Pitkällä ristiretkellä

Ville Saukkonen on ohjannut yli 135 ooppera- ja teatteriesitystä, eivätkä ne riitä hänelle.

ooppera 23.03.2018 06:00
Markus Ånäs

Ville Saukkonen. © MARJO TYNKKYNEN

Oopperaohjaaja Ville Saukkosella voi olla kolmen eri esityksen harjoitukset samana päivänä.

”Yhdestä on laulaja lähtenyt, toinen on saanut uuden ja kolmannesta on rahoitus peruuntunut. On selvittävä hengissä.”

Nyt Saukkonen on keskellä tiukinta mahdollista rypistystä. Peräti neljä projektia on tulossa alkukeväästä ensi-iltaan.

Saukkonen työskentelee sekä pienten ryhmien että isojen instituutioiden kanssa. Kansallisooppera vaihtuu sujuvasti Aleksanterin teatteriin. Pienten tuotantojen ohjaaminen on vaativinta.

”Ei voi sanoa, että minä vain tulen ja ohjaan. Kaikkea pitää haluta tehdä. Ja se on tulevaisuuden malli.”

Noin 135 projektia uransa aikana tehnyt Saukkonen on näkyvä moottori muutoksessa, joka koskee myös oopperaa ja klassista musiikkia. Teatteritaiteessa on jo pitkään ollut tapana, että vapaat näyttelijät ja ohjaajat kiertävät pienissä tuotannoissa ja työllistävät itseään omien ryhmittymiensä kautta. Sama tapahtuu nyt myös oopperassa.

”Aktiivisuus alalla kasvaa, vaikka rahavirrat pienentyvät”, Saukkonen näkee. ”Suomessa on tällä hetkellä paljon hyviä laulajia, jotka haluavat tehdä oopperaa. Heitä tulee koko ajan lisää, eivätkä kaikki voi työllistyä isoihin taloihin.”

Saukkosen projektit esitetään usein vain muutaman kerran. Ohjaajaa se ei turhauta mutta myyntiä eittämättä, sillä katsojat pitää saada kiinni jo etukäteen.

”Yleensä vuokratiloihin tulee heti seuraavana päivänä uusi teos.”

Saukkosen eri teosten ensi-iltoja ei ole koskaan sattunut samaan iltaan, peräkkäisille päiville silloin tällöin. Karonkoissa Saukkonen ottaa iisisti, sillä usein pitää olla skarppina seuraavana päivänä. ”Olen raitistunut työpaineen alla, mutta toista se oli nuorena opiskelijana Moskovassa, jossa vodkapullo maksoi euron.”

”Kaikkea pitää haluta tehdä. Ja se on tulevaisuuden malli.”

Saukkonen sisäisti alan opit maineikkaassa Venäjän teatteritaiteen akatemiassa Neuvostoliiton romahduksen aikoihin.

”Kun menin, perestroika ja glasnost olivat kovia sanoja, ja kun kotiuduin, oli jo Jeltsinin Venäjä”, Saukkonen kertoo.

Moskovassa oli kova kuri. Saukkosen mukaan hänet opetettiin suomalaisista kouluista poikkeavaan työnteon eetokseen.

”Keltanokkana kuvittelin tietäväni alasta kaiken. Nenäni niistettiin välittömästi. Pikku hiljaa osaamiseni rakennettiin uudestaan. Sitä voi puhua ja filosofoida loputtomasti omasta visiosta, mutta välittyykö se yleisölle mitenkään?”

Saukkosen tavoite on ohjata niin monta teosta kuin vain mahdollista.

”Ainakin toiset 130 pitäisi saada aikaiseksi.”

Hän ei pelkää tekemisen menevän tehtailuksi.

”Liikutun edelleen teoksista! Olen intohimoinen ihminen, ikuisella ristiretkellä oopperan puolesta.”

Tavoitetta toteuttaakseen Saukkonen perusti ystäviensä kanssa BOX-oopperan, joka tuottaa kolme ensi-iltaa vuodessa. Motiivi on sama kuin monilla riippumattomilla näyttämötaiteen seurueilla.

”Olemme hulluja – meille on tärkeää tehdä itsemme näköistä oopperaa suomalaisten nähtäväksi.”

BOXin tulevan ohjelmiston helmi on Lucretian raiskaus. Antiikin Roomaan sijoittuva libretto on ajankohtainen hyvässä ja pahassa.

”Kun aloitimme projektin, #metoota ei ollut. Päätimme esittää teoksen siitä huolimatta. Ahdistelukeskustelu ei ole vaikuttanut sisältöön: Benjamin Brittenin teksti on Benjamin Brittenin teksti.”

Isoimman yleisön Saukkosen hullun viikon esityksistä saanee kuitenkin pääsiäisen perinteinen kärsimysnäytelmä Via Crucis. Saukkonen ohjaa sen nyt kolmatta kertaa.

Kulkue lähtee Helsingin Kaisaniemen puistosta.

Tänä vuonna Saukkonen on lisännyt musiikin osuutta, ja mukana on paljon oopperalaulajia. Ohjaaja tietää, että joku saattaa pahastua tästäkin.

”Se kuuluu asiaan, että jostain pusikosta nousee joku mummo, joka huutaa: rienausta!”

 

Lucretian raiskauksen ensi-ilta Helsingin Aleksanterin teatterissa 28. maaliskuuta. Via Crucis Helsingissä 31. maaliskuuta.

Palkitut toimittajat

Suomen Kuvalehden toimittajat Aurora Rämö, 30, ja Elina Järvinen, 46, (kuvassa) pokkasivat palkinnon parhaasta feature-jutusta aikakauslehtikilpailu Editissä. Tuomaristo kiitteli sarjahukuttaja-juttua taustoittavuudesta, syvyydestä ja tekstin eleettömyydestä. Naistoimittajat ry taas palkitsi SK:n vakituisen avustajan Eeva-Liisa Hynysen, 57, Kittilän kunnan väärinkäytöksiä paljastaneesta sinnikkäästä ja pitkäaikaisesta uutisoinnista.

Lehdistöneuvos kuoli

Kauppalehden entinen vastaava päätoimittaja Lauri Helve kuoli 75-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen. Talousjournalismin kehittäjä sai lehdistöneuvoksen arvonimen vuonna 2001 ja Valtion journalistipalkinnon 2002. Hänen arvellaan keksineen termin ”viherpipertäjä”.

Jäähyväisteoria

14. maaliskuuta 76-vuotiaana kuolleen fyysikko Stephen Hawkingin viimeinen teoria on tullut julki. Hawkingin kaksi viikkoa ennen kuolemaansa tarkastettavaksi jättämä artikkeli esittää matematiikan, jolla voitaisiin havaita loputtomien rinnakkaisten universumien olemassaolo.

Koonnut PETTERI LINDHOLM

Kuvat © Jarmo Wright, Martti Kainulainen / LK, Leon Neal / AFP / LK

Sisältö