Onko siellä ketään?
Voi olla, että maailmankaikkeus kuhisee elämää. Mutta mitään ei löydy, koska etsimme vääränlaista elämää, väärästä paikasta ja väärillä välineillä.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin.
Onko sadan vuoden takaa kantautuva V. A. Koskenniemen melankolia laajennettavissa koko avaruuden kattaviin mittoihin? Ihminen on aina pohtinut, onko avaruudessa elämää.
300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua elänyt Aristoteles tokaisi ykskantaan, että ”muita maailmoja ei voi olla”. Silloin ei voi olla myöskään muita maailmoja asuttavia olentoja. Seuraavaa sukupolvea edustanut Epikuros oli toista mieltä. Hänen mukaansa ”ei ole minkäänlaista estettä äärettömälle määrälle maailmoja”.
Italialainen Giordano Bruno meni 1500-luvun lopulla vielä pidemmälle. Hänen mukaansa äärettömässä avaruudessa on ääretön määrä maailmoja, joita asuttaa ääretön määrä älyllisiä olentoja. Tällainen Raamatun vastainen julistaminen ei ollut katolisen kirkon mieleen. Kerettiläiseksi todettu Bruno päätti päivänsä vuonna 1600 Roomassa, Campo de’ Fiorin aukiolla roihunneella roviolla.
’Oumuamuan alkuperä tarkentui: ulkoavaruuden vierailija saapui ehkä kaksoistähden järjestelmästä
Outo ’Oumuamua oli vieras tähtien takaa – Mutta huhuista huolimatta vain eloton murikka
Paksu nahka ja jäinen sydän – tähtienvälisestä ’Oumuamuasta ei löydy elämän merkkejä
Kuusta löytyi vettä – avaruusveden toivotaan sammuttavan astronauttien janon tulevaisuudessa
Tutkijat pohtivat, miten avaruusolioiden kanssa puhutaan: Apua haettiin LSD:stä ja delfiiniseksistä
Koskeeko Jeesuksen pelastustyö myös avaruusolentoja, pohtii tuore väitös – Elämä avaruudessa olisi massiivinen haaste teologeille
Eksoplaneettoja etsimään – Nasan uusi avaruusteleskooppi on määrä laukaista lähitunteina
Oudosta Tabbyn tähdestä uusi tutkimus: Avaruusolioiden aurinkovoimala ei selitä havaintoja
