Valioaine Mämmilästä: Sananvapaus ja ihmisoikeudet

Jyrki Jantunen
Kulttuuri 19.6.2008 12:43

SK:n toimittaja Kustaa Hulkko löysi mämmiläläisen Mikko Koskisen kehutun ja kohutun ylioppilasesseen.(c) Tarmo Koivisto

Teksti
Jyrki Jantunen ja Kustaa Hulkko

Mikon ylioppilasjuhlista Mämmilässä kerrottiin pääsiäisen alla ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä (SK 12-13/2008).

Mikon essee argumentoi taitavasti globalisaatiosta. Sen polttopisteessä on Kiina, kuten uudessa Mämmilässäkin, joka on joutunut globalisaation pyörteisiin. Tämä tarina, Kiinalainen juttu, on kerrottu vuosien 2006-2008 aikana Suomen Kuvalehdessä. Syksyllä sarja ilmestyy albumina.

Esseessään Mikko Koskinen pohtii globalisaation vaikutuksia myös Suomeen. Kuulummeko globalisaation voittajiin?

Suomi ja koko muu maailma joutuu Koskisen mielestä ratkaisemaan, millaista tulkintaa globalisaatiosta se kannustaa, kun katseet on kohdistettu olympialaisiin valmistautuvaan Kiinaan, diktatuuriin.

Tarmo Koivisto, Mämmilän luoja, kertoo Mikosta näin:

”Mikko on ollut koulukiusattu aineidensa ja sarjistensa takia jo ekalta luokalta lähtien. Hän on joutunut siis itsekin rajoittamaan sananvapauttaan väkivallan uhan edessä. Hän muun muassa kielsi opettajaa lukemasta luokalle ainettaan koulukiusaamisesta.”(c) Tarmo Koivisto
Katso isompi kuva tästä

”Mikolla on myös kokemus vanhempien hylkäämisestä ja epäilys ei-toivotusta syntymisestä. Mikko siis pystyy samaistumaan globalisaatiokiusattuihin ja -unohdettuihin.”

”Mikko on vakuuttunut, että epäreilu bisnes (siinä kuin hallintokin) ehtii tuottaa tavattomasti kärsimystä ja vahinkoa ennen sortumistaan omaan mahdottomuuteensa. Sitä on vastustettava kaikin keinoin – ja ajoissa.”(c) Tarmo Koivisto
Katso isompi kuva tästä

”Sananvapauden lisäksi Mikko perää kvartaalitalouden siirtämistä vuosisadan ellei -tuhannen aikajänteelle, samoin eettistä omistamista (tosi tiukasti esimerkiksi omilta – biologisilta – vanhemmiltaan). Hän lienee valmis myös radikaaliin järjestöaktivismiin ja kansalaistottelemattomuuteen.”

”Kehittymässä on aika vihainen nuori mies.”

Tässä Mikko Koskinen ylioppilasessee – sellaisena kuin Kustaa Hulkko sen SK netille luovutti.

Mikko Koskinen, 19, Mämmilä:
Sananvapaus ja ihmisoikeudet: este vai ehto globaalissa maailmankaupassa
(c) Tarmo Koivisto
Katso isompi kuva tästä

Peking, 4. kesäkuuta 1989. Kiinalainen ylioppilas seisoo panssarivaunun edessä, peloton ihmisoikeustaistelija, vapaudentahdon symboli. Kuva joka on piirtynyt kaikkien tajuntaan: Tienanmenin verilöylyn alkusoitto.

Peking, 8. elokuuta 2008. Valtaisa urheilushow, mahtipontinen spektaakkeli, kansallinen voimannäyte. Kuva joka tulee piirtymään kaikkien tajuntaan: Kiinan olympialaisten avajaiset.

Mitä maailmassa on tapahtunut näiden kahden etapin välillä? Miltei 20 vuotta ­- sehän on kokonainen ihmisikä, ainakin tämän esseen kirjoittajalle.

Kuluneet kaksi vuosikymmentä ovat olleet globalisaation riemukulkua. Vapaakauppa on edennyt, kansainväliset yritykset ovat laajentaneet toimintaansa koko maailmaan ja informaatioteknologian vallankumous on levittäytynyt kaikkialle.

Maat, joita ennen kutsuttiin kehitysmaiksi, ovat alkaneet muuttua teollisuusmaiksi. Markkinatalous ja yksityisyrittäjyys kukoistavat myös sellaisissa ”nousevissa talouksissa”, joissa aikaisemmin vannottiin Marxin, Leninin ja Maon nimiin – ja osassa vannotaan muuten vieläkin.

Kuvattuun kehitykseen liittyy polttavia yhteiskunnallisia ongelmia: taloudellista eriarvoisuutta, hikipajojen sietämättömiä työoloja, suuryhtiöiden ja autoritaaristen valtiokoneistojen häikäilemätöntä vallankäyttöä. Epäreilu ”bisnes” ja sen edistämisen päätehtäväkseen ottanut korruptoitunut hallinto tuottavat suurta kärsimystä ja vahinkoa eri puolilla maailmaa.

Globalisaation puolustajat muistuttavat usein siitä, että talouden uudistuminen ja avautuminen ovat nostaneet valtaisat ihmismassat köyhyydestä. Pelkästään Kiinassa tähän joukkoon kuuluu jo lähes puoli miljardia ihmistä. Luvut ovat varmaan oikeita, ja täytyy vain toivoa, että edes ruoka- ja energiakriisin puhkeaminen ei kääntäisi tätä kehitystä taaksepäin.

Entä Suomi? Maailmantalouden muutos on koskettanut meitä suomalaisia aika kovakouraisesti. Kokonaisten toimialojen tarina on lopussa – ajatelkaamme vain niin sanotun Kiina-ilmiön vaikutuksia elektroniikkateollisuuden alihankkijoihin. Jopa metsäteollisuus on vaikeuksissa, jotka johtuvat osin globalisaatiosta.

Mutta globalisaation puolustajat esittävät Suomenkin kohtalosta oman myönteisen tulkintansa. Elinkeinoelämän mielestä Suomen talouden, esimerkiksi teknologiateollisuuden, maapalloistumisen saldo on selvästi plussalla. Viime aikoina olemme pystyneet houkuttelemaan myös ulkomaisia investoijia, jopa Kiinasta asti.

Kuulummeko siis globalisaation voittajiin? Eurot ja elintaso eivät ole ainoat kriteeri, joiden perusteella kysymys ratkeaa.

Kysymys on viime kädessä ihmisten elämän laadusta. Suomalaista kulttuuria – sanan laajassa merkityksessä – globalisaatio on kiistatta rikastuttanut. Riittää kun katsoo esimerkiksi sellaisen pikkupaikkakunnan kuin Mämmilän katukuvaa ja sen etnistä kirjoa.

Monen muunkin suomalaisen kylän ja kaupungin syke, lämpö ja rento meininki ovat paljolti maahanmuuttajien ansiota. Ja vaikka
maahanmuuton takana on aina tuhansia erilaisia tarinoita, nekin ovat palautettavissa useimmiten samaan perimmäiseen syyhyn: globalisaatioon.

Suomi ei kuitenkaan ole mikään ihanneyhteiskunta. Poliitikot veljeilevät liikaa yritysten kanssa, vaikka heidän pitäisi keskittyä heikosti toimeentulevien ihmisten asioihin ja suunnata energiansa eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseen. Käytännön kansalaisvapauksissakin on toivomisen varaa. Se näkyi räikeästi esimerkiksi poliisin aiheettoman rajuissa voimatoimissa Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä syyskuussa 2006.

Kaikesta huolimatta suomalainen saa silti ajatella ja jopa ilmaista mielipiteensä verraten vapaasti. Rahan vallan vastavoimillakin on oma mahdollisuutensa osallistua keskusteluun. Kapitalismista on Suomessa kehittynyt melko siedettävä muunnos.

Toisin on monessa diktatuurimaassa, esimerkiksi juuri Kiinassa. Eräiden asiantuntijoiden mukaan Kiinan ihmisoikeudet ovat nyt jonkin verran paremmalla tolalla, kuin ne olivat 20 vuotta sitten. Diktatuuri sallii enemmän kritiikkiä ja kansalaistoimintaa kuin ennen. Kiinalaiset käyttävät lakko- ja mielenosoitusoikeuttaan entistä enemmän.

Olennaisilta osin tilanne on kuitenkin yhtä huono kuin ennen, ellei huonompikin. Valtio kontrolloi kaikkia kansalaisjärjestöjä. Sähköpostiliikennetttä valvoo kymmenien tuhansien internetpoliisien armeija, ja muutenkin sensuurin ote tiedotusvälineistä on tiukka. Hallitus on koventanut linjaansa myös suhteessaan kansallisiin vähemmistöihin, kuten näimme keväällä 2008 Tiibetin levottomuuksien yhteydessä.

Kiinan tie – autoritaarisen valtion ja kapitalismin yhdistäminen – on kiusallinen asia joillekin länsimaiden filosofeille ja yhteiskuntatieteilijöille, joiden mielestä demokratia ja markkinatalous eivät voi elää ilman toisiaan. Samoin se on ikävä uutinen niille läntisille poliitikoille ja yritysjohtajille, jotka ovat väittäneet, että kaupankäynti Kiinan kanssa ja investoinnit sen talouteen yhdessä ”rakentavan poliittisen dialogin” kanssa edistäisivät maan uudistumista demokraattisen oikeusvaltion suuntaan.

Uutiset näyttävät todistavan, että näin ei kerta kaikkiaan ole asian laita. Tienanmenin verilöylyn päivistä Kiinan talous on tehnyt suuren harppauksen läntisen markkinatalouden suuntaan, mutta samaan aikaan maan ihmisoikeudet ja sananvapaus polkevat paikallaan – tai pikemminkin niitä poljetaan.

Mutta riittääkö todistusaineisto antamaan lopullisen tuomion? Kysymykseen on kaksi perusvastausta.

Näennäisen realistisesti asioihin suhtautuva, Suomen kansallista etua painottava konservatiivi varmaan vastaisi, että kyllä asiat hoituvat vähitellen, kunhan olemme kärsivällisiä.

Kiinan sivilisaation historia on ikivanha ja Kiina on suurvalta kaikilta mittasuhteiltaan. Monen vuosituhannen mittaisia perinteitä ei uudisteta kahdessakymmenessä vuodessa, jättimäinen laiva ei käänny hetkessä. Mutta kiinalaiset ovat viisasta kansaa, kuten maan loistava kulttuurihistoria osoittaa.

Vähitellen he sisäistävät uudelleen keskitetyn keisarivallan ja nykyjärjestelmän aikana unohtamansa totuuden, että sananvapaus ja muut kansalaisvapaudet ovat välttämätön ehto myös innovaatioille, tieteen, talouden ja muun yhteiskuntaelämän jatkuvalle uudistumiselle. Ja, last but not least, vähitellen he ymmärtävät myös sen, millainen este ihmisoikeusongelma on heidän tuotteidensa menekille lännen kuluttajamarkkinoilla.

Koko globaalin yhteisön asioista kiinnostunut kriittinen radikaali taas vastaa, että meidän, siis Suomen ja maailman muiden demokraattisten maiden kansalaisten ja kuluttajien, on vahvistettava arvosteluamme virallista Kiinaa kohtaan ja tukeamme maan toisinajattelijoille silläkin uhalla, että se haittaa taloudellisia intressejämme. Meidän on sanottava: lopettakaa opposition ajojahti, vapauttakaa poliittiset vangit, toteuttakaa sananvapaus ja muut ihmisoikeudet!

Radikaalin mielestä meidän on vastustettava sortoa ja riistoa kaikin keinoin, vaikka se ei koskisikaan välittömästi meitä. Se on moraalinen velvollisuutemme, joka ylittää kaikki lyhyen tähtäyksen taloudelliset ja diplomaattiset realiteetit. Ja meidän on toimittava heti, sillä kiinalaisilla ei ole aikaa odottaa sitä, että heidän epädemokraattinen järjestelmänsä sortuu omaan mahdottomuuteensa.

Jos näistä kahdesta asenteesta pitää valita jompikumpi, valintani on selvä. Olen radikaali, ja valmis myös toimimaan ajatusteni puolesta.

Summa summarum: vaatimus sananvapauden ja muiden ihmisoikeuksien kunnioittamisesta voi lyhyellä tähtäyksellä ”häiritä” globaalia kauppaa, koska näitä periaatteita rikkovat valtiot voivat reagoida vaateisiin negatiivisesti. Pitkällä tähtäyksellä sananvapaus ja muut kansalaisvapaudet kuitenkin ovat kaiken maailmanlaajuisen vuorovaikutuksen – siis myös globaalin maailmankaupan – perusehto. Muunlaista globalisaatiota ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.

Mennyt aika: kuva Tienanmenin aukiolta. Lähitulevaisuus: kuva olympiastadionilta.

Mitä nuo kuvat kertovat meille? Miten ne liittyvät sananvapauteen ja globalisaatioon?

Ne vahvistavat solidaarisuuttamme Kiinan ja kaikkien muidenkin diktatuurimaiden kansojen kanssa.

Ne muistuttavat, että maailmanlaajuinen vuorovaikutus ovat parempi vaihtoehto kuin eristyminen ja panssarit.

Mutta samalla ne ovat voimakas vetoomus: meidän on jatkettava kamppailua globaalien ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta.

Lue vuoden 2008 valioaineet Suomen Kuvalehdestä 25-26/2008, joka ilmestyy 19. kesäkuuta.

Tästä pääset lukemaan, millaisia valioaineita kirjoitettiin vuonna 1988.

Lisää Mämmilästä
Tarmo Koiviston tervehdys Mämmilän lukijoille (SK netti 17.4.2008)
Mämmiläläiset esittelyssä (SK netti 18.1.2007)
Historiikki: Mämmilän synty (SK netti 18.1.2007)