Timo Koivusalo ja polttavan ajankohtainen Pohjantähti

elokuvat
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kolme vuotta sitten kaikki oli toisin. Ohjaaja Timo Koivusalo pohti elokuvaa Väinö Linnan trilogiasta Täällä Pohjantähden alla. Samaan aikaan maailman talouden käyrät porskuttivat vääjäämättä kohti yläoikeaa.

vera kiiskinen ja ilkka koivula
Vera Kiiskinen ja Ilkka Koivula ovat uuden Pohjantähden Elina ja Akseli. (Kuva: Sari Gustafsson / Lehtikuva)

Tammikuussa 2007, kun Koivusalo julkisti projektinsa, moni ihmetteli paitsi ohjaajan uskallusta myös aihetta. Onko Pohjantähti enää edes ajankohtainen?

Kaksiosaisen elokuvan viimeisenä kuvauspäivänä uutinen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan taloudellinen eriarvoisuus kasvaa entisestään. Kasvottomat patruunat antavat lähtöpasseja työväelleen kiihtyvään tahtiin.

Pohjantähden teemat ovat muuttuneet polttavan ajankohtaiseksi.

Nakkilan Punapakassa on sota. Aseet paukkuvat ja metsä on sankan savun ympäröimä. Huittislaiset harrastajanäyttelijät esittelevät pomppiensa komeita karvavuoria: vilu ei tule, vaikka pakkanen kiristyisi.

Avustajien pääjoukko on koottu kahdestakymmenestäviidestä Satakunnassa toimivasta harrastajateatterista, joista on saatu joukkovoimaa pentinkulmalaisiksi sekä sota- ja vankileirikohtauksiin.

Reppuakin jaksaa kantaa, sillä se on pakattu rantapalloilla. Jokainen on saanut puhaltaa itselleen sopivan kokoisen tekotaakan.

Torppa Punapakassa

“Hiljaisuus, kuvaus”, metsässä kajahtaa ohjaajan ääni. Punaiset rynnistävät kameran ohi, liike hiipuu heti kuvasta poistumisen jälkeen. Savumies kantaa paistinpannussa olevien patruunoiden avulla lisää savua metsään. Kuvaus jatkuu hetken kuluttua uudessa paikassa. Rynnäkkö etenee tielle.

Lähelle samaiseen Punapakan metsään on rakennettu myös Koskelan torppa pihapiireineen. Siellä on torpan läheisyydessä navetta, riihi ja sauna. Torpan viereen raivattiin jopa pelto, johon kesäkuvauksia varten kylvettiin entisajan pitkää ruislajiketta.

Vuoden verran kestäneen kuvausurakan loppupään pelasti luminen vuosi, sillä viime talven lumen vähyys siirsi työtä. Seuraavaksi suuntana olisi ollut Lappi, mikä olisi lisännyt kustannuksia.

Patruuna välitti

Timo Koivusalo ehtii pikaiseen haastatteluun. Hän ihmettelee nykyasennetta siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa.

“Se on jo järjettömän iso: entiset kartanonherrat tuntuvat jo ihan ihmisiltä verrattuna nykytilanteeseen, jossa kansainvälinen pääoma irtisanoo väkeä tunteetta. Patruunoilla oli kuitenkin perusteltu syy yrittää pitää työväkensä kunnossa.”

Koivusalo lataa teesejään: Oma menestys tuntuu olevan kaikille tärkein, eikä pientä auteta. Toivottavasti elokuvien hengellä saa puhallettua edes jonkinmoista yhteisvastuuta.

Historia avautuu

Hengitys huuruaa kipakassa pakkassäässä. Mies huohottaa puna- ja valkokaartin äskeisen yhteenoton jäljiltä. Pomppa on likainen ja kasvoja raidoittavat mustat rannut.

Puuta vasten nojaava turvesäkki paljastaa lian alkuperän. Tapahtuu nopea paluu tähän hetkeen. Edessä seisoo näyttelijä Ilkka Koivula eli punaisten johtohahmo Akseli Koskela.

Kun Koivula sai soiton Timo Koivusalolta puolitoista vuotta sitten, oli helteinen kesäpäivä. Töitä oli tarjolla, mutta puhelussaan ohjaaja ei paljastanut vielä roolitarjoustaan. Se yllätti Ilkka Koivulan, jolle Koivusalo kertoi suunnitelmasta lopulta kasvokkain.

“Se toi valtavasti kiinnostavaa työtä, ja täytyy sanoa, että Suomen historiakin on avautunut ihan uudella tavalla”, Koivula kertoo.
Koskelan rooliin liittyvää kansallista painetta Koivula ei mieti. Hän toivookin keskustelua, kun elokuvat valmistuvat.

“Aihe on tärkeä, joten toivottavasti elokuva herättää pohdintaa myös tässä ajassa.”

Elokuvan ensimmäinen osa saa ensi-iltansa joulukuussa 2009.

Teksti Soila Ojanen / STT