Tilastotutkija kyseenalaistaa Guggenheim-matematiikan

Guggenheim-museon selvitystyön julkistamistilaisuudessa Helsingissä 10.
tammikuuta 2012 kerrottiin että, Guggenheim-säätiö puoltaa odotetusti
Guggenheim-museon perustamista Helsinkiin ja sen sijaintipaikaksi
ehdotetaan Katajanokkaa. Museon paikka olisi kuvassa oikealla, vanhan
makasiinin kohdalla. Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva.

Tilastokeskuksen tutkija Aku Alanen kyseenalaistaa Helsingin Guggenheim-hankkeen perusteluina käytetyt laskelmat.

Tilastokeskuksessa aluetalouden ja kulttuurin tutkijana toimiva Alanen on kirjoittanut taidemuseohankkeesta maanantaina 30. tammikuuta ilmestyvään Guggenheimin varjossa -pamflettiin.

Alanen kertoo kiinnostuneensa hankkeesta, koska on suuri Bilbao-fani.

”Tiedän siitä paljon, seuraan espanjalaista kulttuuria ja luen El Paísia.”

Hän kertoo ihmettelynsä heränneen, kun kuuli kaupunginjohtaja Tuula Haataisen viitanneen Bilbaon museoon.

”Se ei siihen rooliin sovi, meillä ollaan kovin erilaisessa tilanteessa.”

Bilbaossa museo rakennettiin keskisuureen maakuntakaupunkiin, joka oli myös taantuva teollisuuskaupunki. Yhtä aikaa museon rakentamisen kanssa käynnistettiin laaja investointiohjelma, jolla Bilbaon taantuminen haluttiin pysäyttää. Kaupungin vetovoiman lisääntymistä ei siis voi perustella pelkästään Guggenheimilla.

Alasta on Guggenheim-keskustelussa häirinnyt myös se, että hanketta on markkinoitu hyväksi ennen kaikkea taloussyillä: se lisää ulkomaisten turistien saapumista ja sen mukanaan tuomia positiivisia talousvaikutuksia. Myös hankkeen kriitikot aina ministeriä myöten ovat ajatelleet hankkeen olevan varmaan matkailun kannalta hyvä, vaikka ei erityisesti kulttuurin kannalta olisikaan.

”Halusin asettaa hieman kyseenalaiseksi tämän itsestäänselvyytenä pidetyn asian ja tein joitakin laskuharjoituksia.”

”Päädyin matkailualan tilastodataa tarkastellessani siihen, ettei museon synnyttämä uuden ulkomaisen matkailijavirran vaikutus Helsingin alue-BKT:hen olekaan niin selvä ja suuri kuin itsekin aluksi kuvittelin”, Alanen sanoo.

Kuinka monta turistia?

”Aluetalouden kannalta en saa siitä millään mielekästä investointia, jos katson asiaa ihan säätiön raportissa annettujen lukujen perustella. Jos käytän vähän realistisempia lukuja, tulos on vielä huonompi. Toki kokonaisvaltaiseen tarkasteluun tarvitaan paljon enemmän analyysiä kuin laskuharjoituksia.”

”Olennaista tässä laskelmassa ovat museon houkuttelemat täysin uudet matkailijat, ja sen pitäisi jatkua kymmeniä vuosia. Tätä pitäisi tutkia paljon tarkemmin. ”

Säätiön selvityksessä museon on arvioitu houkuttelevan Helsinkiin vuodessa 25 000 sellaista turistia, jotka eivät muuten kaupunkiin tulisi. Lisäksi museo lisäisi risteilymatkustajien määrää ja houkuttelisi kaupunkiin transit-turisteja, jotka vain piipahtavat Helsingissä.
Alanen ihmettelee myös, että Guggenheimin kohdalla on käytetty poikkeuksellista ohituskaistaa.

”Sitä on viety eteenpäin ilman normaaleja hankeprosesseja. Se on ongelma. Esitetään vain tarjoajan antamia laskelmia, kaupunki ei ole tehnyt omia arvioita. Vertailulaskelmien teko olisi kuitenkin välttämätöntä asian arvioimiseksi kunnolla.”

Alasen mukaan asian kunnolliseen selvittämiseen kuuluisi esimerkiksi vaihtoehtolaskelmien tekeminen, joissa selvitetään muutaman muun vastaavan kokoisen matkailuhankkeen, rakennus- tai kulttuurilaitosinvestoinnin kulu- ja tuottolaskelma.

Kunnollinen laskema uuden museon matkailulle tuottamasta arvonlisäyksestä vaatisi varsin suurta työmäärää, Aku Alanen sanoo.

”Kenties Guggenheim-säätiötä ei kiinnosta hankeen aluetaloudellinen vaikutus, mutta Helsingin kaupunkia sen pitäisi kiinnostaa, jos kyseessä on elinkeinopoliittinen hanke”, Alanen sanoo.

”Jos ajatellaan pelkästään imago- tai taidepolitiikkaa, niin silloin krioteerit ovat toiset.”

Guggenheimin varjossa

Guggengheimin varjossa -pamfletin on toimittanut arkkitehti, kaupunkitutkimuksesta tohtoroitunut Kaarin Taipale. Se julkistetaan maanantaina 30. tammikuuta.

Alasen ja Taipaleen lisäksi siinä ovat kirjoittajina Kiasman ja Helsingin taidemuseon entinen johtaja, FT Tuula Karjalainen, entinen Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arja Alho ja kaupunkimarkkinoinnin asiantuntija Patrizia Hongisto, joka tekee väitöskirjaa Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Miksi pamfletti, Kaarin Taipale?

”Kun asia vuosi sitten julkistettiin tajusin heti, että tästä tulee hyvin ristiriitainen hanke, jossa varmasti käytetään myös pitämättömiä perusteluja”, Taipale sanoo.

”Jo seuraavana aamua Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan, että on epäisänmaallista vastustaa hanketta ja Suomen maine menee, jos näin tehdään. Lehti alkoi ajaa asiaa tavalla, jota voi verrata vain siihen miten se työnsi Suomea EU:hun.”

”Asetelma oli niin uskomaton, että kaikki vaistoni heräsivät. Kaupunkipoliitikon vaistot, tutkijan vaistot, kirjoittajan vaistot. Aloin seurata asiaa.”

Muut pamfletin kirjoittajat Taipale sanoo valinneensa tiedon ja kokemuksen perusteella. Hän itse on toiminut pitkään Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston päällikkönä, mutta viimeiset 15 vuotta tutkijana ja kansainvälisissä tehtävissä muun muassa YK:n projekteissa. Hän on myös kaupunginvaltuuston varajäsen SDP:n riveistä.

Hanketta edistetään nyt valtavalla kiireellä: ”Kyse ei ole muusta kuin että se yritetään ajaa väkisin kurkusta alas.”

On annettu ymmärtää, että jos Suomi hidastelee, muitakin ottajia on.

”Tämä on yleensä käytettyjen autojen kauppiaiden kolmas tai neljäs myyntikikka.”

Pelottelun sijaan asiassa tulisi edetä demokraattisesti. Kyse on verorahoista ja kaupungin omistamasta maasta. Se on siis tyypillinen paikallisdemokratiaan kuuluva päätös, jossa tarvitaan esittelyn avoimuutta ja kansalaiskeskustelua, Taipale muistuttaa.

Mitä on tapahtunut? Koko vuoden kysymykset torjuttiin sanomalla, että vastukset löytyvät sitten selvityksestä.

”Nyt samat henkilöt ovat sitä miltä, että onhan tässä ollut vuosi aikaa keskustela.”

Suoranaista ironiaa Taipale näkee siinä, että kaupungilla on työskennellyt erityinen demokratiatyöryhmä miettimässä asukasdemokratian lisäämistä.

”Sitten Pajunen, joka on demokratiatyöryhmässä, kertoo lehdessä, että vuonna 2018 Guggenheim-museo on varmaankin valmis Katajanokalla! Ilman että selvitystä on olemassa tai ainoatakaan päätöstä.”

Guggenheimin juristit ovat tehneet tarkkaa työtä. Keskeistä on se, että Guggenheim-museolla pysyy päätäntävalta asioihin. Se vastaa toimintapolitiikasta, taide- ja ohjelmatarjonnan valvonnasta ja hyväksyy jokaisen esineen, joka museokaupassa myydään.

Mitään riskejä Guggenheim-säätiölle ei jää.

Toimintaa varten perustetaan uusi säätiö, jonka asioita ei ole enää pakko kertoa julkisesti.

Riippumaton selvitys

Guggenheim-säätiö sai selvitystä varten kaksi miljoonaa ja vuoden aikaa. Mitä jos annettaisiin vaikka puolet siitä ja toinen vuosi ja useat ryhmät tutkisivat eri näkökulmista mitä Helsinki todella helsinkiläisten näkökulmasta tarvitsee. Sitten verrattaisiin tuloksia, Kaarin Taipale ehdottaa.

Tähän asti monet kulttuurihankkeet ovat kaatuneet siihen, että ei ole rahaa. Nyt yks kaks kulttuurille on löytymässä kaupungilta miljoonia, eikä edes keskustella mihin ne tulisi käyttää.

Kaupunkia on mietittävä kaupunkilaisten näkökulmasta, Taipale painottaa. Rahoittaakseen erilaisia hankkeita, kuten mahdollista Guggenheim-museota, kaupunginhallitus on miettinyt, mitä kiinteistöjä se voisi mahdollisesti myydä.

Keskusteluissa on mainittu myös Tennispalatsi ja Lasipalatsi. Tällä hetkellä kaupunki voi päättää mitä asukkaiden kannalta mukavia toimijoita esimerkiksi Lasipalatsissa on. Jos se myydään, tilat saa se joka maksaa eniten.

Päätöksentekijöitä manipuloidaan adjektiiveilla – on pystyttävä tekemään rohkea päätös. Kukapa haluaisi leimautua vellihousuksi?

”Täytyy muistaa käyttää tätä argumenttia, kun kaupunki seuraavaksi pohtii vaikkapa vammaisten lasten päiväkodin rakentamista: älkää miettikö rahaa, tehkää rohkea päätös, Kaari Taipale sanoo.

Pienimmän huomion koko bisnes-turismi-arkkitehtuuri -keskustelussa on saanut asian ydin, taide.

”Tästä puhuu pamfletissa Tuula Karjalainen”, Taipale sanoo.

Guggenheim-säätiön 200-sivuisessa selvityksessä kaupungin taidemuseon kohtalosta kirjoitetaan puoli sivua. Se jää täysin ilmaan.

”Kieltäydyn nimittämästä itseäni Guggenheim-museon vastustajaksi. Se on viholliskuvan maalailua”, Kaarin Taipale sanoo. Jos Guggenheim-säätiö haluaa perustaa tänne museon omilla rahoillaan, toivotan sen lämpimästi tervetulleeksi.”

Myös New Yorkissa, Venetsiassa ja Berliinissä museo toimii yksityisellä rahalla.