Afrikassa sikainfluenssa voi olla kohtalokkaampi kuin länsimaissa

Tiede 26.7.2009 08:00

Afrikassa sikainfluenssarokotteesta ei edes haaveilla.

Vesipiste ZimbabwessaAfrikan pahin koleraepidemia 15 vuoteen iski Zimbabween viime syksynä. Kuva Tsvangirayi Mukwazhi / AP / Lehtikuva

Koko Afrikasta löytyi tämän viikon alussa 157 sikainfluenssaan sairastunutta – jokseenkin saman verran kuin Suomesta, Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastot kertovat.

Se ei tarkoita, että H1N1-pandemian uhkaan heikoiten varustautunut manner olisi säästymässä taudilta. Pikemminkin luku vahvistaa monen asiantuntijan pelkoa, että Afrikassa sikainfluenssa voi kehittymättömien tietojärjestelmien, hataran rajavalvonnan ja terveyspalvelujen puutteen takia levitä kauan ja kauas, ennen kuin se tunnistetaan – tai tunnustetaan.

Oireellista on, että tapauksista kaksi kolmasosaa on Etelä-Afrikassa, jonka tiedonvälitys, tautiseuranta ja terveydenhuolto ovat mantereen kärkeä. Naapurimaa Zimbabwe sen sijaan on yhä virallisesti puhdas – se ei viime syksynä kyennyt talousromahduksensa takia kuukausiin edes jäljittämään saati tukahduttamaan yli 4 000 henkeä vaatinutta koleraepidemiaa, joka oli Afrikan pahin 15 vuoteen. Poliittisista syistä hallitus jopa pyrki kiistämään koko uhan.

Joka kolmannen suomalaisen ennustetaan saavan sikainfluenssatartunnan. Afrikassa, jonka kodeissa, toreilla, busseissa ja leireissä eletään tiiviisti kylki kyljessä, sama suhde tarkoittaisi yli 300 miljoonaa ihmistä. Lisää edellytyksiä laajalle leviämiselle luovat miljoonat siirtotyöläiset ja sotapakolaiset.

Maksukyvystään huolimatta Suomi saa rokotteen kaikille kansalaisille ehkä vasta syksyllä. Afrikassa tästä ei edes haaveilla. Mantereelle on jaettu jonkin verran Tamiflu-lääkettä, mutta varotoimien ydin on silti hygieniatietoiskuissa: käsienpesussa, pärskimisen ja sylkemisen estämisessä.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä, että Afrikassa H1N1-virus voi lievässäkin muodossa aiheuttaa aivan eri mittaluokan tuhoja kuin läntisissä teollisuusmaissa: tavalliset tartuntatauditkin tappavat siellä miljoonia lapsia vuodessa, ja mantereella elää kaksi kolmasosaa maailman noin 35 miljoonasta hiv- ja aids-potilaasta. Toteutuessaan paha epidemia merkitsee yhteiskuntakehitykselle suurta suoneniskua ja syventää mantereen köyhyystaakkaa entisestään.

Teksti Hannu Pesonen