Viikon Hän: syöpätutkija Sirpa Jalkanen

Kulttuuri 7.1.2008 09:15

Immunologi Sirpa Jalkanen haluaa tukkia ovet syöpäsoluilta. Perjantaina Jalkanen sai lääkäriseura Duodecimin Matti Äyräpään palkinnon.sirpa jalkanen

Teksti Jukka Ukkola
Kuva Petri Kaipiainen
(SK 1/2008)

”Tämä on jännää”, sanoo immunologian professori Sirpa Jalkanen työstään. Siltä se myös näyttää, vaikkei siitä kovin paljon ymmärtäisikään: tietokoneen ruudulla vilistää hämmästyttävää vauhtia verisuonensisäinen liikenne, jonka seassa poukkoilee pyöreitä valko- ja syöpäsoluja. Niistä osa on tarttunut suonen seinämään ja pyrkii siitä läpi, kohti kudoksia. Se on vaarallista, sillä syövän etäpesäkkeiden ja monen tulehdustaudin kehittyminen alkaa juuri siitä.

Sirpa Jalkanen on solujen liikennepoliisi. Hän on jo yli 20 vuoden ajan tutkinut, miten valko- ja syöpäsolut kulkeutuvat verisuonista kudoksiin ja sieltä takaisin verenkiertoon: ”Harhautunut soluliikenne on kaikkien haitallisten tulehdusten ja syöpien etäpesäkkeiden äiti. Valtavia tautiryhmiä voitaisiin hoitaa, jos haitallinen soluliikenne pystyttäisiin estämään.”

Juuri siihen Jalkanen ryhmineen pyrkii. Hän on löytänyt veri- ja imusuonten pinnalta useita solujen liikettä ohjaavia tarttumismolekyylejä ja osoittanut niiden merkityksen tulehdustautien ja syövän synnyssä sekä leviämisessä. Hänen tutkimustuloksensa on palkittu moneen kertaan merkittävillä lääketieteen palkinnoilla ja apurahoilla, viimeksi vuoden 2008 Äyräpää-palkinnolla.

Syöpää ja muita sairauksia aiheuttavat solut pääsevät suonista kudoksiin pahantekoon tarttumismolekyylien kautta kuin ovesta. Jokaisessa solutyypissä on omanlaisensa avain, joka sopii tietynlaisen tarttumismolekyylin lukkoon. Tutkijan perimmäisenä tavoitteena on kehittää lääke, joka salpaa lukon niin ettei avain siihen sovi eikä solu pääse kudoksiin.

”Lääkkeen pitäisi toimia vähän niin kuin sinitarran lukkopesässä”, Jalkanen määrittelee.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tosiasiassa se on aivan muuta. Solujen liikkumismekanismi molekyylitasolla tunnistettiin ensi kertaa koe-eläimillä Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa vasta 1980-luvun alussa, ja ensimmäiset ihmisen lukko-avain-yhdistelmiä salpaavat lääkkeet ovat tulleet markkinoille äskettäin. Koe-eläimillä mekanismi on helpommin hallittavissa, eivätkä eläimillä saadut tutkimustulokset käy yleispäteväksi säännöksi ihmisille. Sitä paitsi eläimiä päästään tutkimaan laboratorio-oloissa, mutta ihmiset hakeutuvat hoitoon vasta sairauden jo ilmettyä, usein liian myöhään.

Tähän mennessä ihmiseltä on löydetty 30-40 avain-lukko-yhdistelmää, ja jokainen niistä vaatii oman täsmälääkkeensä. ”Se hyvä puoli tässä on, että jo yhden tarttumismolekyylin lukon sulkeminen voi pysäyttää haitallisen soluliikenteen.”

Tulevaisuudessa on odotettavissa lisää täsmälääkkeitä. Niitä on useita kliinisissä testeissä, mutta matka perustutkimuksesta markkinoilla olevaksi lääkkeeksi kestää parikymmentä vuotta. On otettava huomioon ja tutkittava muun muassa se, mitä riskejä saattaa koitua, kun solujen liikennettä ohjaillaan ja immunopuolustusta heikennetään. ”Riskit täytyy tiedostaa ja verrata niitä hyötyihin. Moni valitsee lääkkeen, jos vaihtoehtoina ovat pieni riski tai loppuelämän viettäminen rampana pyörätuolissa.”

Tehokkaita lääkkeitä on toistaiseksi kehitetty muun muassa multippeliskleroosiin eli MS-tautiin ja erittäin pahaan psoriasikseen, mutta niitä on käytetty vain joissakin erikoistapauksissa, koska ovat erittäin kalliita. Muita tulehduksiin liittyviä sairauksia ovat mm. nuoruusajan diabetes, reuma ja monet suolistosairaudet.

Jalkasen oma ura maailman huippuluokan solubiologian tutkijaksi on edennyt sekin vähän kuin soluliikenne: on sattunut sopivia avaimia sopiviin lukkoihin. ”Kohtalo on kuljettanut, tulin alalle vahingossa”, hän itse sanoo. ”

Vahinko” tarkoittaa Jalkasen uralla sitä, että 1980-luvussa hän oli nuori lääkäri ja kolmen pienen lapsen äiti, käytännössä melkein yksinhuoltaja, kun mies Markku Jalkanen oli armeijassa. ”Vuorotyössä saattoi kulua vuorokausikin yhteen menoon päivystyksessä, joten siitä oli pakko pyrkiä pois.” Sopiva päivätyö löytyi Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian laitokselta tutkijana.

Seuraava valinta oli edessä pari vuotta myöhemmin, kun biokemisti Markku Jalkanen ”sai päähänsä” tohtorinväitöksensä jälkeen lähteä postdoc-tutkijaksi Amerikkaan, Stanfordin yliopistoon. Yhdysvalloissa suomalaislääkäri ei voinut työskennellä lääkärinä, joten Sirpan oli etsittävä muita töitä – jälleen tutkimuspuolelta. Se oli hänelle onnenpotku, sillä hän pääsi lennossa mukaan aivan uuden tutkimuskohteen polttopisteeseen, tutkijaryhmään, joka innolla paneutui juuri havaittuihin soluliikennemekanismeihin. ”Ilmapiiri oli kiehtova, siellä elettiin todellista soluliikennetutkimuksen pioneeriaikaa.”

Nuori suomalaistutkija sai Stanfordissa tehtäväkseen etsiä ihmisen elimistöstä samanlaista avain-lukko-yhdistelmää, joka oli havaittu eläimillä. Ihan sitä ei löytynyt, mutta löytyi toinen pari, mikä oli vielä parempaa.

Kolme vuoden kuluttua, 1986, tuli kuitenkin eteen paluu Suomeen. Tuohon aikaan tutkimuksen arvostus ei kotimaassa vielä ollut järin korkealla, joten Jalkanenkin ajatteli palata takaisin lääkäriksi Lastenklinikalle. Stanfordin pomo kuitenkin varoitti moisesta tuhlauksesta: ”Älä herran tähden – lääkäreitä aina riittää, mutta tutkijoista on pulaa.”

Tuo rohkaisu riitti siihen, että Sirpa Jalkanen palasi Suomeen tieteentekijäksi, ensin lääketieteellisen mikrobiologian laboraattoriksi. ”Ajattelin, että olenpahan tutkijana sen aikaa, että saan lapset isoiksi, mutta sitten alkoi tulla kaikenlaisia apurahoja, ja homma vain rupesi paisumaan kuin pullataikina.” Jos valinta olisi ollut toinen, hän olisi luullakseen tänä päivänäkin lastenlääkäri. ”Sekin on mielenkiintoista, vähän kuin salapoliisityötä, kun pitää yrittää selvittää, mikä lasta vaivaa. Pienimmäthän eivät osaa edes itse sanoa, mihin koskee.”

Jalkasen pullataikina tarkoitti ajan mittaan kokonaista biolääketieteen ketjua, perustutkimuksesta lääketeollisuuteen saakka. Markku ja Sirpa Jalkasen tutkimustyön tulokset ja patentit johtivat Biotie Therapies -yhtiöön, joka alkoi kehitellä lääkemolekyylejä pääasiassa tulehdustauteja, veren hyytymistä ja syöpää vastaan, sekä listautui pörssiin ensimmäisenä suomalaisena lääkekehitysyrityksenä. Yhtiön fuusioiduttua vuonna 2002 Jalkaset eivät ole siinä enää mukana, mutta Markku Jalkanen siirtyi sen myötä tiedemiehestä yrittäjän rooliin. Hän toimii nykyisin turkulaisen biolääkkeiden kehitys- ja konsultointiyrityksen Faron Pharmaceuticalsin toimitusjohtajana.

Aiheesta lisää
Lääkäriseura Duodecim
Turun yliopisto: Sirpa Jalkanen
Syöpäjärjestöt
Biotie Therapies