Autokoulut asennekasvatuksesta: Tekisi mieli viedä oppilaat kolaripaikalle

Anu Vehviläinen
Teksti
Hanna Hihnala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Autokoulujen asennekasvatuksessa ongelmana eivät ole kustannukset vaan keinot.

nainen ja auto
Oikeaa liikennekäyttäytymistä ei opita pelkästään kirjaa lukemalla. Kuva Marja Airio / Lehtikuva

Nuorten osuus liikennevahingoista on kasvanut. Liikenneturvan mukaan nuorten osuus liikenteen henkilövahingoista on jo 35 prosenttia.

Viime viikonlopun tieturmissa kuoli viisi ihmistä, joista neljä oli nuoria. Vakavin onnettomuus sattui Porissa, jossa kolme nuorta sai surmansa ulosajossa.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) tarjoaa ratkaisuksi liikenneturvallisuuden opetuksen lisäämistä kuljettajakoulutuksessa. Hänen mielestään valistus ei ole ehkä ole sisällöltään oikeantyyppistä.

Suomenkuvalehti.fi selvitti, millaista asennekasvatusta autokouluissa annetaan ja voisiko sitä parantaa.

Mitä asennekasvatus käytännössä tarkoittaa?

Kari Ojala, New Drivers-autokoulu, Pori: Yritetään tuoda realiteetit esiin puhumalla ja muistuttamalla, että kukaan ei ole kuolematon. Jos on nähty vaarallinen tilanne liikenteessä, niin sitä voidaan puida koko ryhmän kesken. Onnettomuustilastoja tutkitaan myös.

Vesa Halme, Autokoulu Ajotaito, Helsinki: Yritetään vaikuttaa asenteisiin puheella, tilanne-esimerkeillä ja onnettomuustilastoilla.

Veijo Tuononen, AKE: Opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteita, jotka uuden kuljettajan tulee omaksua. Keskeisin on turvallisuus. Sosiaalisuus on toinen tavoite. Siihen kuuluu ennakointi, sujuva vuorovaikutus ja sosiaalisen paineen hallinta. Kolmas tavoite on ekologisuus. Toisessa vaiheessa syvennetään samoja teemoja. Välivaiheen aikana kuljettaja pääsee kehittämään näitä ominaisuuksia.

Mitä autokoulut voisivat tehdä enemmän kuin nyt?

Kari Ojala: Meillä on aika vähän sokkihoitoa, kuten kuvia, se ei kuulu kulttuuriin täällä. Esimerkiksi Australiassa saatetaan laittaa oppilaat katsomaan videolta, kun ihmiset huutaa kolarin jälkeen. Joskus tekisi mieli kokeilla sokkihoitoa, kun ei aina puhe meinaa mennä perille.

Vesa Halme: Parantamisen varaa on ehdottomasti, kun vaan löytäisi työkaluja. Jos olisi mahdollista, niin veisin kovapäisimmät onnettomuuspaikalla katsomaan, kuin pahaa jälkeä voi tulla. Joskus olen näyttänyt kuvia onnettomuuspaikalta. Toisten mielestä ne ovat olleet liian rajuja, kun taas kovikset ovat vain naureskelleet niille. Yksi polku jota kannattaisi yrittää, on liikennekasvatuksen antaminen lukiossa.

Veijo Tuononen: On hankalaa enempää pystyä vaikuttamaan. Nyt on tulossa opetuksen uudistus, jossa ensimmäisen vaiheen opetusmäärää lisätään. Opetussuunnitelmaa uudistetaan muutoksen myötä. Siinä voisi tietenkin enemmän paneutua tähänkin asiaan.

Millaisia lisäkustannuksia siitä aiheutuisi?

Kari Ojala: Sellaisesta (sokkihoidosta) voisi vaikka raastupaan joutua. Toiset ihmiset ovat herkempiä tällaiselle kuin toiset.

Vesa Halme: En näe, että ajokouluissa asennekasvatus on kustannuksista kiinni. Jos liikennekasvatusta annettaisiin lukiossa, se varmaan lisäisi kuluja sillä suunnalla.

Veijo Tuononen: Valitettavasti uudistuksesta aiheutuu lisäkustannuksia. Ajokertojen määrä lisääntyy kymmenellä, joten kyllä se jonkin verran nostaa kuluja.

Millaisen vastaanoton asennekasvatus saa oppilaiden keskuudessa?

Kari Ojala: Ihmiset ovat niin erilaisia. Jotkut ymmärtävät realiteetit jo ennen aloittamista. Joskus tuntuu, että joutuu hakkaamaan päätä seinään, jos asia ei mene perille.

Vesa Halme: Erittäin hyvä vastaanotto on valtaosalla nuorista. Onni on siinä, että ryhmä jolla on kieroutuneet asenteet, on verrattain pieni.

Veijo Tuononen: Kai kaikki haluavat liikkua turvallisesti. Ei se varmaan siitä ole kiinni. Iso joukko, nuori kuski ja sosiaaliset paineet voivat aiheuttaa, että tilanne riistäytyy käsistä.

Voiko yli 18-vuotiaaseen enää vaikuttaa?

Kari Ojala: Kun kahdeksantoista vuotta on tullut asennekasvatusta muualta, niin vaikea on enää muutamassa kuukaudessa vaikuttaa. Liikennekasvatus tulisi olla kodin, koulun ja autokoulun yhteishomma. Elämän läpi vietävä asia.

Vesa Halme: Se on vaikea asia. Suurimmalla osalla on kuitenkin asenne kohdallaan.

Veijo Tuononen: Hyvä kysymys. Jos kurssi muutetaan tunneiksi, niin ajoaikaa kertyy noin viisitoista tuntia. Siinä on mahdotonta lähteä muuttamaan syvälle juurtuneita käsityksiä.

Pitäisikö Suomessa ottaa käyttöön amerikkalainen malli ja aloittaa ajoharjoittelu jo 16-vuotiaana? Tällöin myös valvottu aika voisi kestää pidempään.

Kari Ojala: Onhan se jo käytössä jossain Euroopan maissa, kuten Ranskassa ja Ruotsissa. Onhan siitä ollut keskustelua myös Suomessa. Olisi siinä tietenkin se hyvä puoli, että olisi enemmän aikaa vaikuttaa.

Vesa Halme: En usko että suomalaiset nuoret ovat sen fiksumpia liikenteessä kuin amerikkalaisetkaan. Etenkin nuorten miesten kohdalla muutama vuosi lisää vaikuttaa paljon, heistä tulee paljon kypsempiä.

Veijo Tuononen: Kyllä sitä on esitetty, mutta kuudentoista vuoden ikä ei ole saanut kannatusta.

Miten pidempikestoinen ajokoulu vaikuttaa ajokortin hintaan?

Kari Ojala: Kyllä siitä tietenkin kuluja tulisi, kun täytyy ottaa enemmän ajotunteja ja ajokoulu kestäisi pidempään. Tosin ajotuntien pakollinen määrä lisääntyy nyt muutenkin.

Vesa Halme: Suunta täällä on se, että ykkösvaiheen pakollinen ajokertamäärä nousee. Se nostaa hintaa. Kymmenen ajokertaa lisää antaa opettajalle enemmän työkaluja.

Veijo Tuononen: Ohjatun harjoittelun määrä on tehokkain keino vaikuttaa. Ajokertojen määrän nousu lisää valitettavasti kustannuksia, mutta tämä on myös arvokysymys. Toivottavasti turvallisuus menee edelle.

Lue aiheesta lisää SK:n toimituksen Päivitys-blogista Autokoulu ei voi opettaa asenteita.