Inkkariraivoa, sananvapautta ja Eri Keeperiä: Pressiklubi-kohu paisui kuin aasinhattu

KOLUMNI: Sanna Ukkolan Pressiklubi onnistui käsittelemään vaikeaa aihetta puhumatta siitä juuri lainkaan, kirjoittaa Aurora Rämö.

Profiilikuva
journalismi
Teksti
Aurora Rämö
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Taas on sananvapaudesta taisteltu, nyt jopa useamman päivän kestäneen nettikohun ajan.

Ylen Pressiklubi käsitteli perjantaina 6. lokakuuta kulttuurista omimista eli ”inkkariraivoa”.

Edellisviikolla netissä oli kritisoitu Miss Helsinki -ehdokkaiden sulkapäähineitä alkuperäiskansoja loukkaaviksi. 

Juontaja Sanna Ukkola aloitti lähetyksen tietysti sulkapäähineessä. Ilmeisesti sananvapaussyistä.

 

”Inkkariraivoahan” siitä seurasi, mikä oli mahdollisesti tarkoituskin. Haluttiin ehkä näyttää, että tällainen mitätön hassuttelu aiheuttaa suhteetonta puolestaloukkaantumista.

Oli päähinekriitikoista mitä mieltä tahansa – yksittäisiin mauttomuuksiin tarttuminen on myös muodikasta identiteettipolitiikkaa, jonka toteuttamiseen riittää sanan ”rakenteet” toisteleminen – ohjelma onnistui päinvastaisessa.

Se esitti täydellisesti, miksi keskustelu alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuksista on pelkistynyt missien asusteisiin.

Jo pelkästä sulkapäähineestä puhuminen osoittautui mahdottomaksi.

Talouselämän Matti Virtanen kutsui niqabia jätesäkiksi. Bloggaaja Tere Sammallahti esitelmöi, että on Brunbergin tehtaan ansiota, että Suukkojen nimi vaihdettiin.

Oli kuin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson olisi teleportattu Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvaan. Josta myös sattumoisin näytettiin ohjelmassa klippi. 

Yhtäkään alkuperäiskansojen edustajaa ei ollut kutsuttu. Ennen kuin joku äläköi, ettei joka jaksoon tarvitse kokemusasiantuntijaa, niin ei, ei tarvitsekaan.

Mutta jos aiheena on vähemmistöjen ohi puhuminen ja on kiinnostunut siitä, miksi esimerkiksi saamelaiset ovat loukkaantuneet päähineistä, kannattaa varmaankin kysyä saamelaisilta.

Uskomatonta kyllä, heillä saattaisi olla myös muuta kuin kokemusasiantuntemusta kulttuurisesta omimisesta. Tere Sammallahdella ei ainakaan ollut. 

Ukkolalle aasinhattu vai Eri Keeper?

Ohjelmaa seuranneena päivänä eräs Twitter-käyttäjä pisti pystyyn äänestyksen siitä, mihin Sanna Ukkolan tulisi seuraavalla viikolla pukeutua. Aasinhattuun, persujen lippalakkiin, Ku Klux Klanin kaapuun vai Eri Keeperiin?

Ukkola otti sananvapauspäissään selvää Twitter-miehen työpaikasta ja viesti tämän esimiehelle. Hän pyysi esimiestä keskustelemaan alaisensa kanssa tämän nettikäyttäytymisestä.

Miehen itsensä mukaan seurauksia ei langennut.

Ukkola taas päivitti, ettei yhteydenotto johtunut Eri Keeper -äänestyksestä vaan pitkäkestoisesta häirinnästä. Hän ei yksilöinyt paria huumoritviittiä tarkemmin, millaista häirintä oli ollut, mutta että oli poliisin ohjeistuksen mukaan ottanut yhteyttä kolmanteen osapuoleen, tässä tapauksessa siis tviittaajan työnantajaan, jolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. 

Voima-lehden päätoimittaja Suvi Auvinen soitti Helsingin poliisin, jonka mukaan ohjeistus oli todennäköisesti ymmärretty väärin. Poliisin ohjeissa kolmas osapuoli tarkoittaa poliisia, ei esimiestä. 

Ukkolan oma esimies Riitta Pihlajamäki puuttui soppaan ja selvitti, että “jatkossa mahdolliset häirinnäksi koetut tilanteet käsitellään [Ukkolan kanssa] yhdessä”.

 

Oli miten oli, Pressiklubi on ajautunut sellaiseen onnelliseen kierteeseen, jossa se luo itse aiheensa ja ylläpitää niitä seuraavaan jaksoon saakka. Uudessa jaksossa voi sitten käsitellä edellisjaksoa.

Sen laajempaan ei tämän perusteella ole syytä ryhtyä.

 

Kirjoittaja Aurora Rämö on Suomen Kuvalehden toimittaja.

 

Julkaistu klo 18.32, muokattu klo 19.46: Lisätty Twitter-äänestyksen kaikki päähinevaihtoehdot.