Udo Kier näyttelee jälleen pahista Iron Skyssa: ”Avaruusnatsit – se oli loistava idea”

Kulttuuri 14.4.2012 09:00
Udo Kier, 67, oli jo 1970-luvulla camp-kauhuelokuvien tähti. Kuva Elina Simonen.

Kasvot ovat tutut. Katse vangitsee, se tunkee läpi. Ei ihme, että Udo Kier esittää usein hiippareita ja roistoja, auktoriteettiaan väärin käyttäviä tohtoreita ja upseereita.

Kun Tampereella ryhdyttiin viitisen vuotta sitten ideoimaan tieteissatiiria Iron Sky, jossa natseilla on Kuussa salainen tukikohta, elokuvaohjaaja Timo Vuorensola tiesi heti: päänatsiksi täytyy saada saksalainen kulttitähti Kier.

Udo Kier, 67, on nähty noin kahdessasadassa elokuvassa, joiden kirjo on melkoinen. Joukossa on Rainer Werner Fassbinderin klassikkoja ja Lars von Trierin ohjauksia. Toisaalta Kier on myös koomikko, joka antoi Jim Carreylle vastusta Ace Ventura – lemmikkietsivässä.

Iron Skyn myötä listaan tuli myös Suomen kaikkien aikojen kallein elokuva.

Kier tunnetaan ahkeruudestaan.

”Vuoden 2010 toisella puoliskolla lyötiin lukkoon seitsemän elokuvasopimusta, ja kuvasin ne kaikki putkeen.”

Hän näytteli muun muassa amerikkalaista kaupunginjohtajaa kiinalaisessa elokuvassa, tohtoria Guy Maddinin kanadalaisessa underground-elokuvassa Keyhole, hääsuunnittelijaa von Trierin Melancholiassa, säveltäjä Béla Bartókia turkkilaisessa elokuvassa ja paavi Innocentius VIII:ta monikansallisessa eurosarjassa.

Vuosi sitten Kier oli Lars von Trierin Melancholiassa kylmyyttä huokuva hääsuunnittelija. Oikealla Jesper Christensen. Kuva Nordisk Film.

Samaan putkeen osui myös Iron Sky, jonka Kier-osuudet kuvattiin Australiassa.

”Tuon rupeaman jälkeen olen ottanut rennommin. En nyt tee muuta kuin todella tärkeät roolit”, Kier sanoo.

”Jos David Lynch soittaisi, lähtisin.”

Sellainen soitto olisi aivan mahdollinen.

Udo Kierin maailma on täynnä glamouria ja outoja kohtaamisia.

Kierin kanssa keskustellessa tuntuu, että hän tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Muistoja riittää. Tarinan voi laukaista mikä vain.

Keith Haring!” Kier innostuu, hillitysti, huomatessaan toimittajan kännykkäkuoressa taiteilija Haringin kädenjälkeä.

”Olin hänen kanssaan Grace Jonesin yökerhossa joskus 1980-luvulla. Paikan nimi oli La vie en rose. Illan kohokohta oli, kun Grace astui portaita alas valtava hattu päässään.”

Tyypillinen Kier-rooli on sellainen kuin Breaking the Wavesin julmuri, joka kulkee lopputeksteissä nimellä ”sadistinen merimies”. Jo sekunnissa näkee, että tyyppi on paha.

”Tunsin onnistuneeni, sillä Variety-lehti kirjoitti arviossaan roolistani enemmän kehuvia sanoja kuin minulla oli elokuvassa repliikkejä”, Kier muistelee.

Uralla riittää provokaatioita. Kier on ollut mukana MadonnanSex-kirjan perversiokuvissa ja lukuisissa Suomen sensuurin 1970-luvulla kieltämissä elokuvissa. Iron Skyn natsiteema ei siis hämmentänyt.

”Olen itse asiassa näytellyt Adolf Hitleriäkin kahdesti”, hän toteaa.

Eivätkä ne roolit ole olleet mitään perusosastoa.

”Edesmennyt ystäväni Christoph Schlingensief ohjasi elokuvan Die letzte stünde im Führerbunker. Kuvasimme sen bunkkerissa yhdessä yössä. Se on kaunis, mustavalkoinen taideteos.”

Lyhytelokuvassa Mrs. Meitlemehr Hitler on livahtanut pakoon ja piileskelee Lontoossa vanhaksi rouvaksi naamioituneena.

”Se oli oikein hauska.”

Iron Sky veti Kieriä puoleensa useista syistä.

”Avaruusnatsit – se oli loistava idea. Pidin myös siitä, ettei mukana ole suuria tähtiä. Silloin on aina rennompaa.”

Udo Kier näyttelee Iron Skyssa avaruusnatsien führeriä Wolfgang Kortzfleischia. Kuva BVI.

Hän uskoi alusta lähtien, että erikoistehosteista tulee hyvät, ja on tyytyväinen lopputulokseen.

Hän on vaikuttunut tavasta, jolla suomalaisporukka käyttää nettiä hyväkseen elokuvanteossa.

”He ovat todella edistyksellisiä.”

Kier itse ei ole teknologiaihminen. Facebookissa ja Twitterissä on Udo Kier, mutta näyttelijän mukaan se on ”vain joku fani, joka esittää minua”.

”En ole koskaan lähettänyt tekstiviestiä.”

Kuinka työväenluokkaisessa perheessä Kölnissä kasvaneesta Kieristä tuli elokuvatähti? Kaikki on sattumaa, Kier sanoo. Kuten tapaus matkalla Roomasta Müncheniin nelisenkymmentä vuotta sitten.

”Vierustoverini kysyi, mitä teen, ja annoin hänelle valokuvani. Nuorena, epävarmana näyttelijänä kannoin niitä aina mukanani. Hän kertoi olevansa ohjaaja.”

Kier ei vielä tiennyt, että hänen vieressään istunut Paul Morrissey oli Andy Warholin tuottamien elokuvien vakio-ohjaaja.

Pari kuukautta myöhemmin Morrissey soitti ja kertoi Italiassa tuotettavasta kauhuelokuvasta.

”Mikä se on, kysyin. Frankenstein. Ketä näyttelisin? Tohtori Frankensteinia.”

Heti Frankenstainin perään Morrissey kuvasi tulkintansa Draculasta. Draculaksi kaavaillulle näyttelijälle tuli viisumivaikeuksia, ja Kier haluttiin rooliin.

Sitten hänen käskettiin laihduttaa kymmenen kiloa viikossa. Hän eli salaatinlehdillä.

”Elokuvassa Dracula on pyörätuolissa, eikä se ollut käsikirjoituksessa. Se johtui siitä, että olin niin heikko.”

Andy Warholilla ei ollut juuri tekemistä elokuvien kanssa, hän tuli paikalle vain valokuvia varten.

”Hänen ideaansa oli alkukohtaus, jossa Dracula meikkaa. Andy myös halusi, että Draculan housuissa pullottaisi koko ajan erektio. No, italialaiset eivät suostuneet siihen.”

Muuten Warholin porukassa oleminen oli Kierille pettymys.

”Odotin seksiä, huumeita ja rock’n’rollia, mutta emme saaneet edes juoda viiniä kuvausten aikana.”

Warhol-kauhuleffoja seurasi läheinen yhteistyö Rainer Werner Fassbinderin kanssa. Kier ja Fassbinder olivat tutustuneet jo Kölnissä.

”Tapasimme eräässä rankassa työväen kapakassa, jossa oli rekkakuskeja, sihteerejä ja transvestiitteja. Minä olin 16, Rainer 15. Bailasimme, emme koskaan jutelleet filmeistä tai teatterista.”

Kun Kier oli jo muuttanut Lontooseen, hän huomasi saksalaisessa lehdessä jutun Fassbinderistä. Otsikkona oli ”Alkoholisti ja nero”.

Miehet tapasivat uudelleen. Pian Kier näytteli, apulaisohjasi ja lavastikin Fassbinderin elokuvia.

”Otin etäisyyttä, kun Rainer alkoi olla hankala. Hän teki viimeiset kaksi elokuvaansa ilman minua. Sitten sain puhelun, että Rainer on kuollut.”

Työhullu, mutta päihteisiin menevä ohjaaja oli palanut loppuun.

”Asuimme jonkin aikaa yhdessä. Hän luki joka päivä viisi sanomalehteä ja katsoimme videolta elokuvia yöt. Hän kuoli 37-vuotiaana ohjattuaan 41 elokuvaa, lisäksi teatteria oli valtavasti ja Berlin Alexanderplatz -televisiosarja vastasi tusinaa elokuvaa.”

”Jotkut ovat sellaisia. Hän oli räjähtää.”

1980-luvulla Kier jäi paitsioon, kunnes nouseva amerikkalaisohjaaja Gus Van Sant tapasi hänet Berliinin elokuvajuhlilla ja kertoi ihailevansa camp-klassikoiksi kohonneita Draculaa ja Frankensteinia. Hän pyysi Kierin seuraavaan elokuvaansa, jonka pääosissa olisivat River Phoenix ja Keanu Reeves.

”Ajattelin, että tällaisia puhutaan festivaaleilla paljon ja juhlien jälkeen niitä ei kukaan muista.”

Toisin kävi. Vuonna 1991 valmistunut Matkalla Idahoon oli hitti. Siitä Kierin kasvot bongasi Madonna ja tarjosi roolin Deeper and Deeper -musiikkivideostaan.

Kier muutti Kaliforniaan. Yhtäkkiä töitä oli niin, etteivät ne tekemällä loppuneet.

Eurooppakaan ei jäänyt. Erityisen tiivistä on ollut yhteistyö Lars von Trierin kanssa.

”Lars on löytänyt minulle roolin jokaisesta englanninkielisestä elokuvastaan.”

Ensimmäisestä yhteisestä leffasta on 23 vuotta.

”Tiedän sen siitä, että hänen vaimonsa oli raskaana ja tyttö on nyt 23-vuotias. Minusta tuli nimittäin kummisetä.”

On Kier jo nähty suomalaiselokuvassakin. Se oli Ilkka Järvi-Laturin vakoojatarina History Is Made At Night.

”Petyin lopputulokseen”, Kier toteaa.

Hän kertoo lähteneensä mukaan, koska pääosissa olivat Bill Pullman ja Irene Jacobs. Myös Järvi-Laturin edellinen elokuva Tallinnan pimeys vakuutti.

Kier muistaa Helsingin kylmänä kaupunkina, jonka kirjakauppoja hän Pullmanin kanssa penkoi. Alvar Aallon huonekaluja hän on myöhemmin hankkinut suureen kokoelmaansakin.

Kierillä ei ole illuusioita – eikä turhaa kainoutta. Hän tietää, miksi on kulttitähti.

”Minulla on valkokankaalla presence, läsnäolo. Olen todistettavasti kiinnostava elokuvassa jo olemalla läsnä. Kun katsoja näkee minut, hän aavistaa, että jotain on tekeillä.”

Kier myöntää tehneensä monet elokuvistaan rahasta. Toisaalta hän käyttää Trieriä esimerkkinä elokuvantekijästä, joka ei anna periksi amerikkalaiselle tähtipalvonnalle.

”Hänen elokuvissaan kaikki näyttelijät saavat samankokoiset hotellihuoneet tai asuntovaunut. Niin Nicole Kidman kuin minäkin.”

Yksityiselämästään Kier sanoo vaikenevansa. Siitä ei tulla kuulemaan edes elämäkertakirjassa, jos sellainen joskus tulee.

”Yksityiselämä on yksityistä.”

Heti perään hän kertoo anekdootin, kuinka tanssija Rudolf Nurejev ja ohjaaja Luchino Visconti yrittivät iskeä häntä Lontoossa 1960-luvun lopulla. Visconti oli tullut pyytämään hänet seurueen pöytään ravintolassa.

”Nurejev huvitti minua. Hän puhui koko ajan vain jaloistaan kolmannessa persoonassa: ’Jalkani haluavat mennä kotiin. Jalkani ovat väsyneet’.”

Iron Sky on satiirinen tieteiselokuva. Maasta 1945 paenneet natsit oitäävät tukikohtaa kuussa. Kuva BVI.

Entä hutilyönnit?

”Niitä on vaikka kuinka monta!”

Kier naurahtaa.

”Jos olen tehnyt noin 200 elokuvaa, 150 niistä on huonoja, 40 on ok ja kymmenen on erinomaisia, ne jäävät.”

Kierille tullaan usein sanomaan, että kulttimaineesi avulla voisimme tehdä kulttielokuvan.

”Eihän se niin mene. Kulttielokuvan tekee yleisö, joka alkaa rakastaa sitä. Aika näyttää, tuleeko Iron Skysta sellainen.”

Kier itse ei ota asiasta paineita. Vapaa-aikanaan hän rentoutuu. Se käy ranchilla Palm Springsissä, puutarhatöitä tekemällä.

”On hauska näytellä julmuria, kun on luonteeltaan ihan muuta. Käyn näyttelemässä ilkeää avaruusnatsia ja palaan kotiin leikkaamaan pensaita.”

Puutarhassa Kier tuntee olonsa vapaaksi.

”Suurin iloni on antaa vettä kasveille. Ne tarvitsevat vettä.”

Lue myös

Eiköhän tässä ylitetty uskaliaammatkin toiveet: Iron Sky sai ensi-illassaan Suomessa 70 000 katsojaa ja kaikissa maissa (saksankieliset alueet ja Norja) kaikkiaan 250 000. Vaikka Suomi ja Saksa ovat taatusti suhteessa otollisimmat markkina-alueet, on jäljellä vielä melkein koko muu maailma. Serious business!

Kun Talvisota-elokuva tehtiin 22 vuotta sitten, sitä ympäröi valtava hype. Puhuttiin, että tämä leviää nyt maailmalle ja että tässä on vihdoin totuus sodasta. Kyse oli yhtäkkiä jostain muusta kuin itse elokuvasta. Jos joku meni toteamaan, ettei Talvisota ole ehkä niin mahtavan hyvä elokuva, oli se sama kuin olisi haukkunut sotaveteraanit.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 14-15/2012.