Venetsian biennaalissa puhaltavat sodan tuulet

Kulttuuri 12.6.2007 11:56

jenny holzer
Venetsian kuvataidebiennaalissa puhaltavat tällä kertaa sodan tuulet. Monet taiteilijoista ottavat hyvin suorasukaisesti kantaa Irakin tilanteeseen ja palestiinalaiskysymykseen. Myös rajat ja siirtolaisuus ja sekä ihmisen suhde luontoon ovat puhuttaneet tekijöitä.

Nuori yhdysvaltalaistaiteilija Emily Prince aloitti vuonna 2004 teoksen, johon hän on tehnyt pienen piirroksen jokaisesta Irakissa ja Afganistanissa kuolleesta amerikkalaissotilaasta. Muutamilla tiedoilla – nimi, syntymäaika, kuolinsyy – varustetuista tuhansista piirroksista alkaa hahmottua Yhdysvaltojen kartta, sillä Prince asettaa ne kunkin sotilaan kotiosavaltion kohdalle. Teoksen lopullinen valmistumisvuosi ei ole näköpiirissä.

Yhdysvaltalainen Jenny Holzer (kuva) käyttää maalaustensa pohjana Abu Ghraibin vankilassa menehtyneiden irakilaisten kuolinsyyraportteja. Hiroharu Morin teos koostuu maastopukukuvioisella kysymysmerkillä varustetusta jättikokoisesta ilmapallosta sekä videoteoksesta, jossa Morin maanmiehet pitelevät ilmapalloa japanilaispuistossa.

Intialainen Riyas Komu on maalannut huivipäisen naistaistelijan suurikokoisten kasvomuotokuvien sarjan. Israelilainen Pavel Wolberg on valokuvannut palestiinalaisten arkipäivää tarkistusasemineen ja brasilialainen Elaine Tedesco erilaisia vartiokoppeja. Tervetuloa Australiaan on tiukasti aidattua – oletettavasti pakolaisten vastaanottokeskusta – kuvaavan valokuvateoksen nimi. Sen tekijä on sydneyläinen Rosemary Laing.

Nämä tekijät ovat niiden noin sadan taiteilijan joukossa, jotka yhdysvaltalainen pääkuraattori Robert Storr on kutsunut biennaalin päänäyttelyyn. Näyttelyn otsikkona on Ajattele aisteilla -Tunne järjellä. Se on esillä entisessä, valtavassa köysitehtaassa Venetsian vanhalla telakka-alueella sekä Italian suuressa paviljonkirakennuksessa Giardinissa, biennaalipuistossa. Näyttelyn alaotsikko on Taidetta preesensissä.

Koirankakkaa ja torakoita?

Päänäyttely on jälleen kerran runsas ja huipputasokas katsaus nykytaiteeseen, joka ei toki ole pelkästään poliittista luonteeltaan. Kovin nauravaista tai väreillä ilottelevaa ei 52. biennaalin taide ole, mutta sellaistakin on mukaan mahtunut.

Itävaltalaisen Franz Westin seitsemän suuren veistoksen kokonaisuus sisältää muun muassa ihananpinkin munkin sekä sikaria ja koirankakkapökälettä muistuttavat veistokset. Yhdysvaltalainen Christine Hill on rakentanut hilpeitä esineinstallaatioita matka-arkkuihin.

Ihastuksensekaisia inhonväreitä saa aikaan ranskalaisen Philippe Parrenon yhden kokonaisen näyttelyhuoneen täyttävät, katonrajassa killuvat mustat, puhekuplan muotoiset alumiini-ilmapallot. Niihin liittyvä ääniteos saa ilmapallot vaikuttamaan kuin kuhisevalta jättimäisten torakoiden laumalta.

Storr – joka on vuodesta 1895 lähtien järjestetyn biennaalin historian ensimmäinen yhdysvaltalaiskuraattori – on valinnut tilataideteosten, videoteosten ja valokuvataiteen oheen muutamaa aiempaa biennaalia runsaammin maalaustaidetta.

Vanhemman taidemaalarisukupolven edustajia ovat muiden muassa yhdysvaltalaiset Ellsworth Kelly ja Robert Ryman sekä saksalainen Gerhard Richter. Heiltä nähdään uusia, edelleen tyylikkäitä teoksia.

Nuoremmat tekijät Dimitri Gutov ja David Riff Venäjältä ja Britanniasta esittelevät hienon maalaussarjan The Karl Marx School of the English Language.

Kultaa ja valkeaa

Biennaalin paviljonkipuistossa on pysyvä rakennus yli 30 maalla. Poliittisessa tai yhteiskunnallisessa preesensissä puhuvat nyt monet kansallisten paviljonkien taiteilijatkin.

Monet heistä sanovat sen, mitä pidetään poliittisesti epäkorrektina sanoa ääneen: Ihonvärillä on väliä.

Pohjoismaiden paviljongissa ulkoseinustalle, ikkunoiden taakse on sijoitettu suurikokoinen valokuvateos kahdesta nuoresta naisesta (valkoisesta, totta kai). Toinen heistä sanoo puhekuplassa, että ”olisi kiva tehdä jotakin tärkeää”, johon toinen tokaisee, että ”jotakin poliittista?”. Ja osana teosta koko biennaalin ajan ikkunaruutuja pesevät miehet (mustat, totta kai). Heillä ei ole pääsyä sisälle näyttelytilaan.

Ihminen kohtaa luonnon muun muassa Kanadan paviljongissa. Siellä luomakunnan kruunu joutuu lopulta lintujen nokkimaksi.

Kimaltelevin paviljonkien näyttelyistä on kuuden egyptiläisen taiteilijan rakentama kokonaisuus kullanhohtoisine esineineen ja muinaistemppeleineen. Yksi tyylikkäimmistä on kirkkaan valkeana loistava Tsekin edustajan Irena Juzovan – muun muassa valkoisesta pahvista rakennettu – tilataideteos.

Teksti Reetta Ravi (STT)

Venetsian biennaali on avoinna 21. marraskuuta saakka.

Lue juttu Maaria Wirkkalan biennaalityön valmistusmisesta SK:sta 23/2007.