Terroristi mediatähtenä: suurelokuva Carlos kertoo 20 vuotta maailmanpolitiikkaa

Kulttuuri 30.1.2011 12:00
Carlos elokuva Carlos-elokuvassa kuulua terroristia esittää Édgar Ramirez. Kuva Scanbox Finland / Filmikamari.

Carlos, Shakaali, syntyjään Ilich Ramirez Sanchez. Maailman kuuluisin terroristi. Mies, jota Eurooppa pelkäsi yli kymmenen vuoden ajan. Nykyään ranskalaisessa vankilassa, nostamassa syytteitä heitä vastaan, jotka kertovat hänestä ”valheita”. Yksi heistä on Ranskan arvostetuimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuva Olivier Assayas.

Assayas teki Carlosista järkälemäisen minisarjan, jota on näytetty festivaaleilla myös yhtenä viisi- ja puolituntisena elokuvana. Kestosta huolimatta siinä on kiivas tempo.

”Carlos on järjetön ristiriita: tähti ja terroristi”, Assayas pohtii.

”Eihän kukaan voi olla molempia! Terroristi elää varjoissa, ei valokeilassa. Carlos teki itsestään mediatähden. Joku voisi sanoa, että Osama bin Laden on tähti, mutta hän piileskelee jossain luolassa, eikä itse kantanut pommeja. Carlos oli sotilas eturintamassa.”

Assayasin suuritöinen teos palkittiin juuri Hollywoodissa parhaan minisarjan Golden Globella. Taakse jäi muun muassa The Pacific: Tyynenmeren taistelutoverit. Koskaan aiemmin palkinto ei ollut mennyt Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ulkopuolelle. Eikä Carlos edes ole englanninkielinen, vaan siinä puhutaan kahdeksaa eri kieltä.

Terroristista tulee julkkis

Tarina alkaa 1970-luvun alusta, jolloin nuori, venezuelalainen Sanchez yrittää palestiinalaisten leivissä murhata juutalaisjärjestön johtajan Lontoossa. Huimapäinen hyökkäys menee pieleen, mutta pian terroristi saa mainetta onnistuneilla pommi-iskuilla.

Vuonna 1975 Sanchez ampuu Pariisissa häntä pidättämään tulleet poliisit ja hänestä tulee julkkis, lehtien etusivut valtaava Carlos. Lisänimi Shakaali juontaa huhusta, että pariisilaisasunnosta olisi löytynyt Fredrick Forsythin samanniminen, murha-attentaatista kertova menestyskirja, jota terroristi olisi lueskellut.

”Tavallaan oli vaikeaa tehdä kiinnostava draamaelokuva, joka kuitenkin seuraa tositapahtumia niin tarkkaan kuin mahdollista. Ei sellaisen onnistumisesta oikein ole aiempia esimerkkejä”, Assayas sanoo.

”Politiikka ja elämä ovat täynnä ristiriitaisuuksia. Carlos on elämänsä eri vaiheissa kuin eri ihminen.”

Ensimmäinen suuri muutos tulee Pariisin jälkeen Wienissä, kun Carlos tekee uransa suurimman iskun. Hän johtaa palestiinalaisryhmää, joka ottaa OPEC-maiden johtajia panttivangeiksi.

”Wienissä Carlos laittautui Che Guevaran näköiseksi: samanlainen baretti, samankaltainen takki. Mutta en halunnut, että hän on elokuvassa kuin Che. Hän oli halpa kopio.”

1980-luvulla Carlos teki pommi-iskuja muun muassa Pariisissa. Lopulta hänen tukijansa katosivat. Terroristi vetäytyi maasta toiseen häntä koipien välissä. Viimeisenä turvapaikkaa tarjosi Sudan. Sieltä hänet otettiin kiinni 1994.

Palkkasoturi

Assayasin elokuva ei kerro vain yhden ihmisen erikoista tarinaa.

”Carlosin elämässä kiinnostavinta on sen surullinen logiikka. Joskus hän ohjasi omaa kohtaloaan, mutta yleensä häntä vain vietiin. Hän oli palkkasoturi, joka yritti tehdä itsestään vallankumoussankarin”, Assayas kiteyttää.

”Minua kiinnosti, kuinka nykyaikainen maailmamme syntyi. Elokuva alkaa vuoden 1968 jälkeisen huuman hälvetessä. Radikaalit ympäri maailmaa tajusivat, ettei odotettua vallankumousta tapahdukaan. Kuumapäisimmät heistä ryhtyivät aseelliseen taisteluun. 19-vuotias Carlos tuli Latinalaisesta Amerikasta, jossa väkivaltaa oli jo paljon. Hän oli Euroopan vasemmistolaisten fantasioiden ruumiillistuma.”

Toisin kuin muut, Carlos uskalsi – melkein mitä vain.

”Kylmän sodan aikaan töitä riitti. Hiljalleen se loppui. Carlosista tuli reliikki.”

Monet hänen kaltaisensa ovat vapaalla jalalla. Julkisuushakuisuus ja narsismi koitui Carlosin kohtaloksi.

”Tapasin elokuvaa valmistellessani Libanonissa Anis Naccachen, joka taisteli aikoinaan Palestiinan asialla. Kysyin, mitä mieltä hän on Carlosista. Hän myönsi olleensa vuoden 1975 OPEC-iskuun osallistunut ’Khalid’. Ei se enää muutamaan vuoteen ollut ollut salaisuus, mutta yli 20 vuoden ajan kukaan ulkopuolinen ei sitä tiennyt. Iskun jälkeen Naccache palasi kentälle ja koulutti myöhemmin Hizbollahin militantteja. Hän istui jonkin aikaa vankilassa muista iskuista. Nykyään hän on bisnesmies ja kommentoi Libanonin televisiossa geopolitiikkaa joka viikko. Carlos puolestaan istuu vankilassa.”

Löytyi Édgar Ramirez

Käsikirjoitusta laatiessaan Assayas joutui vaikean paikan eteen.

”Tajusin, etten tiedä ketään, joka voisi esittää pääroolin. Aloin uskoa, että kirjoitan turhaan: elokuvaa ei voisi tehdä ilman oikean näköistä, ikäistä, monia kieliä sujuvasti puhuvaa näyttelijää, jolla on lisäksi latinalaista aksenttia.”

Sitten löytyi Édgar Ramirez – venezuelalainen, kolmikymppinen, lahjakas näyttelijä, joka on nähty myös kolmannessa Jason Bourne -elokuvassa.

”Kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että keksin Édgarin”, ohjaaja sanoo.

Carlosista on kaksi versiota. Nyt Suomessa ilmestyy dvd:nä kaksi- ja puolituntinen versio. Täyspitkä minisarja julkaistaan myöhemmin.

”Lyhyempi on tiivistelmä, enemmän toimintaelokuva. Siitä puuttuu paljon Pariisin apteekki-pommi-iskuun ja Carlosin rakastajaan Magdalena Koppiin liittyviä kohtauksia. Painotus on 1970-luvussa.”

Pitkä minisarja on ohjaajan oma suosikki. Lyhyt tehtiin, jotta teos olisi olemassa myös normaalin pituisena elokuvana eri maiden valkokankaille.

”Leikkasin molemmat versiot itse, mutta olen onnellisempi, jos kaikki katsoisivat pitkän version. Carlosin tarinaa tunteville lyhyt herättää varmasti kysymyksiä: miksi tätä ei kerrota, miksi tämä jää lyhyeksi.”

Baader ja Carlos

Aivan viime vuosina on tuotettu kunnianhimoisia elokuvia useista 1960- ja 1970-luvun väkivaltaisista ja radikaaleista taistelijoista. Assayas kertoo pitäneensä etenkin Steven Soderberghin Chestä ja ranskalaisesta Mesrinestä. Saksassa taas tehtiin Baader Meinhof Komplex.

”Carlosissa on ehkä eniten yhtäläisyyksiä Andreas Baaderiin. Kummallakin oli rock-tähden piireitä ja halu korostaa niitä. Mutta Baader oli täysin loco, hullu.”

Elokuvabuumin syy on ohjaajan mukaan yksinkertainen: vasta nyt on tarpeeksi tietoa siitä, mitä todella tapahtui.

”Näkökulma kirkastuu vasta 20-30 vuoden kuluttua tapahtumista. Yhden sukupolven jälkeen asiakirjoista alkaa tulla julkisia ja jotkut kirjoittavat muistelmiaan.”

Nykyajan terrorismista voi olla vaikeampi kertoa vuosikymmenienkään kuluttua, Assayas uskoo.

”Tänään terrorismi on aivan toisenlaista. Se on valtioiden tukemaa, kuten ennenkin, ja pommit ovat viestejä yhdeltä taholta toiselle. Mutta nyt näiden murhaavien viestien merkitys jää yhä useammin avoimeksi muille kuin taustatahoille.”

Mutta onko huomion kiinnittäminen Carlosin aikalaisten tekoihin vaarallista? Monet elokuvassa kuvatut teot ovat edelleen rankaisematta ja tekijät vapaalla jalalla ympäri maailmaa.

Assayas on rauhallinen.

”Carlosin nostama oikeusjuttu oli täysin absurdi”, hän kuittaa.

”Mutta toisaalta, en myöskään suunnittele lomailevani lähiaikoina Syyriassa.”

Carlos – The Jackal (165 minuuttia) nyt dvd:llä. Pitkä versio ilmestyy Suomessa myöhemmin, mutta on jo saatavana muun muassa Iso-Britanniasta.