Mihin haihtuvat urheilijoiden huipputulot? – ”Anna 20-vuotiaalle 20 miljoonaa dollaria, niin ei hän eläköitymistä ajattele”

Professori Annamaria Lusardin tutkimista NFL-pelaajista lähes 16 prosenttia ajautui konkurssiin 12 vuodessa. Suomessa tilanne on toinen.

NHL-jääkiekkoilija Evander Kane haki itseään konkurssiin tammikuussa 2021. Hänellä oli velkoja lähes 27 miljoonaa dollaria, mutta omaisuutta vain reilun kymmenen miljoonan dollarin edestä.

Vuonna 2018 Kane oli tehnyt San Jose Sharksin kanssa 49 miljoonan dollarin sopimuksen.

Koripalloilija Allen Iverson lopetti peliuransa vuonna 2010. Kaksi vuotta myöhemmin 200 miljoonan dollarin ansiot oli tuhlattu.

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL:n pelaaja Warren Sapp oli urallaan tienannut pelisopimuksilla 77 miljoonaa dollaria. Kun hän vuonna 2012 hakeutui konkurssiin, velkasumma oli 6,7 miljoonaa dollaria. Pankkitileillä oli vain reilut tuhat taalaa.

Hyvin harva ammattilaisurheilija ajautuu konkurssiin peliuran aikana, mutta talousvaikeudet iskevät yllättävän monelle heti uran lopettamisen jälkeen, kertoo taloustieteen professori Annamaria Lusardi yhdysvaltalaisesta George Washingtonin yliopistosta.

”Urheilijat saavat lyhyessä ajassa sen, mitä ihmiset yleensä voivat saada koko elämänsä aikana, ja se on ongelma. Rahoja pitäisi jakaa pitemmälle ajalle, mutta kaikki urheilijat eivät sitä tee.”

 

Lusardi on tutkinut amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan pelaajien rahaongelmia. Tulosten mukaan lähes 16 prosenttia pelaajista on konkurssissa 12 vuoden kuluttua uran loppumisesta.

Lusardin tutkimuksen mukaan konkurssiriskiin ei vaikuta se, kauanko peliura on kestänyt ja miten paljon pelaaja on sen aikana ansainnut. Miljoonia tienanneen urheilijan konkurssiriski on Lusardin mukaan hivenen suurempi kuin kaikkien 25–34-vuotiaiden amerikkalaisten.

Miljoonia urheilulla tienanneet ajautuvat Lusardin mukaan talousvaikeuksiin kahdesta syystä. Ensinnäkin urheilijat ovat nuoria ja kokemattomia.

”Anna 20-vuotiaalle 20 miljoonaa dollaria, niin ei hän eläköitymistä ajattele.”

Toiseksi urheilijoiden tiedot taloudenpidosta ovat vähäiset. He ovat myös kiireisiä pelien ja harjoitusten takia, joten heillä ei ole aikaa perehtyä talousasioihin.

Pelaajien liiketoimet eivät aina ole niitä fiksuimpia, Lusardi sanoo. Rikas nuori urheilija, jolla ei ole aikaa eikä taitoja huolehtia rahoistaan, vetää puoleensa kaikenlaisia neuvonantajia.

”Urheilijat tekevät riski-investointeja, ostavat kiinteistöjä ja sijoittavat kummallisiin bisneksiin.”

 

Jos urheilija tulee köyhistä oloista ja saa yhtäkkiä valtavan vuosipalkan, riski epäonnistua rahankäytössä on suuri, Lusardi sanoo. Hän myös opastaa ammattiurheilijoita raha-asioissa.

”Monet pelaajista tukevat perheitään ja sukujaan, koska he ovat niitä onnekkaita. He ostavat taloja ja autoja, sijoittavat suvun yrityksiin. Annan pelaajille ohjeeksi, että sanokaa ei.”

Lusardin mukaan on paljon tarinoita köyhyydessä kasvaneista pelaajista, jotka ostavat kolme bemari ja muita kalliita asioita.

Koripalloilija Antoine Walker lopetti 13-vuotisen uransa vuonna 2008. Hän oli tienannut sen aikana 108 miljoonaa dollaria. Kaksi vuotta uran lopettamisen jälkeen Walker oli puilla paljailla. Hänen oli pakko hakea konkurssia.

Walker kertoi myöhemmin, että hän tuli NBA-liigaan 19-vuotiaana hyvin vaatimattomista oloista eikä ollut tottunut rahaan. Hän ei ymmärtänyt rahan arvoa vaan laittoi haisemaan: hankki autoja, vaatteita ja koruja ja auttoi sukulaisia ja ystäviä. Loput rahat hän sijoitti kiinteistöbisnekseen, joka meni nurin 2000-luvun alkupuolen kiinteistökuplan puhjettua.

 

NFL-pelaaja Warren Sapp oli konkurssiin hakeutuessaan velkaa joka suuntaan: ex-vaimolleen, neljälle muulle naiselle, joiden kanssa hän oli saanut lapsia, pankeille, lakimiehille, veroviranomaisille ja ystävilleen.

Sappin äiti oli kouluavustajana työskennellyt yksinhuoltaja. Pojalta hävisi NFL-rahojen kanssa kaikki maltti. Kun Sappin omaisuutta listattiin konkurssihakemusta tehtäessä, häneltä löytyi esimerkiksi arvokas leijonan talja, leijonapatsas sekä 240 paria Jordan Brand -urheilukenkiä ja sandaaleja, suuri osa vielä kenkälaatikoissa.

Allen Iverson joutui ongelmiin, kun ei pystynyt maksamaan 859 000 dollarin velkaa koruvalmistajalle. Kun oikeudessa tutkittiin hänen raha-asioitaan, hänen kuukausituloikseen ilmoitettiin 62 500 dollaria ja kuukausimenoiksi 360 000 dollaria. Menopuolella oli muun muassa 125 000 dollaria eri lainjojen kuluja, 10 000 dollaria vaatemenoja, 10 000 dollaria ravintoloissa käymiseen ja 10 000 dollaria ruokaostoksiin.

Iverson oli rahojensa kanssa hyvin avokätinen. Seurueessa saattoi olla useita kymmeniä ihmisiä, ja Iverson oli maksumiehenä. Hän ei luottanut pankkeihin, vaan hän piti rahoja kotonaan roskasäkeissä. Kerrotaan, että silloin tällöin jokunen säkki saattoi kadota.

Iversonin tuhlaaminen oli maanista. Tarinan mukaan hän ei lentokentällä muistanut mihin oli parkkeerannut autonsa. Sen sijaan, että olisi etsinyt auton, Iverson käveli autokauppaan ostamaan uuden.

Iversonin pelastus on vuonna 2001 Reebokin kanssa solmittu sopimus, joka takaa hänelle vuosittain 800 000 dollarin tulot sekä 32 miljoonan dollarin säätiövarat. Säätiöidyt varat Iverson saa vuonna 2030, kun hän täyttää 55 vuotta.

 

Lusardin mukaan urheilijoiden konkurssit eivät ole vain amerikkalainen ilmiö. Euroopassa talousvaikeudet eivät kuitenkaan ole nousseet uutisiin siinä määrin kuin Yhdysvalloissa.

Euroopassa urheilijat ovat Lusardin arvion mukaan taustaltaan keskiluokkaisempia kuin Yhdysvalloissa. Se suojaa rahaongelmilta.

Lusardi on kotoisin Italian Milanosta. Hän arvelee, että italialaiselle jalkapalloilijalle voi aivan hyvin tapahtua sama kuin amerikkalaisurheilijalle.

Euroopassakin urheilijamiljonäärejä on ajautunut konkurssiin. Englannin jalkapallomaajoukkueen entinen maalivahti David James oli toukokuussa 2014 konkurssissa, vaikka hän oli urallaan ansainnut arviolta 20 miljoonaa puntaa. Brittilehdet vihjailivat, että Jamesin vararikkoon johti tuhlaamisen lisäksi kallis avioero.

Valioliigassa reilut seitsemän miljoonaa puntaa ansainnut pohjoisirlantilainen Keith Gillespie oli 35-vuotiaana konkurssissa. Gillespie kertoi hävinneensä paljon uhkapeleissä ja kiinteistöbisneksessä, ja hän oli vielä lähtenyt elokuva-alallekin. Gillespie kirjoitti lopulta itsestään kirjan ”How Not to be a Football Millionaire”.

 

Suomessa urheilijoiden talousvaikeudet eivät ole yhtä yleisiä tai syviä kuin maailmalla.

”Suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kuuluu, että ei lähdetä rönsyilemään”, sanoo jääkiekkoilija Teemu Ramstedt, joka toimii puheenjohtajana sekä Suomen huippu-urheilijoiden unionissa että jääkiekon pelaajayhdistyksen hallituksessa.

”Toki yksittäisiä tapauksia voi olla esimerkiksi alkoholi- tai peliongelmien takia kuten muuallakin yhteiskunnassa.”

Suomalaiset urheilijat rahastoivat ansioitaan, jotta kaikki ei kulu kerralla, Ramstedt kertoo. Kaikkiaan Suomessa on kuusi eri urheilijarahastoa. Noin 90 prosenttia niiden varoista on jääkiekkoilijoilta.

Rahastoon voi laittaa vuosittain puolet tuloistaan, mutta enintään 200 000 euroa. Rahat voi sitten tulouttaa ulos 2–15 vuoden aikana urheilu-uran jälkeen.

Ruotsissa lainsäädäntö tukee urheilijarahastoita paremmin kuin Suomessa, Ramstedt kertoo. Ruotsissa rahastoon voi sijoittaa niin paljon kuin haluaa ja rahoja voi tulouttaa pitemmällä aikajaksolla.

 

NFL-tutkimuksen jälkeen Lusardi on alkanut ryhmineen tutkia koripallon NBA-liigan pelaajien taloustilannetta. Tutkimuksesta ei ole vielä tuloksia. Hän kuitenkin arvelee, että NBA:ssa tilanne on sama kuin NFL:ssä. Koripallossa voi tutkia myös naisia, Lusardi sanoo.

”Arvelen, että naisilla on eri tilanne. He taitavat olla kypsempiä, kestää kauemmin ennen kuin he pääsevät uralleen.”

Myös naiskoripallon supertähdet ovat joutuneet rahavaikeuksiin. Sheryl Swoopes haki konkurssia vuonna 2004. Tilanne meni niin hankalaksi, että kun Seattle Storm -joukkue lopetti Swoopesin sopimuksen, hän ei kertoman mukaan pystynyt maksamaan edes vuokraansa.