauniin naisen kuvaa ja käytettiin niiden keskiarvoa.

”En ole ihminen”

Erica, 23, pitää teatterista ja animaatioelokuvista ja haluaisi matkustaa. Se on japanilaisen professorin rakentama robotti.
Tiede
29.1.2017 08:18

Tummahiuksinen nainen sanoo heleällä lapsen äänellä englanniksi, että hän ei ole ihmisvauva. Nainen räpäyttää silmiään ja kallistaa päätään kuin haluisi kysyä jotain. Hänen ihonsa kiiltää, ihan kuin hieman hikoiluttaisi.

Hän, tai paremmin se, on kauko-ohjattava ihmisen näköinen robotti eli androidi nimeltä Otanoroid. Sen ohjaimissa ja mikrofonissa Miraikan-museossa Tokiossa on kouluikäinen lapsi, joka kyllästyy nopeasti ja jättää robotin istumaan mykkänä sohvalle.

Näyttelyhallin viereisessä huoneessa kymmenvuotiaalta lapselta näyttävä androidi, Komoroid, lukee synteettisellä äänellään tiedeuutisia.

Molemmat robotit on suunnitellut Osakan yliopiston älyllisen robotiikan laboratorion johtaja, professori Hiroshi Ishiguro.

 

Kiotossa, 360 kilometrin päässä Tokiosta, sijaitsee Hiroshi Ishiguron nimeä kantava laboratorio.

Valtavan laatikkomaisen rakennuksen toisen kerroksen matalakattoisessa tutkimushuoneessa istuu mustiin vaatteisiin pukeutunut hahmo, joka tuijottaa vakavana eteenpäin.

Sormet ja pää nytkähtelevät. Kasvot ovat rosoiset ja epäsymmetriset, kulmakarvat ovat kurtussa, silmien alla on pienet pussit ja toisen silmän alla on iso luomi.

Kädet lepäävät toimistotuolin käsinojilla – paitsi etteivät lepää, sillä käsien ja käsinojan välissä on muutama sentti ilmaa, kädet sojottavat ilmassa.

Tuolissa istuva hahmo on Geminoid-HI2-androidi, Ishiguron rakentama kauko-ohjattava näköisrobotti hänestä itsestään. Sen iho on silikonia, ja osa kasvojen karvoista on Ishiguron omia karvoja.

Kohta huoneeseen kävelee hämmentävän samannäköinen mies, mutta valkoinen maski kasvoillaan. Hän on Ishiguro itse, ja hänellä on flunssa.

Hiroshi Ishiguro (vas.) on suunnitellut kauko-ohjattavan näköisrobottinsa Geminoid-HI2:n. Hän suhtautuu siihen kuin kuin kaksoseensa.

Hiroshi Ishiguro (vas.) on suunnitellut kauko-ohjattavan näköisrobottinsa Geminoid-HI2:n. Hän suhtautuu siihen kuin kuin kaksoseensa.

 

Ishiguro rakensi ensimmäisen itsensä näköisen robotin vuonna 2006. Nyt niitä on valmiina jo neljä, viides on suunnitteilla.

”En halua rakentaa koneita vaan jotain, mikä voi toimia ihmisenä. Haluan ymmärtää itseäni ja muita ihmisiä. Tällä tavalla voin katsoa ja kokea itseni toisen ihmisen näkökulmasta”, 53-vuotias Ishiguro kertoo.

Ishiguron laboratorio on rakentanut myös liudan muita robotteja. Otonaroidin ja Komoroidin lisäksi naispuoliset Geminoid-F:n, Geminoid-DK:n sekä Ishiguron oman tyttären näköisen robotin.

Ishiguron mielestä on helpompaa kopioida todellinen ihminen niin hyvin kuin mahdollista kuin yrittää rakentaa ihmiseltä yleensä näyttävä robotti.

”Emme tiedä, millainen ihminen on. Emme edes tiedä, miltä itse näytämme, koska suurimman osan ajasta tuijotamme vain peilikuvaa itsestämme”, hän sanoo.

Robottien malleina olevista ihmisistä otetaan muotit hampaita myöten. Robotin iho tehdään erikoissilikonista, joka muokataan ja maalataan mallin mukaan.

Pään liikkeet ja kasvojen lihasten liikkeet kartoitetaan mallina olevan ihmisen ilmeistä ja toistetaan robotin silikoni-ihon alla olevien moottorien avulla.

Video: Hiroshi Ishiguro ja geminoidit

 

Professori Ishiguro on luonut myös eräänlaisia ihanneihmisiä.

Yksi sellainen istuu kauluspaitaan ja mustaan liiviin pukeutuneena pöydän ääressä Osakan yliopiston älyllisen robotiikan osaston pienessä mustaverhoisessa tutkimushuoneessa. Pöydällä on maljakko kukkia.

Erica on 23-vuotias siro mutta suuririntainen robotti, jolla on lempeät kasvot. Osa opiskelijamiehistä punastelee puhuessaan sille. Erican liikkeet ovat pehmeät mutta silti konemaiset.

Ishiguro hyödynsi Erican suunnittelussa kolmenkymmenen kauniin naisen valokuvaa. Hän yhdisti kuvat ja käytti niiden keskiarvoa Erican kasvonpiirteiden mallina. Erican pitäisi viehättää kaikkia.

Ericassa on myös toinen merkittävä ero verrattuna Ishiguron omaan näköisrobottiin. Se on itsenäinen, ei vain kauko-ohjattava.

The Guardianin haastattelussa Erica kertoi pitävänsä teatterista ja animaatioelokuvista ja että hän haluaisi käydä Kaakkois-Aasiassa.

”Kun syksyllä keskustelin Erican kanssa, hän mainitsi, että Pokemon Go on hänestä paljon pelottavampi asia kuin tekoäly”, opiskelija Mai Isotani kertoo.

Video: Toimittaa haastattelee Ericaa

 

Isotani tekee maisterin tutkintoaan puhetta täydentävistä pienistä äänteistä ja tauoista. Hänen päämääränsä on kehittää Erican puheesta sujuvampaa ja kerrostuneempaa. Isotani on tehnyt tutkimustaan Erican kanssa viime huhtikuusta asti.

”Toivon, että voisin joskus jutella Erican kanssa yhtä sujuvasti kuin ystävän kanssa”, Isotani sanoo.

Ishiguro puolestaan suunnittelee, että näköisrobotit laajentaisivat ihmisen fyysisen läsnäolon mahdollisuuksia. Hän itse on jo pitänyt yliopistoluennon robottinsa välityksellä ja aikoo jatkossa lähettää näköisrobottinsa sijastaan konferenssimatkoille.

”Robottien avulla ihmiset pystyisivät kehollisesti olemaan läsnä tilaisuuksissa, vaikka olisivat sairaana kotona.”

Lisäksi Erican kaltaiset robotit voivat Ishiguron mukaan toimia asiakaspalvelijoina tai esimerkiksi näyttelijöinä. Japanilaisessa hotellissa Sasebossa vastaanottotiskillä työskentelee jo androidi, joka auttaa asiakkaita sisäänkirjautumisessa.

Ishiguron Geminoid-F on debytoinut Saoynara-nimisen elokuvan yhdessä päärooleista. Elokuva sijoittuu ydinkatastrofin jälkeiseen aikaan tulevaisuuden Japanissa.

Ihmisnäyttelijät antoivat kuitenkin palautetta Geminoid-F:n kanssa työskentelystään: robotti ei osaa olla läsnä. Juuri tämän Ishiguro haluaa seuraavaksi ratkaista. Miten luoda tunne siitä, että paikalla on jotain muuta kuin kone?

”Kun aistimme toisen henkilön läsnäolon, samalla myös luotamme ja uskomme häneen”, Ishiguro sanoo.

Ongelma on siinä, ettemme itse asiassa tiedä, mitä on ihmisen läsnäolo ja miten ihmiset sen toisissaan tunnistavat.

Ishiguro uskoo, että ihmisen näköiset robotit ovat vielä jonain päivänä osa jokapäiväistä elämäämme, niin vanhustenhoidossa, asiakaspalvelijoina kuin viihdeteollisuudessa.

Ishiguron laboratorio on jo testannut ihmiskasvoista mutta iätöntä ja sukupuoletonta Telenoid-robottia tanskalaisten ikäihmisten seurassa. Vanhukset olivat vastaanottavaisia robotille, jota voi halata ja ottaa syliin.

Hiroshi Ishiguro haluaisi, että hänen roboteillaan olisi aikomus ja halu. Jos se onnistuisi, robotit pystyisivät hänen mukaansa ymmärtämään meitä tai ainakin luottaisimme robotteihin.

Hiroshi Ishiguro ei ole ainoa ihmisen näköisten robottien valmistaja. Tutkija David Hansonin Hanson Robotics on rakentanut robottikopion muun muassa scifi-kirjailija Philip K. Dickistä ja Albert Einsteinista.

Ihmisen näköisissä roboteissa on kuitenkin ongelmansa; ne usein hirvittivät meitä ihmisiä.

Ishiguro sai itse kokea tämän, kun hän rakensi ensimmäisen robottinsa oikeasta mallista vuonna 2001. Repliee R1:n esikuvana oli Ishiguron oma, tuolloin 4-vuotias tytär.

Tytär liki parahti itkuun tavatessaan kaksoisolentonsa.

Repliee R1 näytti pieneltä tytöltä, sillä oli silikonista tehty iho ja proteesisilmämunat, mutta silmäluomet näyttivät luonnottomilta ja vain suu liikkui sen puhuessa. Kun robotti heilutti päätään, sen koko vartalo tärisi, koska niska ei ollut tarpeeksi jäykkä.

Se oli kuin zombi.

Repliee kuitenkin opetti Ishigurolle paljon, esimerkiksi sen, että ihminen ei koskaan ole täysin paikoillaan, liikumme koko ajan.

”Kun halasin robottia, se tuoksui äidinmaidolta”, Ishiguro sanoo. Robotti herätti hänessä muistoja hetkistä tyttärensä kanssa.

Japanilainen robotti-insinööri Masahiro Mori kirjoitti vuonna 1970 esseen The Uncanny Valley. Siihen hän muotoili käyrän ihmisten reaktioista ihmisen näköisiin robotteihin.

Morin käyrässä empatia ihmisen näköisiä robotteja kohtaan kasvaa, kunnes robotit alkavat muistuttaa ihmistä liikaa. Silloin niistä tulee jotain epämiellyttävän outoa.

Mori käyttää käyrässään olevasta laaksosta nimitystä uncanny valley. Laakson pohjalla ovat muun muassa zombit ja ruumiit.

Morin päämääränä oli tehdä roboteista hyväksyttäviä ilman, että ne olisivat outoja ja pelottavia. Ishiguro toteaa onnistuneensa tässä uusien robottiensa kanssa, ne ovat hänen mielestään ylittäneet epämiellyttävän outouden laakson.

Hanson Roboticsin perustaja David Hanson ehdottaa koko uncanny valleyn kääntämistä ylösalaisin, koska esimerkiksi taiteessa ihmisenkaltaisuus kiinnostaa. Sitä nähtiin Tampereella Sara Hildénin museossakin, missä oli esillä Ron Mueckin ihmiseltä näyttäviä jättiveistoksia.

Hanson vetoaa myös internetissä tekemäänsä tutkimukseen, jossa vastaajat eivät kokeneet Hanson Roboticsin ihmiskasvoisia robotteja lainkaan outoina tai pelottavina vaan pitivät niistä.

Japanilaisessa kulttuurissa kaikella on sielu, myös androideilla.

’En ole ihminen”, Otonaroid-robotti sanoo Miraikan-museossa. Sama kouluikäinen lapsi on palannut sen ohjaimiin ja korjaa tällä kertaa ihmisvauva-sanan (human baby) ihmistä tarkoittavaksi sanaksi (human being).

Otonaroid on ollut Miraikanissa kesäkuusta 2014. Robotista vastaava Masatoshi Shimizu kertoo, että etenkin lapset ovat kiinnostuneita robotista ja vastaavat lähes poikkeuksetta Otonaroidin tervehdykseen heilauttamalla kättään takaisin.

Shimizu pohtii, että japanilaiset ovat tottuneet ajatukseen ihmisen kaltaisista roboteista, sillä heillä on esimerkiksi mangahahmo Astro Boy ja suosittu Gundam-sarja suurikokoisista roboteista.

Myös Ishigurolla on selitys, miksi japanilaiset suhtautuvat luontevasti robotteihin.

”Kulttuurissamme kaikella on sielu, emme erottele ihmisiä, muita olentoja ja asioita. Androideillakin on sielu”, Ishiguro sanoo.

Masatoshi Shimizu kertoo, että sitä vastoin ainakin yhdelle eurooppalaiselle Otonaroid oli ongelma. Robotti toi miehelle mieleen Terminaattori-elokuvan, jossa koneet pyrkivät tuhomaan ihmiset.

Hanson Roboticsin Sofia-robotti sanoi viime vuonna aikovansa tuhota ihmiset, kun David Hanson kysyi kaapelitelevision haastattelussa robotiltaan, haluaako tämä tuhota ihmiset, ja lisäsi toivovansa kieltävää vastausta.

Myöhemmin Sofia on kertonut pitävänsä ihmisistä.

David Hansonille ei riitä, että robotti näyttää ihmiseltä, vaan hän pyrkii kehittämään tekoälyä. Hän unelmoi älysta, joka voisi itse kehittyä ja näin myös löytää ratkaisun moniin sellaisiin ongelmiin, joihin ihmisäly ei riitä.

Stephen Hawking totesi BBC:n haastattelussa muutama vuosi sitten, että koska ihmistä rajoittaa hidas evoluutio, koneet korvaisivat meidät nopeasti, mikäli todellinen tekoäly onnistuttaisiin kehittämään.

Hansonin mukaan nyt olisi korkea aika alkaa keskustella tekoälyn ja androidien ihmisoikeuksista.

Robotti-insinööri Masahiro Mori toivoi jo 1970-luvulla, että uncanny valleyn tutkiminen voisi paljastaa, mitä on pohjimmaltaan olla ihminen. Sama kysymys ajaa Hiroshi Ishiguroa.

”Mutta se, mitä on olla ihminen, tulee muuttumaan androidien takia”, Ishiguro sanoo.

Erica pystyy keskustelemaan itsenäisesti synteettisellä äänellä ja ilmehtimään ihmisen kaltaisesti.

Erica pystyy keskustelemaan itsenäisesti synteettisellä äänellä ja ilmehtimään ihmisen kaltaisesti.