Perhe kulissien takana
Kansallisteatterin Sinivalas on niin sirpaleinen, että katsoja ei pysy mukana.
Sitä havahtuu yhtäkkiä tilanteeseen, jossa takapuolessaan tuntee väliajan lähestyvän, mutta ei oikein vielä tiedä, mistä näytelmä kertoo.
Paavo Westerbergin kirjoittama ja ohjaama Sinivalas tuntuu kadottavan ydinkysymykset tekniseen briljanssiin. Kansallisteatterin suurtuotannon etukäteen ilmoitetut teemat ovat perhe ja ilmastonmuutos. Vaikka käsikirjoituksessa on runsaasti reittejä asioiden luo, katsoja herpaantuu ajattelemaan omiaan tai pällistelemään sivuseikkoja.
Osasyy on erikoisessa esillepanossa. Sinivalas luottaa livevideoon isossa määrin. Esitys tapahtuu jostain aukeamattomasta syystä kokonaan kulisseissa.
”Live-elokuva” esitetään suurilla, koristeelliset etuaitiot peittävillä valkokankailla. On vain luotettava siihen, että näyttelijät näyttelevät sermien takana eikä yleisölle tarjota etukäteen tallennettuja kohtauksia. Toisessa näytöksessä kulissit vihdoin avataan. Nyt toteutus toimii, saa happea.