Onko siellä ketään?
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin.
Onko sadan vuoden takaa kantautuva V. A. Koskenniemen melankolia laajennettavissa koko avaruuden kattaviin mittoihin? Ihminen on aina pohtinut, onko avaruudessa elämää.
300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua elänyt Aristoteles tokaisi ykskantaan, että ”muita maailmoja ei voi olla”. Silloin ei voi olla myöskään muita maailmoja asuttavia olentoja. Seuraavaa sukupolvea edustanut Epikuros oli toista mieltä. Hänen mukaansa ”ei ole minkäänlaista estettä äärettömälle määrälle maailmoja”.
Italialainen Giordano Bruno meni 1500-luvun lopulla vielä pidemmälle. Hänen mukaansa äärettömässä avaruudessa on ääretön määrä maailmoja, joita asuttaa ääretön määrä älyllisiä olentoja. Tällainen Raamatun vastainen julistaminen ei ollut katolisen kirkon mieleen. Kerettiläiseksi todettu Bruno päätti päivänsä vuonna 1600 Roomassa, Campo de’ Fiorin aukiolla roihunneella roviolla.