The Spirit -ohjaaja Frank Miller: En pidä Batman-elokuvista

Kulttuuri 21.1.2009 21:15

Frank Miller on sarjakuvan supertähti, jonka ensimmäinen oma elokuvaohjaus The Spirit ei ole ollut menestys. Miller atkaa myös sarjakuvien parissa. Islamilaisen terrorismin ja Batman-mytologian yhdistävä uusi albumi Holy terror, Batman! tulee Millerin mukaan ärsyttämään kaikkia. Lue Kalle Kinnusen haastattelu.Frank Miller, right, writer/director of "The Spirit," poses with Lynn Varley at the premiere of the film in Los Angeles, Wednesday, Dec. 17, 2008. (AP Photo/Chris Pizzello)

Frank Miller ja Lynn Varley The Spirit -elokuvan ensi-illassa Los Angelesissa 17. joulukuuta 2008. (Kuva Chris Pizzello / AP / Lehtikuva)

Frank Miller kirjoitti sarjakuva-Batmanin 1980-luvulla tummaksi kostajaksi. Leppoisasta Lepakkomiehestä tuli synkkä, jopa kipeä hahmo, josta Tim Burton innostui tekemään kaksi elokuvaa – vaikka Millerin radikaaleimmat ideat jätettiinkin elokuvista pois.

Sitä ennen Miller oli vakuuttanut supersankarisarjakuvien ystävät omintakeisella tulkinnallaan Marvel-kustantamon Daredevilistä sekä nostamalla Wolverinen omaksi hahmokseen Ryhmä X -sarjoista.

Millerin film noir -vaikutteinen tyyli on omiaan myös elokuviin. Ensimmäistä virallista Miller-filmatisointia saatiin kuitenkin odottaa pitkään. 1990-luvun alkupuolella ilmestyneisiin menestysalbumeihin perustuva Sin City valmistui vasta 2005. Miller ohjasi sen yhdessä Robert Rodriguezin kanssa.

“Se kokemus sai kunnianhimoni suuntautumaan myös elokuviin”, Miller kertoo nyt newyorkilaishotellissa.

Hän oli yrittänyt aiemminkin, kirjoittamalla pyynnöstä scifitoimintaelokuva RoboCopin kaksi jatko-osaa. Kummallakin kerralla Milleriä viilattiin linssiin – käsikirjoitukset tuherrettiin uuteen uskoon, ja elokuvista tuli heikkoja.

Hattu päässä,
kuten aina

The Spirit on Millerin ensimmäinen oma ohjaus. Se on toteutettu samalla tekniikalla kuin Sin City – kuvaamalla näyttelijät studiossa ja lisäämällä sarjakuvamaiset taustat tietokoneella.

“Sin Cityyn eroa on se, että koska ohjasin yksin enkä Robertin kanssa, oli hommaa kaksi kertaa enemmän”, Miller naurahtaa kuivasti.

Tosiasiassa työtä oli varmasti enemmänkin. Sin Cityä kuvattaessa Miller ei ollut itse aina studiossa. Rodriguez halusi merkitä hänet toiseksi ohjaajaksi ikään kuin kunnianosoituksena, koska elokuva mukaili niin tarkkaan hänen albumiensa kuva-asetelmia.

Miller, 51, näyttää kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta ikäistään vanhemmalta. Kuluttava taiteilijaelämä näkyy kasvojen uurteina ja ihon harmautena. Päässään hänellä on hattu, kuten aina.

Hattua käyttää aina myös Will Eisnerin (1917-2005) luoma sarjakuvahahmo The Spirit. Millerin elokuvassa salaperäinen sankari tarttuu hanakasti myös aseeseen, toisin kuin Eisnerin luomuksessa.

Mitä Will Eisner
sanoisi elokuvasta?

The Spirit -elokuva on saanut kovaa kritiikkiä alkuperäisen sarjakuvan faneilta. Eisner oli Millerin hyvä ystävä. Mitä Eisner pitäisi elokuvasta?

“Hän sanoisi hei juippi! The Spirit ei käyttänyt asetta! Leffan naiset on upeita! Ja nyt mun kirjoja menee kaupaksi kaksi kertaa enemmän!”, Miller imitoi vanhanaikaista newyorkilaisaksenttia.U.S. writer and film director Frank Miller arrives at a party for the upcoming release of his film "The Spirit", in central London, Thursday, Dec. 4, 2008. (AP Photo/Joel Ryan)
Frank Miller Lontoossa 4. joulukuuta 2008. (Kuva Joel Ryan / AP / Lehtikuva)

“Tämä elokuva on minun näkemykseni The Spiritistä. Oma tyylini tulee tietysti läpi. Elokuvan pituus on 100 minuuttia, Eisner teki The Spiritiä 14 vuotta. Ei tämän ole tarkoitus olla mikään Eisner-ensyklopedia. Pidin Sand Sarefista kertovista tarinoista ja halusin mukaan Octopusin.”

Sand Saref on The Spiritin ikuinen kaukorakkaus, jota näyttelee Eva Mendes. Arkkivihollisen Octopusin roolissa on Samuel L. Jackson, ja Octopusin apuria Silken Flossia esittää Scarlett Johansson.

Kontrastina tähän tähtijoukkoon on pääroolissa lähes tuntematon Gabriel Macht.

“Etsimme The Spiritin näyttelijää pitkään. Halusin vähemmän tunnetun kasvon. Gabriel oli yksi harvoista, jotka tuntuivat koekuvauksissa enemmän miehiltä kuin pikkupojilta. Pyysin häntä kuvailemaan Sand Sarefia minulle ikään kuin olisimme baarissa. Hän improvisoi hyvän tarinan ja kuulosti mieheltä joka puhuu miehelle.”

”Naiset saavat
taas olla naisia”

Maskuliinisuus hallitsee useimpia Millerin töitä. Kuten Sin Cityssä, myös The Spiritissä naiset keikistelevät vaatteissa, joissa heidän muotonsa tulevat erittäin voimakkaasti esiin. Ja sankarit ovat machoja, tosimiehiä.

Taiteilija itse ei kainostele, kun hieman ärtynyt naistenlehden toimittaja kysyy The Spiritin sukupuolirooleista.

“Koska olen jätkä, olen innoissani siitä, että nyt siirrytään postfeministiseen aikaan, ja naiset saavat taas olla naisia sen sijaan, että heidän pitäisi olla sekä miehiä että naisia”, Miller toteaa.

Haluaisitko kaikkien naisten kävelevän kaduilla lateksivaatteissa, sama toimittaja tivaa.

“En vastustelisi.”

Dvd:lle
verisempi versio

The Spirit-elokuva ei ole mestariteos. Millerin huumori on liiankin vaikeasti ymmärrettävää, ja tarina poukkoilee miten sattuu.The Spirit (Gabriel Macht, vas), Morgenstern (Stana Katic) and Dolan (Dan Lauria). (Kuva Lionsgate / Odd Lot Entertainment)
The Spirit (Gabriel Macht, vas), Morgenstern (Stana Katic) and Dolan (Dan Lauria). (Kuva Lionsgate / Odd Lot Entertainment)

Toisaalta amerikkalainen ikärajasysteemi on selvästi rajoittanut Millerin mielikuvitusta. The Spirit on tehty sopimuksien mukaisesti PG-13-ikärajaan, mikä tarkoittaa, ettei elokuvassa voi olla kiroilua, veristä tai oikeasti kivuliaan näköistä väkivaltaa saati alastomuutta, joka on amerikkalaisille erityisen hankala asia.

Dvd:lle tulee erilainen versio, Miller lupaa.

“Siinä on sellaisia pikku yksityiskohtia, joita ohjaaja halusi mukaan sairaan huumorintajunsa vuoksi.”

Eli mitä?

“Verta.”

Entä vastaako elokuva muuten niitä tavoitteita, joita esikoisohjaaja itselleen asetti?

“Kun ryhtyy töihin – oli kyseessä sitten sarjakuva, elokuva tai vaikka romaani – on mielessä aina jonkinlaisia kuvia. Sitten teos alkaa elää omaa elämäänsä. Kun alkunäkemys kohtaa näyttelijät, kuvaajan ja elokuvateon käytännön, muoto muuttuu aina. Joskus valtavasti. Onko se sama teos, jota lähdit tekemään? Ei. Onko sen henki sama? On.”

”190-senttinen
musta natsi?”

Millerin aivotukset ovat usein outoja. The Spiritissä Samuel L. Jackson toikkaroi pitkään natsiksi pukeutuneena. Mistä tämä idea oikein tuli?

“Halusin liittää Octopusin absoluuttiseen pahuuteen. Siksi natsit”, Miller perustelee.

“Ja halusin elokuvaan vieraannuttavan kohtauksen, Bertolt Brecht -tyyliin. Näin kaikki napsahti kohdalleen – ja onhan siinä myös Scarlett Johansson univormussa. Ajattelin, että tällä paketilla saan yleisön kaikki tosimiehet tuntemaan olonsa tukalaksi.”

Eikö käynyt mielessä, että kohtaus voisi herättää ristiriitaisia tunteita?

“190-senttinen musta natsi? Hei, ihan oikeasti. Myönnetään, että Samuel ei suostunut hanhenmarssiin, vaikka pyysin.”

”Yön ritarilla
oli hyvä nimi”

Toissa vuoden menestyneimpiin elokuviin lukeutuva antiikin ajan fantasiasotaseikkailu 300 perustui Millerin samannimiseen albumiin. Miller itse hyväksyi elokuvan.

Viime aikoina on tehty myös lukuisia elokuvia supersankareista, joiden seikkailuja Miller on joskus piirtänyt ja kirjoittanut. Daredevilissä hän sai nimensä alkuteksteihinkin.

Kävikö Miller katsomassa Yön ritarin?

“Sillä oli hyvä nimi”, Miller sanoo virnistäen.

Elokuvan alkuperäisnimi The Dark Knight on häpeilemättömän suoraa Miller-perua: hänen käänteentekevän, 22 vuotta sitten julkaistun Batman-albuminsa nimi oli The Dark Knight Returns. Suomessa Millerin albumi käännettiin Yön ritariksi.

“Jokeri olisi ollut osuvampi nimi elokuvalle”, Miller jatkaa ja irvistää niin, että hänen mielipiteensä elokuvasta tulee selväksi.

“Suhtaudun huonosti elokuviin, jotka on tehty hahmoista joita olen itse käsitellyt. En kerta kaikkiaan pidä Batman-elokuvista. Mutta olen väärä ihminen kritisoimaan niitä, koska näen nuo aiheet vain omasta näkökulmastani. Käyn katsomassa ne ja petyn.”

Yleisön rakastaman Batmanin sijaan Miller kertoo pitäneensä kovasti uudesta Marvelin Tuomari-hahmoon pohjautuvasta elokuvasta Punisher: War Zone. Eikä ihme, se on väkivaltaisempi kuin Millerin hurjimmatkaan räiskintäfantasiat.

“Supersankarisarjakuvaelokuvista olen kuitenkin kaikista eniten pitänyt Iron Manista ja uudesta The Hulkista. Ne leikkivät hahmoilla onnistuneesti. Eivätkä ne olleet turhan pompöösejä.”

Lone Wolf and Cub
elokuvaksi?

The Spirit ei kyennyt ihmesuorituksiin ainakaan Yhdysvaltojen lippukassoilla vuodenvaihteessa, mutta Miller aikoo jatkaa enemmän elokuvien kuin sarjakuvan parissa.

“Olen innoissani tästä taidemuodosta. Kaikki suunnitelmani eivät perustu sarjakuviin. Ideoita on paljon. Todennäköisesti teen seuraavan elokuvani alkuperäisideastani, mutta en kerro vielä mitään, sillä näytän tampiolta jos mainostan nyt leffaa jota ei sittenkään koskaan tehdä.”

Mitä Miller filmaisi, jos hänellä olisi vapaat kädet? Vastaus tulee sekunnissa.

“Kozure ookamin.”

EnglanniksiLone Wolf and Cubinatunnettu mangaklassikko Kozure ookami kertoo vaeltavasta isännättömästä samuraista ja hänen lastenvaunuissa työntämästään pojasta feodaaliajan Japanissa. Se on erittäin väkivaltainen, tietenkin. Ja monien mielestä Millerin Wolverinen ulkomuoto mukailee Kozure okamin sankaria Ogami Ittoa.

Entä kauan lupailtu Sin City –jatko-osa, jonka kuvausten alkua on koko ajan lykätty – mikä mättää?

“Se mikä yleensä elokuvahankkeissa mättää. Rahoituksen saaminen kasaan.”

Aiemmin Miller on kertonut käsikirjoituksen olevan valmiin ja elokuvanteon alkavan maaliskuussa. Nyt hän ei kuitenkaan osaa sanoa, milloin Sin City 2:ta ryhdytään tekemään.

Miller tekee
uuden Batmanin

Sarjakuvapuolella kuitenkin tuulee vielä tovin. Hänen pitkään työstämänsä ja jo ennakkoon kohuttu Batman–tarinansa Holy terror, Batman! ilmestynee pian. Etukäteen Miller on julistanut, että islamilaisen terrorismin ja Batman-mytologian yhdistävä albumi “tulee ärsyttämään kaikkia”.

“Siitä tulee uutisia pikapuolin. Kannattaa odottaa”, Miller sanoo.

Naistenlehden toimittaja keksii vielä kysyä Milleriltä, kuka sarjakuvahahmo hän itse haluaisi olla.

Miller ei pidä kysymyksestä vaan nyrpistelee nenäänsä hetken.

Sitten hän oivaltaa.

“Asterix.”

The Spiritin Suomen ensi-ilta pe 23.1.2009

Teksti
Kalle Kinnunen, New York

Lisää kirjoituksia elokuvista
Kuvien takaa -blogissa