Toivo Sukari – menestyjä, josta ei pitänyt tulla mitään

henkilökuvat
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
toivo sukari

Mikä on miehiään Toivo Sukari? Lue liikemiehen Hän-muotokuva (SK 39/2003).

Teksti Petri Pöntinen
Kuva Markku Niskanen
SK 39/2003

On yritysjohtajia, jotka viihtyvät otsikoissa. On myös yritysjohtajia, jotka välttelevät salamavaloja.

Toivo Sukari pelkää julkisuutta.

Takavuosina hän kieltäytyi järjestelmällisesti haastatteluista. Pyyntö radioon tai valokuvaus lehteen, reaktio oli sama: paniikki, kramppi.

»Vältin julkisuutta yli kaiken», hän sanoo suuren, siistin työpöytänsä takana.

49-vuotias »Topi» Sukari on Maskun Kalustetalon toimitusjohtaja ja omistaja, kiinteistösijoittaja ja monimiljonääri.

Viime vuonna hänet valittiin Varsinais-Suomen maakunnan vuoden yrittäjäksi. Hän pokkasi palkinnon ja piti kiitospuheen. »Menin, kun oli äärimmäinen pakko.»

Sukari on harvinaisen pelokas mies ollakseen niin harvinaisen rohkea: hän toteuttaa Suomen suurinta ostoskeskusta.

»Kun on riittävän hullu, valkotakkisetkaan eivät vie hoitoon.»

Vastaukselleen hän nauraa hohottaa matalalla, vähän rahisevalla äänellään.

»Tätä on pakko lähteä katsomaan»

Kuvittele tämä mielessäsi.

Lähes puoli kilometriä pitkä ostoskeskus, 200 kauppaa, kaikki yhdessä kerroksessa. Aluetta halkoo oikea katu, jota pitkin juna ja hevoset kuljettavat asiakkaita paikasta toiseen. Ostokset kulkevat liukuhihnoilla parkkipaikoille ja noutopisteisiin.

Nyt ei olla Floridassa, Amerikassa, vaan Lempäälässä, Suomessa!

»Tätä on pakko lähteä katsomaan», Sukari sanoo.

Paitsi keskuksen koolla, kymmenen hehtaaria, asiakkaita houkutellaan erikoisuuksilla. Parkkipaikalla kasvavat kaikki Suomen puulajit ja väestönsuojaan louhitaan elokuvateatteri. Projektin nokkamies etsii Lempäälän Marjamäkeen myös amerikkalaista kauppaketjua.

»Mitä erikoista on Keskisen kaupassa Tuurissa», Sukari kysyy ja vastaa itse: »Keskisellä on suuri hevosenkenkä siellä pihalla, muuten se on ihan tavallinen halpahalli.»

Helsingin Sanomissa tunnettu kaupan konsultti ennusti Lempäälän ostosparatiisille tylyä loppua: osakkaat, yrittäjät ja pankit menettävät rahansa. Sukarille ehdotettiin lukemiseksi ikivanhaa kirjaa Laskentatoimi liikkeenjohdon apuna.

»Se oli ilkeästi kirjoitettu. Lähellä kunnianloukkausta», hän sanoo.

»Mutta kun jotain lyödään kovaa, se kääntyy lyöjää vastaan.»

Hän puhuu itsestään, Topista, pojasta, josta ei pitänyt tulla mitään.

»En osaa kasata edes huonekaluja»

»Pakko myöntää, että en ole mikään älykäs», Sukari sanoo.

Hörökorvaisen pojan päähän eivät tarttuneet koulussa laulunsanat tai laskukaavat, vielä vähemmän vieraat kielet. Heikko kielipää harmittaa yhä.

»Kyllä ulkomaiset liikekumppanit katsovat, että voiko se olla totta: tuo kaveri ei osaa englantia.»

Seitsemännellä luokalla hän valitsi liikelinjan. Isä Ilmo pyöritti sirkkelisahaa kotitilalla Mynämäen Karjalassa ja kiersi myymässä huonekaluja ympäri maakuntaa. Opettajan mielestä Topista ei ollut isän saappaisiin: ruotsi viisi, konekirjoitus kuusi, kirjanpito viisi. Hän vaihtoi metallilinjalle viimeiseksi kouluvuodeksi.

Se oli onneton ratkaisu. Topilla oli ja on yhä peukalo keskellä kämmentä.

»En osaa kasata edes huonekaluja.»

Isän luvalla poika oli kasvattanut porsaita ja kuusia ja tehnyt hyvän tilin myytyään ne jouluna. Mutta Turun kauppakouluun häntä ei kelpuutettu.

»Koulun rehtorista tuli myöhemmin mun tilintarkastaja.»

Oppilaitosten ovet pysyivät kiinni. Jäljellä oli enää yksi vaihtoehto: yrittäjyys.

1975 Sukari junior osti rämän kuorma-auton. »Se oli punainen Custom, Ford.» Isänsä tavoin hän alkoi kiertää autolla ja myydä huonekaluja. Sohvia ja hetekoita luukutettiin eli kaupattiin talosta taloon. Se oli maan tapa, etenkin Pohjanmaalla.

»Olin ollut isän matkassa jo kuusivuotiaana. Tiesin, mitä se oli.»

1983 Sukari perusti ensimmäisen hallin. Maskun Kalustetalo syntyi pieneen kuntaan hiekan ja metsän keskelle, varttitunnin ajomatkan päähän Turusta.

»500 neliön halli olisi ollut realistinen, mutta mä rakensin 2 000 neliötä.»

Kului kaksi vuotta, ja viereen nousi toinen, samankokoinen myymälä. 1989 Sukari osti Taivassalosta 50 hehtaaria metsää, rakensi kolme suurta tekojärveä ja möi rannoille kesämökkitontteja.

Sen jälkeen hän on ostanut kiinteistöjä ympäri maata, laajentanut huonekaluketjuaan ja rakennuttanut ostoskeskuksen Kaarinaan.

»Jonkinlainen suuruudenhulluuden vietti on vienyt mua eteenpäin.»

Lempäälän ostoskeskushanke on looginen askel Sukarin uralla. Riittävän suuri, jotta se jättää pysyvän jäljen seuraaville sukupolville.

»Kymmenen vuoden kuluttua on kiva ajaa siitä ohi ja ajatella, että jes, Topi laittoi tämän alulle!»

»Jos on ylivarma, se ärsyttää»

Topi Sukari oli ujo ja pelokas lapsi. Hänellä oli isänsä luonne. Missä enemmän kuin kolme ihmistä kokoontui, siellä isä ja poika vaikenivat.

Mutta ihme tapahtui.

Vetäytyvästä erakkopojasta tuli maakunnan kuulu myyntitykki. Maalaistaloissa ja kerrostaloissa avattiin ovi nuorukaiselle, jonka naamalta saattoi lukea epävarmuuden, pelon.

»Tuli vähän sellainen tunne, että ne säälivät arkaa miestä, eivät kehdanneet lyödä ovea kiinni», hän sanoo.

»Heikkouteni oli myös valtava vahvuuteni. Jos on oikein röyhkeä, ylimielinen ja itsevarma, se ärsyttää ihmisiä.»

Sisään päästyään Sukari puhui isännän autosta ja emännän mekosta, sohvakalustosta vain sivulauseessa.

»Piti olla tunneälyä, tajuta ensisilmäyksellä, kuka kaupasta päätti ja miten häntä oli käsiteltävä.»

Ei silloin tunneälystä tiedetty, mutta siinä oli Topin salaisuus: hän lumoutui ja lumosi asiakkaansa.

»Mummo, joka tuli etsimään sohvapöytää, ei edes huomannut, että hän osti myös sohvakaluston ja kirjahyllyn.»

Sukari kuuntelee yhä liikemiesvaistoaan. Lempäälän jättihanke on tyypillistä Topia.
Hän halusi perustaa Tampereelle huonekaluliikkeiden keskittymän mutta ei löytänyt mieleistään tonttia. Kahden vuoden työ oli jo valumassa hukkaan, kunnes hän sai vinkin Marjamäen yritysalueesta.

»Se paikka synnytti idean. Päätin sillä hetkellä, ettei tähän rakenneta kaksi, vaan kymmenen hehtaaria, Suomen suurin kauppakeskus.»

Sukarilla ei ole esittää markkinasuunnitelmaa tai kannattavuuslaskelmaa projektista. Hän esittää niiden sijaan maantiekartan.

»Kahden tunnin ajomatkan sisällä asuu 3,5 miljoonaa ihmistä, maan parasta ostovoimaa. Se riittää mulle markkinointitutkimukseksi.»

»Jotkut kilpailijat nuolevat näppejään»

Kyllä kansa tietää!

Veikko Vennamoa, totta kai, mutta myös Topi Sukaria.

Maskun Kalustetalon mainonta on räväkkää, populistista, latteuksia pelkäämätöntä.

»Olemme koko kansan kalustetalo. Tämä ei mene ylä-, ala- tai keskiluokkaan.»

Koko kansan kalustetalo tarkoittaa sitä, että mainontaa ja tuotevalikoimaa on kaksi kertaa enemmän kuin kilpailijoilla, kun taas hinnat on painettu alas. Myymälät muistuttavat varastoja, joissa sadat pöytä- ja sohvaryhmät on ahdettu omiin osastoihinsa.

Laatutavaraa on myös tarjolla, mutta vain halpa liikkuu. Turha valittaa Topille, jos alesohva ei kestä äidiltä tyttärelle.

»Huonekalut ovat suomalaisissa taloissa surkeita. Niihin ei laiteta rahaa, mutta talo on päällepäin hieno ja autossa on kattoikkuna.»

Kun myy halvalla, tavara pitää ostaa myös halvalla, mutta Sukari ei ole suinkaan ainoa halpahallikeisari tässä maassa. Hän oivalsi jo ajat sitten toisen kilpailuedun: kiinteistöbisnes. Hän on tingannut tontteja huokeaan hintaan, rakennuttanut hallin ja vuokrannut tilat itselle sekä kilpailijoille edullisesti.

Kaava on sama maan suurimmassa ostoskeskushankkeessa.

Sukari osti 28 hehtaarin tontin kunnalta lähes ilmaiseksi. Halpa maa mahdollistaa yrittäjille matalan vuokran, mikä näkyy kaupoissa houkuttelevina hintoina.

»Yrittäjät saavat halvan hintatason lahjana Lempäälän kunnalta. Muualla vuokrat ovat tuplasti sen mitä täällä.»

Tontin lisäksi Sukari hankkii vuokrasopimukset sekä neuvottelee maansiirto- ja rakennusurakat. Projektin etsikkoaika on nyt. Sukari uskoo, että uudet, hehtaarien kokoiset kauppakeskukset kielletään tulevaisuudessa lailla. Hallimyymälöitä on yksinkertaisesti liikaa.
Pirkanmaalla on myös neljä muuta laajaa kauppahanketta.

»Jotkut jäävät nuolemaan näppejään.»

Koulussa Topi jätettiin juoksussa joukon hännille. Tämän kilpailun hän aikoo voittaa.

»Kyllä me lyömme kuokan maahan ensi vuonna.»

»Teen miltä itsestäni tuntuu»

Onko menestys sokaissut Sukarin?

Hänet tunnetaan impulsiivisena liikemiehenä. Hän tekee kiinteistökauppoja samalta istumalta – tarvittaessa käteisellä. Hän on avannut tänä vuonna seitsemän Maskun kalusteliikettä, suunnitelmissa oli kaksi.

»Vauhtisokeus mulla on. Se on varmaan semmoinen riskitekijä.»

Lempäälästä hän ei suostu puhumaan riskikohteena. Saati että konkurssin jäljiltä tyhjässä hallissa ajettaisiin mikroautoilla, kuten julkisuudessa on irvailtu.

»Se on paskapuhetta. Tässä ei voi epäonnistua», Sukari sanoo.

»Kun vuokrasopimuksista on 80 prosenttia kasassa, rahoittajat löytyvät varmasti.»

Neuvoteltuaan rahoituksen, vuokralaiset ja urakat valmiiksi projektin isä poistuu taustalle mutta ei aio livistää karkuun. Kauppakeskukseen on tulossa Maskun Kalustetalon päämyymälä. Sukari laittaa likoon myös selvää rahaa: 100 miljoonan euron budjetissa pitää olla osakkaiden omaa pääomaa 10-15 prosenttia.

»Tämän konseptin on tuotettava. Se on mulle kunniakysymys.»

Reilu kymmenen vuotta sitten Sukari oli lähellä konkurssia. Lama painoi päälle, valuuttaluotot olivat kallistuneet devalvoinnin takia, ja yritykseen tehtiin verotarkastus.

»Jos olisin siinä kohtaa kaatunut, tuskin mitään olisi jäänyt.»

Sukari selvisi mutta oli saanut ikimuistoisen opetuksen. Hän olisi halunnut suojata valuuttaluotot, mutta pankinjohtaja puhui hänet yli. »Silloin päätin, että teen miltä itsestäni tuntuu, että en kuuntele muita.»

»Musta on tyylikäs, arvokas väri»

Maskun Kalustetalon takapihalla on musta luksusmersu. Auton omistaja on mies mustissa: musta pikkutakki, musta T-paita, mustat farkut, mustat kengät.

Miksi mustaa?

»Sano sä», hän kysyy takaisin mutta vastaa sitten: »Musta on arvokas, tyylikäs väri. Eikös se ole nuorekaskin.»

Topi Sukari ei näytä päivääkään yli nelikymppiseltä. Häntä voisi luulla trendimainostoimiston taiteelliseksi johtajaksi.

Nuorekkuus ei ole vain vaatteissa. Hän on poikamaisen jäntevä, juoksee kolmesti viikossa ja osallistuu yhteen maratoniin vuodessa.

Mutta 1990-luvun alussa meinasi kaatua paitsi firma myös mies.

Hän oli yhtenään lääkekuurilla. Tupakka maistui, ruoka ei. Oksetti koko ajan. Stressi vei puheenkin. Äänihuulet leikattiin kerran ja parsittiin vielä kahdesti. Lomat jäivät pitämättä. Hän halusi päättää joka asiasta.

»Hautausmaa on täynnä korvaamattomia johtajia.»

Sukari sanoo nyt, että tärkeintä on sisäinen rauha. Kuulostaa ristiriitaiselta, kun rakennusprojekteja on jonossa, muitakin kuin Lempäälä.

»Mä kuolisin pois, jos lopettaisin äkisti nämä hommat.»

»Kait mulla eläkepäivillä pitää olla konttori, jossa voin käydä lukemassa vaikka sanomalehdet.»

Yksi esikuva hänellä on. 77-vuotias isä, ainoa joka kannusti häntä nuorena liikemieheksi.

»Isäukolla on vauhti päällä. Vaihtoi mersun uuteen ja osti osakkeita.»

Osallistu keskusteluun
Saako kauppakeskuksia rakentaa mihin tahansa?